Lue keskustelun säännöt.
Sanoin kaverin 3-vuotiaalle "ei"
17.10.2018 |
kun hän meinasi heittää kaupan omaisuutta. Lapsi katsoi minua järkyttyneenä, lähes itkien. Aloin miettiä, miten oma äitinsä lasta kohtelee, enkä tosiaan ole kuullut hänen koskaan sanovan ei:tä. Jos "komentaa", se on tyyliin "katsos Maija kun se ei ole meidän kuppi. Jos me nyt heitetään se seinään, se menee rikki ja kaupan tädille tulee paha mieli". Välillä lapsi tottelee kyllä hyvinkin.
Teinkö väärin?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jolainen 3v. On itku kurkussa jos niitä kieltää. Kuuluu katsos ikään 🙄
Tuo on sitä lapsentahtista kasvasusläasytystä mikä on nyt muodissa.
Et tehnyt mitään väärää
Toimit aivan oikein. Lapsille pitää asettaa rajat, mistä ne muuten oppisivat olemaan ja käyttäytymään oikein.
Parempi se kieltäminen on kuin se että näkee taaperoita jotka armotta tuhoavat kaupan omaisuutta, poksauttavat useamman suklaamunan esimerkiksi rikki ja paiskovat tavaroita niin äiti ei kiellä eikä kukaan muukaan, äiti toteaa vain että ei tämän kanssa voi käydä kaupassa ja hävettää. Ja sitten paetaan paikalta eikä makseta sitä hävitystä. Hävytöntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit oikein, mutta kaikki pikkulapset on itku silmässä säikähdyksestä, jos vieras niitä kovasti komentaa.
Keskusteleva tapa kieltää lasta vain hämmentää lasta ennemmin tai myöhemmin. Ei kolmevuotias ymmärrä asioita kuin mustavalkoisesti, jotakin joko saa tehdä tai ei saa tehdä. Eli ap teki oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein. Toki voi olla lapsesta pelottavampaa kun vieraampi aikuinen komentaa. Eiköhän elämässää tule vielä monta "ei":tä vastaan.
"Lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kylä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla täytyy olla rajat ja kieltäminen on pakollista, mutta mielestäni kaverisi toimii oikein, kun perustelee kieltämisen lapselle. Lapsi oppii samalla syy-ja seuraussuhteita, oppii ymmärtämään ympäristöä ja oppii myös toisten ihmisten tuntemuksia (kaupan täti, jolle tulee paha mieli). Mitä hän oppii ”ei” huudosta?
Jätä se sika - ansaitset parempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle tuli ikuiset pelkotilat tuosta. :D
Et tehnyt väärin, mutta sen sijaan teit naurettavia päätelmiä lapsen kasvatuksesta. Suurin osa pikkulapsista a) pelkää tai hämmästyy vieraiden ihmisten puuttumista b) alkaa kiukutella kun niitä kieltää. Ihan sama vaikka kuulisivat sen ei -sanan tuhat kertaa päivässä. Lasten kasvatus perustuu toistoon toistoon, toistoon. Jossain vaiheessa sitten kasvaessa se viesti menee lopulta perille, ja tunteidensäätelykin kehittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pikkulapsi säikähtää ja ottaa todella helposti itseensä jos vieras komentaa. Et varmasti huutanut, joten et tehnyt väärin. Itse lohduttaisin ja ohjastaisin sen jälkeen jos toinen on itkukurkussa. :)
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla täytyy olla rajat ja kieltäminen on pakollista, mutta mielestäni kaverisi toimii oikein, kun perustelee kieltämisen lapselle. Lapsi oppii samalla syy-ja seuraussuhteita, oppii ymmärtämään ympäristöä ja oppii myös toisten ihmisten tuntemuksia (kaupan täti, jolle tulee paha mieli). Mitä hän oppii ”ei” huudosta?
En huutanut, sanoin.
