Enää minua ei kutsuta perhe/sukujuhliin
Nuorimpana lapsena olen se poikkeus ja suvun mustalammas. Olen ihan mielestäni normaali ammattikoulun käynyt ja säännöllisesti työssäkäyvä nuorimies. Kaksi sisartani ovat molemmat akateemisia yliopiston käyneitä ja naimisissa. Heillä on varakkaat ja hyvätuloiset miehet, jotka molemmat vaikuttavat oikeistopolitiikassa ja yritysmaailmassa.
Olen kuulemma vanhemmilleni pettymys, etten käynyt lukiota vaan olen "amis" ja "paskaduunari, samoin sisareni ovat sanoneet, että voisi vähän miettiä avarakatseisemmin. Kummankaan mies ei juuri minuun ota kontaktia tai minua minään pidä, koska olen vain duunari ja vielä vasemmistolainen. Toisen miehen vanhemmille varsinkin olen kauhistus ja he poistuivatkin äitini syntymäpäiviltä samaan aikaan, kun tulin sisään ja sanoivat, että minun joutaisi hävetä.
Sama mustamaalaaminen jatkuu mutta jatkukoon sitten. Jouluni vietän yksin, koska minua ei kuulemma nyt haluta vanhemmilleni, minne muut kokoontuvat. On kuulemma parempi näin, etten pilaa muiden tunnelmaa väärillä mielipiteilläni. Eikä minua kutsuttu toisen siskoni synttäreillekään ja käytännössä jo erotettu perheestäni saastaisena väärinajattelijana.
No, onneksi kaikki eivät elä kuplassa ja elämää on kuplan ulkopuolellakin
Kommentit (7)
Tuollaisella perheellä nyt ei tee yhtään mitään. Jos sisarus/ lapsi- vanhempi suhdetta ei arvosteta vaan ainoastaan pinnallisia paperilla hyviltä näyttäviä saavutuksia luetaan niin heivaat koko porukan hyvällä mielellä romukoppaan.
Perusta itsellesi oma perhe ja hanki aito ystäväpiiri.
Mistä puhut kun tapaatte? Politiikasta?
Tuotkohan niitä poikkeavia mielipiteitä turhan kiivaasti esiin? Ei kukaan jaksa, jos aina tavatessa joutuu väittelemään "mielipiteistä".
Minäkin olen kai " musta lammas". Jatkuvasti näen facesta/kuulen jostain tapaamisista joissa kaikki muut ovat olleet. Minulle ei näistä ole kerrottu.
Joo, olen toki sairas, mt- ongelmainen, enkä välttämättä jaksaisi näihin juttuihin. Mutta kun ei edes kerrota.
Olen kuin olisin jo kuollut.
Huh huh.