Lue keskustelun säännöt.
En siedä miestäni
Alkup.
16.10.2018 |
Vuosia takana 5, ei yhteisiä lapsia. Hänen ajatuksensa ja sanomisensa on jotenkin niin kieroja etten osaa edes kunnolla kirjoittaa niitä. Niin ovelasti hän tekee mun ”loukuttamisen” että joka kerta olen yhtäkkiä minä se joka onkin kaiken pahan alku.
Esim.jos mainitsen jostain asiasta kymmenennen kerran, niin hetken päästä puhutaankin siitä kuinka epätäydellinen minä olen ja mitä minä olen joskus sanonut/tehnyt väärin.
Jonka jälkeen hermostun ja sitten onkin riita pystyssä. Tää on ihan älytöntä. Mies ei tee mielestään näissä tilanteissa mitään väärää, vaan ”uhriutuu” ja on sitä mieltä että häntä vaan kiusaan.
Mitta alkaa olemaan täynnä.
Kommentit (2)
Olen aina kuvitellut olevani vahva. Pistän kyllä kampoihin ja pidän puoleni, mutta jotenkin silti aina ootan että jokin muuttuisi. Mutta eipä ole muuttunut.
Minulla on lapsia jotka siis tietysti on kiintyneet mieheeni, en kyllä tiedä ajattelenko sen edes olevan este enää. Miehen rooli perheessämme kun ei ole kovin ”aikuinen”.
Ajatus erosta tuntuu ajoittain pahalta, ja ajatus miehestä esim.toisen naisen kanssa myös. Tiedostan kyllä että se menee ajan kanssa ohi mutta silti jotenkin vellon siinä ajatuksessa, ja yritän miettiä mikä on paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sittenhän sä tiedät, mitä tehdä. Lähde ihmeessä, koska teillä ei ole lapsia. Ja tuo uhriutuminen sekä toinen aina syylliseksi saattaminen, onhan sille olemassa termikin virallisesti, mutta älä siitä välitä, hanki itsellesi elämä. Sellainen elämä, jossa tunnet reiluutta.
Olen ollut vastaavassa liitossa ja olen taistellut itselleni paikan, jossa mies ei todellakaan enää tee minusta syyllistä joka ikiseen asiaan. Jos ei olisi ollut lapsia, en olisi jäänyt näin pitkäksi aikaa. En tosin vieläkään ole ihan varma, onko kannattanut, mutta itsepähän valintani tein ja olen tyytyväinen siitä, että kiltistä tytöstä on kasvanut itsenäinen ja puoliansa pitävä ihminen. Suosittelisin kuitenkin, että eroa. Koska itselläni on ollut hyvä itsetunto ja minäkuva, olen vielä selväjärkinen ihminen. Heikompi luonteinen olisi jo syyllistänyt itsensä suorastaan sairaaksi asti. Tsemppiä!