Totta tietysti, että perustelut olisivat olleet paikallaan, ehkäpä kiellon jälkeen. Kuppi olisi muuten jo lentänyt ja kaupan tädille tullut se paha mieli ;)
Se on kyllä sanottava, että ko. lapsi on mielestäni poikkeuksellisen empaattinen eli varmasti kaverini kasvatustyyli on siinä mielessä ollut toimivaa. Toisaalta hän on myös hirveän herkkä. Eikö olisi hyvä oppia siihenkin, että joskus ei vaan on ei eikä sille välttämättä ole mukavalta tuntuvia syitä tai oikeita perusteluja? Tarkalleen ottaen puhe kaupan tädin pahasta mielestä ei edes pidä välttämättä paikkaansa; oikea vastaus olisi ollut epäreilu kapitalismi, jonka takia emme voi tuhota toisten omaisuutta noin vain.
Mun tutun reilu vuoden ikäinen lapsi on hassu kun on juuri oppinut kävelemään ja mieli tekis mennä kovempaa kuin jalat antaa mennä myöten.
Niinpä jokaisen kompastumisen jälkeen alkaa armoton itku kun lapsi säikähtää ja loukkaantuu kun ei pääsekään ni8n nopeasti kun tahtoisi. 😂
Vierailija kirjoitti:
Mun tutun reilu vuoden ikäinen lapsi on hassu kun on juuri oppinut kävelemään ja mieli tekis mennä kovempaa kuin jalat antaa mennä myöten.
Niinpä jokaisen kompastumisen jälkeen alkaa armoton itku kun lapsi säikähtää ja loukkaantuu kun ei pääsekään ni8n nopeasti kun tahtoisi. 😂
En tiedä miten tää liittyi aloitukseen mutta sanoinpahan kuitenkin.
Ehkä siihen vähän liittyi että liittyy tiettyyn ikään että kaikki asiat itkettää ja kiukuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt väärin, mutta sen sijaan teit naurettavia päätelmiä lapsen kasvatuksesta. Suurin osa pikkulapsista a) pelkää tai hämmästyy vieraiden ihmisten puuttumista b) alkaa kiukutella kun niitä kieltää. Ihan sama vaikka kuulisivat sen ei -sanan tuhat kertaa päivässä. Lasten kasvatus perustuu toistoon toistoon, toistoon. Jossain vaiheessa sitten kasvaessa se viesti menee lopulta perille, ja tunteidensäätelykin kehittyy.
Millä perusteella naurettavia päätelmiä? Sanoin vain mitä olen kuullut ja nähnyt eli äitinsä ei minun kuullen ole koskaan eitä sanonut. Mahdollisesti joku muu on sanonut. Mitä pelästymiseen tulee, olen kyllä komentanut lapsia ennenkin, enkä ole vastaavaa järkyttynyttä ilmettä ennen nähnyt, Kiukuttelua kyllä. Mutta kuten kirjoitin, tämä lapsi tottelee enimmäkseen hyvin eikä nytkään kiukustunut.
ap
Koetapa kasvattaa lapsi niin, että et koskaan kerro, miten tulee tehdä, vaan kiekaiset aina "EI", kun on tapahtumassa jotain mielestäsi ikävää. Usko tai älä, se noin kasvatettu 3v ei osaa olla yhtään sen paremmin kaupassa kuin muutkaan, mutta sillä ei ole mitään käsitystä siitä, miksi kaupassa ei saa viskoa lusikoita, mutta hiekkalaatikolla saa. Joten kun käännät selkäsi, se ei-kasvatettu tekee hyvässä uskossa ihan mitä tahtoo, koska et ole kieltämässä. Kaverin lapsi taas saattaa päätellä, että koska tuossa kaupassa ei saanut viskoa lusikoita, niin ei saa tässäkään kaupassa.
Lapset kannattaa opettaa tekemään oikein, ei pelkästään välttämään vääriä tekoja.
Et.