Lue keskustelun säännöt.
Sanoin kaverin 3-vuotiaalle "ei"
17.10.2018 |
kun hän meinasi heittää kaupan omaisuutta. Lapsi katsoi minua järkyttyneenä, lähes itkien. Aloin miettiä, miten oma äitinsä lasta kohtelee, enkä tosiaan ole kuullut hänen koskaan sanovan ei:tä. Jos "komentaa", se on tyyliin "katsos Maija kun se ei ole meidän kuppi. Jos me nyt heitetään se seinään, se menee rikki ja kaupan tädille tulee paha mieli". Välillä lapsi tottelee kyllä hyvinkin.
Teinkö väärin?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt väärin, mutta sen sijaan teit naurettavia päätelmiä lapsen kasvatuksesta. Suurin osa pikkulapsista a) pelkää tai hämmästyy vieraiden ihmisten puuttumista b) alkaa kiukutella kun niitä kieltää. Ihan sama vaikka kuulisivat sen ei -sanan tuhat kertaa päivässä. Lasten kasvatus perustuu toistoon toistoon, toistoon. Jossain vaiheessa sitten kasvaessa se viesti menee lopulta perille, ja tunteidensäätelykin kehittyy.
Millä perusteella naurettavia päätelmiä? Sanoin vain mitä olen kuullut ja nähnyt eli äitinsä ei minun kuullen ole koskaan eitä sanonut. Mahdollisesti joku muu on sanonut. Mitä pelästymiseen tulee, olen kyllä komentanut lapsia ennenkin, enkä ole vastaavaa järkyttynyttä ilmettä ennen nähnyt, Kiukuttelua kyllä. Mutta kuten kirjoitin, tämä lapsi tottelee enimmäkseen hyvin eikä nytkään kiukustunut.
ap
Mihin perustuu ajatuksesi siitä, että lapsen tulee totella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt väärin, mutta sen sijaan teit naurettavia päätelmiä lapsen kasvatuksesta. Suurin osa pikkulapsista a) pelkää tai hämmästyy vieraiden ihmisten puuttumista b) alkaa kiukutella kun niitä kieltää. Ihan sama vaikka kuulisivat sen ei -sanan tuhat kertaa päivässä. Lasten kasvatus perustuu toistoon toistoon, toistoon. Jossain vaiheessa sitten kasvaessa se viesti menee lopulta perille, ja tunteidensäätelykin kehittyy.
Millä perusteella naurettavia päätelmiä? Sanoin vain mitä olen kuullut ja nähnyt eli äitinsä ei minun kuullen ole koskaan eitä sanonut. Mahdollisesti joku muu on sanonut. Mitä pelästymiseen tulee, olen kyllä komentanut lapsia ennenkin, enkä ole vastaavaa järkyttynyttä ilmettä ennen nähnyt, Kiukuttelua kyllä. Mutta kuten kirjoitin, tämä lapsi tottelee enimmäkseen hyvin eikä nytkään kiukustunut.
ap
Mihin perustuu ajatuksesi siitä, että lapsen tulee totella?
No vaikka mihin aikuisen vastuulla oleviin asioihin esim. juuri omaisuusasioihin ja turvallisuuteen. Jos lapsi on juoksemassa auton alle, alanko perustella miksi niin ei kannata tehdä vai huudanko ei? ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla täytyy olla rajat ja kieltäminen on pakollista, mutta mielestäni kaverisi toimii oikein, kun perustelee kieltämisen lapselle. Lapsi oppii samalla syy-ja seuraussuhteita, oppii ymmärtämään ympäristöä ja oppii myös toisten ihmisten tuntemuksia (kaupan täti, jolle tulee paha mieli). Mitä hän oppii ”ei” huudosta?
En huutanut, sanoin.
