Onko normaalia, että parisuhde on pelkkää veetuilua ja yhteistä mukavaa aikaa ei ole?

Tätä se on.

Ei  tuo ole normaalia. Olet valinnut väärän puolison.

Vierailija kirjoitti:

Ei  tuo ole normaalia. Olet valinnut väärän puolison.

Millaista on normaali arki parisuhteessa ellei v*ttuilua?

Ei ole normaalia edes kysyä tuota.

Parisuhteita, ystävyyssuhteita, kaverisuhteita, tuttavasuhteita, naapurisuhteita, kaikenlaisia suhteita takana ja käynnissä kymmenittäin eikä koskaan ole tullut mieleenkään että suhde yhtään kenenkään kanssa voisi olla sisällöltään vittuilua.

Mies ei kunnioita eikä arvosta lainkaan. Ei koskaan kysy mitä kuuluu. Jos kerron millainen päivä minulla on takana, hän ei joko kuuntele tai toteaa ettei kiinnosta. Kun kysyn millainen päivä hänellä oli, sain vastaukseksi "ei kuulu sulle" tai "ei minkäänlainen". Meillä ei ole keskusteluyhteyttä, ei tunneyhteyttä. Ainostaan vittuilua.

En jaksa tätä enää. Haluan kumppanin, jonka kanssa vaihtaa hyvät huomenet ja suukot töihin lähtiessä. Tässä suhteessa saan vaan torjuntaa.

Ap

Sama mullakin.Ei minkäänlaista arvostusta.Yksin saa kaiken hoitaa,laskut jätetään maksamatta.Petetään yms. Ei suukottelua,hellyyttä.Seksiä kylläkin ollaan vaatimassa joka käänteessä.Perheen kanssa ei kiinnosta esim.lomailla,viettää aikaa tms. Vaimo saa yksin hoitaa lapset vuodesta toiseen.Rahaa ei ole koskaan mihinkään,jos ei itse säästä......ym.ym Harkitsen eroa,vaikka lasten takia ei tekisi mieli lähtee.mutta kun elämä on vain pettymystä toisen jälkeen ja asioiden hoitamatta jättäminen....

Ap, ero ja äkkiä! Ei tuo ole mikään parisuhde. Parisuhde perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja arvostukseen ja suhteessa pitää olla kummallakin hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei  tuo ole normaalia. Olet valinnut väärän puolison.

Millaista on normaali arki parisuhteessa ellei v*ttuilua?

Kivaa yhdessäoloa. Ilmeisesti sulle täysin käsittämätön juttu se. Ei mulla ole tarvetta kettuilla puolisolle eikä hänellä mulle. Jos ois, menis kumppani vaihtoon. Kotikiusaaminen ei ole mitään normaalia parisuhdetta vaan keskenkasvuista käytöstä.

En käsitä miksi pitäisi ehdoin tahdoin loukata ja pahoittaa oman elämänkumppanin mieli. Todella typerä ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kunnioita eikä arvosta lainkaan. Ei koskaan kysy mitä kuuluu. Jos kerron millainen päivä minulla on takana, hän ei joko kuuntele tai toteaa ettei kiinnosta. Kun kysyn millainen päivä hänellä oli, sain vastaukseksi "ei kuulu sulle" tai "ei minkäänlainen". Meillä ei ole keskusteluyhteyttä, ei tunneyhteyttä. Ainostaan vittuilua.

En jaksa tätä enää. Haluan kumppanin, jonka kanssa vaihtaa hyvät huomenet ja suukot töihin lähtiessä. Tässä suhteessa saan vaan torjuntaa.

Ap

En kyllä ymmärrä syytäsi  jatkaa moista suhteen irvikuvaa. Lusikat jakoon vaan.

mä muu kirjoitti:

Sama mullakin.Ei minkäänlaista arvostusta.Yksin saa kaiken hoitaa,laskut jätetään maksamatta.Petetään yms. Ei suukottelua,hellyyttä.Seksiä kylläkin ollaan vaatimassa joka käänteessä.Perheen kanssa ei kiinnosta esim.lomailla,viettää aikaa tms. Vaimo saa yksin hoitaa lapset vuodesta toiseen.Rahaa ei ole koskaan mihinkään,jos ei itse säästä......ym.ym Harkitsen eroa,vaikka lasten takia ei tekisi mieli lähtee.mutta kun elämä on vain pettymystä toisen jälkeen ja asioiden hoitamatta jättäminen....

Siis sinä uuno et eroa lasten takia miehestä jota ei perhe kiiinnosta? Eihän tuossa ole mitään logiikkaa, kun olet nytkin käytännössä yksinhuoltaja. Tyhmä nainen.

Ei ole. Hyvässä suhteessa ollaan tiimi; sinä ja minä. Huonossa suhteessa on sinä vastaan minä.

Se riippuu ihhmisistä ja elämäntilanteeesta.

Vierailija kirjoitti:

mä muu kirjoitti:

Sama mullakin.Ei minkäänlaista arvostusta.Yksin saa kaiken hoitaa,laskut jätetään maksamatta.Petetään yms. Ei suukottelua,hellyyttä.Seksiä kylläkin ollaan vaatimassa joka käänteessä.Perheen kanssa ei kiinnosta esim.lomailla,viettää aikaa tms. Vaimo saa yksin hoitaa lapset vuodesta toiseen.Rahaa ei ole koskaan mihinkään,jos ei itse säästä......ym.ym Harkitsen eroa,vaikka lasten takia ei tekisi mieli lähtee.mutta kun elämä on vain pettymystä toisen jälkeen ja asioiden hoitamatta jättäminen....

