Apua! Minkä neuvoksi?
Pojallani (12-vuotias) on aika vaikea adhd ja tämä on aiheuttanut hänelle itsetunto-ongelmia, koska se on vienyt hänet erityisluokalle ja hän on havainnut, että ei opi ihan yhtä helpolla kuin muut. Nyt olin tohelona jättänyt pöydälleni vammaistukipäätöksen koskien häntä ja se oli viimeinen niitti. Nyt on aivan pois tolaltaan ja pitää itseään vammaisena. Miten tämä tilanne selvitetään asiallisesti ja siten, että poika ei tuntisi asiasta pahaa mieltä. Minulla on aivan kamala olo pojan mielipahan sekä oman töhöilyn vuoksi :(
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Kai se totuus on hyvä tajuta. Salailu on vihoviimeistä
Siis mitä hyvää tuossa nyt on? Kysymys on kuluista joilla kompensoidaan ylimääräisiä menoja joita pojan hoito vaatii. ADHD ei ole vammaisuutta, mutta sitä on aika hankala perustella lapselle.
original poster kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se totuus on hyvä tajuta. Salailu on vihoviimeistä
Siis mitä hyvää tuossa nyt on? Kysymys on kuluista joilla kompensoidaan ylimääräisiä menoja joita pojan hoito vaatii. ADHD ei ole vammaisuutta, mutta sitä on aika hankala perustella lapselle.
Kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
original poster kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se totuus on hyvä tajuta. Salailu on vihoviimeistä
Siis mitä hyvää tuossa nyt on? Kysymys on kuluista joilla kompensoidaan ylimääräisiä menoja joita pojan hoito vaatii. ADHD ei ole vammaisuutta, mutta sitä on aika hankala perustella lapselle.
Kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö kuitenkin.
Kehityksellinen on muuten ihan sun oma lisäyksesi.
AP kerro lapselle mitä kerroit tännekin. Kysymys on lähinnä tuesta jota perheenä saatte kompensoimaan aiheutuneita ylimääräisiä menoja. Sano, että vaikka tuki hänen nimellä maksetaan, niin todellisuudessa se on osoitettu kuitenkin vanhemmille. Voit myös kertoa, että oikea nimi maksulle on sairaan lapsen hoitotuki ja sitäkin maksetaan vain siltä ajalta kun sille katsotaan tarvetta.
Kai se totuus on hyvä tajuta. Salailu on vihoviimeistä