Totta tietysti, että perustelut olisivat olleet paikallaan, ehkäpä kiellon jälkeen. Kuppi olisi muuten jo lentänyt ja kaupan tädille tullut se paha mieli ;)
Se on kyllä sanottava, että ko. lapsi on mielestäni poikkeuksellisen empaattinen eli varmasti kaverini kasvatustyyli on siinä mielessä ollut toimivaa. Toisaalta hän on myös hirveän herkkä. Eikö olisi hyvä oppia siihenkin, että joskus ei vaan on ei eikä sille välttämättä ole mukavalta tuntuvia syitä tai oikeita perusteluja? Tarkalleen ottaen puhe kaupan tädin pahasta mielestä ei edes pidä välttämättä paikkaansa; oikea vastaus olisi ollut epäreilu kapitalismi, jonka takia emme voi tuhota toisten omaisuutta noin vain.
No jos nyt viilataan pilkkua, niin ei kupin lentäminen aiheuta sille tädille pahaa mieltä, vaan kuppeja ei heitellä, koska ne ei ole omia tai ne voi mennä rikki. Paha mieli on huono tapa selittää lapselle miksi jotain ei saa tehdä, se on epämääräistä ja se opettaa lasta syyllistymään herkästi toisen tunteista.
Sitten jos se lapsi sanoo sitä tätiä tyhmäksi, lienee ihan paikallaan ja loogista kertoa, että noin ei saa sanoa sillä se on loukkaavaa ja aiheuttaa toiselle pahan mielen.
Mä muistan niin monet kerrat kun tätini sanoi mulle, että jos teen sitä ja tätä niin mun äidille tulee paha mieli. Ei tavallaan uskaltanut kieltää ja olla aikuinen, niin piti keksiä tuollainen syyllistävä tapa hoitaa tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Koetapa kasvattaa lapsi niin, että et koskaan kerro, miten tulee tehdä, vaan kiekaiset aina "EI", kun on tapahtumassa jotain mielestäsi ikävää. Usko tai älä, se noin kasvatettu 3v ei osaa olla yhtään sen paremmin kaupassa kuin muutkaan, mutta sillä ei ole mitään käsitystä siitä, miksi kaupassa ei saa viskoa lusikoita, mutta hiekkalaatikolla saa. Joten kun käännät selkäsi, se ei-kasvatettu tekee hyvässä uskossa ihan mitä tahtoo, koska et ole kieltämässä. Kaverin lapsi taas saattaa päätellä, että koska tuossa kaupassa ei saanut viskoa lusikoita, niin ei saa tässäkään kaupassa.
Lapset kannattaa opettaa tekemään oikein, ei pelkästään välttämään vääriä tekoja.
No onneksi en ole ko. lapsesta aina vastuussa ;) Ja kuten kirjoitin, kyllä perustelujakin tarvitaan. Mutta tarvittaisiinko joskus myös pelkkää ei:tä vaikka se ei tunnukaan kivalta. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt väärin, mutta sen sijaan teit naurettavia päätelmiä lapsen kasvatuksesta. Suurin osa pikkulapsista a) pelkää tai hämmästyy vieraiden ihmisten puuttumista b) alkaa kiukutella kun niitä kieltää. Ihan sama vaikka kuulisivat sen ei -sanan tuhat kertaa päivässä. Lasten kasvatus perustuu toistoon toistoon, toistoon. Jossain vaiheessa sitten kasvaessa se viesti menee lopulta perille, ja tunteidensäätelykin kehittyy.
Millä perusteella naurettavia päätelmiä? Sanoin vain mitä olen kuullut ja nähnyt eli äitinsä ei minun kuullen ole koskaan eitä sanonut. Mahdollisesti joku muu on sanonut. Mitä pelästymiseen tulee, olen kyllä komentanut lapsia ennenkin, enkä ole vastaavaa järkyttynyttä ilmettä ennen nähnyt, Kiukuttelua kyllä. Mutta kuten kirjoitin, tämä lapsi tottelee enimmäkseen hyvin eikä nytkään kiukustunut.
ap
No sä opit tästä sellaisen asian että lapsetkin on yksilöitä, joku voi ihan järkyttyäkin siitä kun odottamatta semivieras aikuinen sanoo vaan ei eikä selitä enempää. Ihan oikein tuo kieltäminen oli mutta kyllä tää sun pohjavire alotuksessa on ihan selkeä, ei ole tarkoitus vaan kertoa että kielsin lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt väärin, mutta sen sijaan teit naurettavia päätelmiä lapsen kasvatuksesta. Suurin osa pikkulapsista a) pelkää tai hämmästyy vieraiden ihmisten puuttumista b) alkaa kiukutella kun niitä kieltää. Ihan sama vaikka kuulisivat sen ei -sanan tuhat kertaa päivässä. Lasten kasvatus perustuu toistoon toistoon, toistoon. Jossain vaiheessa sitten kasvaessa se viesti menee lopulta perille, ja tunteidensäätelykin kehittyy.