Siis sinä uuno et eroa lasten takia miehestä jota ei perhe kiiinnosta? Eihän tuossa ole mitään logiikkaa, kun olet nytkin käytännössä yksinhuoltaja. Tyhmä nainen.

Kulissiperheessä kasvaneena, typerää on myös antaa äärettömän huono parisuhteen malli lapsille. Hekin valitsevat aikanaan väärin, kun eivät tiedä paremmasta.

Voi olla. Hitaasti tympääntyminen ja katkeroituminen johtaa juuri tuohon. Elämä raahautuu eteenpäin ja nakertaa elämänilon kummastakin. Syyllinen löytyy peiliin katsomalla, valitettavasti sitä ei kovinkaan moni ymmärrä.

Hmmm.. Jos suhde ns. pohjimmiltaan on hyvä ja kunnioittava niin on aivan normaalia että välillä on huonompia aikoja tai parisuhde on ikää kuin hyllyllä vähän aikaa. Pitkässä suhteessa on aikoja kun molemmat tai toinen on väsyneitä, stressaantuneita, on rahahuolia, uhmaikäisiä, murkkuikäisiä jne..

Ei tiedä kuinka tämän nyt selittäisi, mutta itse varmasti parhaiten tiedät suhteenne laidan. Pystyttekö puhumaan asioista tai onko mahdollista saada kahdenkeskistä aikaa? Se on tosi tärkeää... Myös omaa aikaa olisi hyvä olla että saisi välillä vaan olla ja levätä.

Ei ole normaalia jatkuvana tilana. Tilapäisesti voi olla. Meillä esim. oli kesällä noin kuukauden veetuilujakso, mutta nostettiin kissa pöydälle ja puhuttiin asiasta avoimesti ja suoraan ja palattiin sitten normaaliin arkeen, johon ei kuulu veetuilut.

Rahan ja talonko takia tuollaisiin suhteisiin jäädään? Eihän tuossa ole onnellinen kukaan, ei vanhemmat, eikä varsinkaan lapset.

Tätä on jatkunut noin 5 vuotta. Välissä on parempia aikoja, mutta eivät nekään mitään huippuaikaa ole. Ei silloinkaan tehdä mitään yhdessä. Ei naureta, ei keskustella, ei olla lähekkäin, ei viihdytä toistemme seurassa. Tämä tietysti johtaa myös siihen, ettei meillä ole seksiäkään.

Joku kirjoitti, että hyvässä suhteessa ollaan tiimi. Tässä suhteessa tiimiys on kaukana. Ollaan napit vastakkain kaikessa.

Alussa meillä ei ollut tällaista. Kuvitellaan varmaan molemmat, että saataisiin vielä joskus tuo alkusuhteen hyvä aika takaisin.

Olen suhteessa myös siksi, koska en usko löytäväni koskaan ketään muuta. Haluan lapsia (meillä ei ole) ja uskon, että on todennäköisempää saada lapsi tässä suhteessa kuin ikisinkkuna. Olen ruma ja lihonut hirveästi viimeaikoina. Kuulostaa itsesäälissä rypemiseltä, mutta en koe kelpaavani kellekään. On jo saavutus sinänsä, että nykyinen mieheni "suostuu" olemaan suhteessa kanssani. Silti olen aivan rikki ja voimaton tämän suhteen surkeuden vuoksi.

Ap

Panostakaa yhteiseen aikaan. Nyt kalenteriin heti joku kahdenkeskinen viikonloppu kun saatte keskittyä toisiinne ja hoitaa suhdettanne.. Ennenkuin on liian myöhäistä

Vierailija kirjoitti:

Tätä on jatkunut noin 5 vuotta. Välissä on parempia aikoja, mutta eivät nekään mitään huippuaikaa ole. Ei silloinkaan tehdä mitään yhdessä. Ei naureta, ei keskustella, ei olla lähekkäin, ei viihdytä toistemme seurassa. Tämä tietysti johtaa myös siihen, ettei meillä ole seksiäkään.

Joku kirjoitti, että hyvässä suhteessa ollaan tiimi. Tässä suhteessa tiimiys on kaukana. Ollaan napit vastakkain kaikessa.

Alussa meillä ei ollut tällaista. Kuvitellaan varmaan molemmat, että saataisiin vielä joskus tuo alkusuhteen hyvä aika takaisin.

Olen suhteessa myös siksi, koska en usko löytäväni koskaan ketään muuta. Haluan lapsia (meillä ei ole) ja uskon, että on todennäköisempää saada lapsi tässä suhteessa kuin ikisinkkuna. Olen ruma ja lihonut hirveästi viimeaikoina. Kuulostaa itsesäälissä rypemiseltä, mutta en koe kelpaavani kellekään. On jo saavutus sinänsä, että nykyinen mieheni "suostuu" olemaan suhteessa kanssani. Silti olen aivan rikki ja voimaton tämän suhteen surkeuden vuoksi.

Ap

Voi hyvä tavaton, lähde. Lasta älä missään nimessä tuossa tilanteessa ja tuohon suhteeseen tee. Lapsi ansaitsee syntyä ehjään, rakastavaan perheeseen.

Luulen että omanarvontuntosi palaa jos uskallat lähteä. Uskon että alat voimaan paremmin ja huolehtimaan itsestäsi jolloin et pidä enää itseäsi rumana läskinä.. Järkyttävää että joku puhuu itsestään noin.

Mutta sinun se siirto täytyy tehdä ja ottaa vastuu omasta onnellisuudestasi.

Kaikkea hyvää