Millä perusteella naurettavia päätelmiä? Sanoin vain mitä olen kuullut ja nähnyt eli äitinsä ei minun kuullen ole koskaan eitä sanonut. Mahdollisesti joku muu on sanonut. Mitä pelästymiseen tulee, olen kyllä komentanut lapsia ennenkin, enkä ole vastaavaa järkyttynyttä ilmettä ennen nähnyt, Kiukuttelua kyllä. Mutta kuten kirjoitin, tämä lapsi tottelee enimmäkseen hyvin eikä nytkään kiukustunut.
ap
, ei ole tarkoitus vaan kertoa että kielsin lasta.
Ei, vaan nimenomaan kysyä ja keskustella. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt väärin, mutta sen sijaan teit naurettavia päätelmiä lapsen kasvatuksesta. Suurin osa pikkulapsista a) pelkää tai hämmästyy vieraiden ihmisten puuttumista b) alkaa kiukutella kun niitä kieltää. Ihan sama vaikka kuulisivat sen ei -sanan tuhat kertaa päivässä. Lasten kasvatus perustuu toistoon toistoon, toistoon. Jossain vaiheessa sitten kasvaessa se viesti menee lopulta perille, ja tunteidensäätelykin kehittyy.
Millä perusteella naurettavia päätelmiä? Sanoin vain mitä olen kuullut ja nähnyt eli äitinsä ei minun kuullen ole koskaan eitä sanonut. Mahdollisesti joku muu on sanonut. Mitä pelästymiseen tulee, olen kyllä komentanut lapsia ennenkin, enkä ole vastaavaa järkyttynyttä ilmettä ennen nähnyt, Kiukuttelua kyllä. Mutta kuten kirjoitin, tämä lapsi tottelee enimmäkseen hyvin eikä nytkään kiukustunut.
ap
Mihin perustuu ajatuksesi siitä, että lapsen tulee totella?
No vaikka mihin aikuisen vastuulla oleviin asioihin esim. juuri omaisuusasioihin ja turvallisuuteen. Jos lapsi on juoksemassa auton alle, alanko perustella miksi niin ei kannata tehdä vai huudanko ei? ap
Mitä tuolla on tekemistä tottelemisen kanssa?
Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin kasvattaminen? Siinä lasta opetetaan osaksi yhteisöään, ei tottelemaan aikuisten hyvinkin epäjohdonmukaisia määräyksiä ja kieltoja. Jos olet opettanut lapsellesi, että auton alle ei juosta ja jos lapsen asiat ovat hyvin, hän ei ryntää auton alle. Jos taas huudat auton alle kirmaavalle lapselle EI, niin eihän se lapsi tiedä, mitä tulee tehdä ja miksi, siihen asti se sinun EI:si on olut milloin kieltä silittää koiraa, milloin kielto katsoa televisiota. Mistä lapsi voi tietää, mitä sillä kertaa tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetapa kasvattaa lapsi niin, että et koskaan kerro, miten tulee tehdä, vaan kiekaiset aina "EI", kun on tapahtumassa jotain mielestäsi ikävää. Usko tai älä, se noin kasvatettu 3v ei osaa olla yhtään sen paremmin kaupassa kuin muutkaan, mutta sillä ei ole mitään käsitystä siitä, miksi kaupassa ei saa viskoa lusikoita, mutta hiekkalaatikolla saa. Joten kun käännät selkäsi, se ei-kasvatettu tekee hyvässä uskossa ihan mitä tahtoo, koska et ole kieltämässä. Kaverin lapsi taas saattaa päätellä, että koska tuossa kaupassa ei saanut viskoa lusikoita, niin ei saa tässäkään kaupassa.
Lapset kannattaa opettaa tekemään oikein, ei pelkästään välttämään vääriä tekoja.
No onneksi en ole ko. lapsesta aina vastuussa ;) Ja kuten kirjoitin, kyllä perustelujakin tarvitaan. Mutta tarvittaisiinko joskus myös pelkkää ei:tä vaikka se ei tunnukaan kivalta. ap
Mitä se pelkkä ei tarkoittaa?
Jos minä sanon nyt ei, niin mitä tapahtuu? Tai muuttuuko tapahtuma, jos sanon, että "älä kirjoita typeryyksiä, niiden lukeminen turhauttaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt väärin, mutta sen sijaan teit naurettavia päätelmiä lapsen kasvatuksesta. Suurin osa pikkulapsista a) pelkää tai hämmästyy vieraiden ihmisten puuttumista b) alkaa kiukutella kun niitä kieltää. Ihan sama vaikka kuulisivat sen ei -sanan tuhat kertaa päivässä. Lasten kasvatus perustuu toistoon toistoon, toistoon. Jossain vaiheessa sitten kasvaessa se viesti menee lopulta perille, ja tunteidensäätelykin kehittyy.
Millä perusteella naurettavia päätelmiä? Sanoin vain mitä olen kuullut ja nähnyt eli äitinsä ei minun kuullen ole koskaan eitä sanonut. Mahdollisesti joku muu on sanonut. Mitä pelästymiseen tulee, olen kyllä komentanut lapsia ennenkin, enkä ole vastaavaa järkyttynyttä ilmettä ennen nähnyt, Kiukuttelua kyllä. Mutta kuten kirjoitin, tämä lapsi tottelee enimmäkseen hyvin eikä nytkään kiukustunut.
ap
Mihin perustuu ajatuksesi siitä, että lapsen tulee totella?
No vaikka mihin aikuisen vastuulla oleviin asioihin esim. juuri omaisuusasioihin ja turvallisuuteen. Jos lapsi on juoksemassa auton alle, alanko perustella miksi niin ei kannata tehdä vai huudanko ei? ap
Mitä tuolla on tekemistä tottelemisen kanssa?
Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin kasvattaminen? Siinä lasta opetetaan osaksi yhteisöään, ei tottelemaan aikuisten hyvinkin epäjohdonmukaisia määräyksiä ja kieltoja. Jos olet opettanut lapsellesi, että auton alle ei juosta ja jos lapsen asiat ovat hyvin, hän ei ryntää auton alle. Jos taas huudat auton alle kirmaavalle lapselle EI, niin eihän se lapsi tiedä, mitä tulee tehdä ja miksi, siihen asti se sinun EI:si on olut milloin kieltä silittää koiraa, milloin kielto katsoa televisiota. Mistä lapsi voi tietää, mitä sillä kertaa tarkoitat?
Tottakai kaikki perustuu siihen, että lapsi ymmärtää ei-sanan merkityksen. Ulkopuolisella ei tietenkään voi olla tarkkaa tietoa siitä, kuinka hyvin lapsi on tämän sisäistänyt/ei ole. Jossain vaiheessa lapsi joutuu toki kohtaamaan myös kylmän ei:n ilman perusteluja, epäjohdonmukaisen ja epäreilunkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin Gigantissa ja vain yksi myyjä mutta jonoa vuoronumeroilla. Myyjä oli minun kanssani ja esitteli asiallisesti puhelimen ominaisuuksia.
Lapsiperheen äiti tiskillä huokaili ja lopulta antoi lapsensa mennä tiskin taakse räpläämään myyjän tietokonetta, ei kieltänyt yhtään. Halusi vaan herättää myyjän huomion että ”Täällä ollaan jonossa, lapsikin mukana”. Myyjä ei heti huomannut mutta minä sanoin lapselle että siihen ei saa koskea, pärähti itkemään.
Äiti suuttui, sanoi että lapsi kyllästyy muuten tähän jonotukseen, sitten mulkaisi minua ja poistuivat suurieleisesti jonosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetapa kasvattaa lapsi niin, että et koskaan kerro, miten tulee tehdä, vaan kiekaiset aina "EI", kun on tapahtumassa jotain mielestäsi ikävää. Usko tai älä, se noin kasvatettu 3v ei osaa olla yhtään sen paremmin kaupassa kuin muutkaan, mutta sillä ei ole mitään käsitystä siitä, miksi kaupassa ei saa viskoa lusikoita, mutta hiekkalaatikolla saa. Joten kun käännät selkäsi, se ei-kasvatettu tekee hyvässä uskossa ihan mitä tahtoo, koska et ole kieltämässä. Kaverin lapsi taas saattaa päätellä, että koska tuossa kaupassa ei saanut viskoa lusikoita, niin ei saa tässäkään kaupassa.
Lapset kannattaa opettaa tekemään oikein, ei pelkästään välttämään vääriä tekoja.
No onneksi en ole ko. lapsesta aina vastuussa ;) Ja kuten kirjoitin, kyllä perustelujakin tarvitaan. Mutta tarvittaisiinko joskus myös pelkkää ei:tä vaikka se ei tunnukaan kivalta. ap
Mitä se pelkkä ei tarkoittaa?
Se on kielto. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina jos sanoo ei, tulee myös perustella miksi. Kauheaa jos lapsi ei edes tiedä mistä kielletään tai rangaistaan??
Sitä se ohjeistus ja kasvattaminen on pidemmän päälle.
Asia erikseen jos lapsi tekee äkkipikaisesti jotain, niinkuin sinun tapauksessasi, mutta silloinkin kerrotaan jälkikäteen että toisten omaisuutta ei saa tuhota, se on väärin.
Mulle tulisi todella epäoikeudenmukainen olo jos ei kerrottaisi miksi minulle huudetaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Aina jos sanoo ei, tulee myös perustella miksi. Kauheaa jos lapsi ei edes tiedä mistä kielletään tai rangaistaan??
Sitä se ohjeistus ja kasvattaminen on pidemmän päälle.
Asia erikseen jos lapsi tekee äkkipikaisesti jotain, niinkuin sinun tapauksessasi, mutta silloinkin kerrotaan jälkikäteen että toisten omaisuutta ei saa tuhota, se on väärin.
Mulle tulisi todella epäoikeudenmukainen olo jos ei kerrottaisi miksi minulle huudetaan ei.
Ok, pitää siis selittää jälkikäteen.
Edelleen; en huutanut, sanoin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JASSAPPIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII !!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina jos sanoo ei, tulee myös perustella miksi. Kauheaa jos lapsi ei edes tiedä mistä kielletään tai rangaistaan??
Sitä se ohjeistus ja kasvattaminen on pidemmän päälle.
Asia erikseen jos lapsi tekee äkkipikaisesti jotain, niinkuin sinun tapauksessasi, mutta silloinkin kerrotaan jälkikäteen että toisten omaisuutta ei saa tuhota, se on väärin.
Mulle tulisi todella epäoikeudenmukainen olo jos ei kerrottaisi miksi minulle huudetaan ei.
Ok, pitää siis selittää jälkikäteen.
Edelleen; en huutanut, sanoin.
ap
Selittää pitää ja joskus täytyy nopeasti reagoida tilanteisiin ja sanoa : ei , kun muuta vaihtoehtoa ei ole.
Ja en siis tarkoitanut syyttää sinua. :)
Tapaan lapsia, joille ei ole koskaan sanottua EI.
Niin varmaan, oikeasti, kristallipallostako tämän katsotte?
Tapasin kerran yhden aikuisen ja sanoin tälle suoraan että ei, koska hänen ehdotuksensa ei käynyt minulle. Heitti kädessään olevan kansion vihaisesti pöydälle eteeni!! Sanoin uudestaan ei, koska kukaan ei ollut siis myöskään kertonut hänelle ettei tavaroita saa heitellä.
Selvästikin aikuinen kenelle kukaan ei ole koskaan sanonut ei, eikä kasvattanut muutenkaan. Onneks MINÄ olin paikalla.
Joo, ongelmalasten :D