Onko pareja, joista toinen osapuoli haluaa välillä vähän etäisyyttä ja käy yksin viikonlopuksi vanhempiensa luo?
Kiinnostunut tietämään. Ei siis minulla näin, mutta tiedän yhden pariskunnan.
Kommentit (29)
Anoppi oli ihan sietämätön, joten mielelläni annoin exän käydä siellä itsekseen.
Minun parisuhteeni on tuollainen. Mieheni vanhemmat asuvat n. 500 kilsan päässä, joten kyllä siellä ainakin se viikonloppu vierähtää jos sinne asti ylipäätään menee. Toki minäkin menen mukaan toisinaan, mutta en aina. Mieheni käy siellä monesti niin, että hänellä on hieman pidempi vapaa kuin pelkkä viikonloppu, jolloin mulla ei välttämättä ole ylimääräistä vapaata, joten jään kotiin. Mies saattaa myös yhdistää työreissuja vanhemmillaan käymiseen jolloin mä en tietenkään ole mukana. Itse puolestani käyn mielelläni äitini luona yksin. Me käydään shoppailemassa ja jos mieheni on mukana, hän on yleensä vähällä kuolla ikävystymiseen meitä odotellessa. Muutenkin minusta on kiva viettää aikaa äidin kanssa ihan keskenämme.
En ole koskaan ajatellut että tässä olisi mitään ihmeellistä. Me tarvitsemme molemmat paitsi omaa aikaa myös aikaa olla läheistemme kanssa ilman toisiamme. Minusta se on ihan luonnollista.
Kun haluan etäisyyttä, menen yläkertaan.
Vierailija kirjoitti:
Tulee nyt sellanen fiilis, et Ap on aika hukassa.
Jos vanhemmilla vaikea parisuhde, riitaa, erimileisyykisä, alistamista, katkeruutta, pahan puhumista, huutamista, vähättelyä jne. jne.
Millaisen kuvan lapsi saa tästä kaikesta?
Millainen aikuinen kasvaa tuollaisessa ympäristössä kasvaneesta lapsesta?Tulisin ihmettelemään tänne omaa lapsellista käytöstäni. En varmasti erottaisi mikä on normaalia ja fiksua.
Ei millään tavalla tuohon liity. Mitä lapsellista muka kysymyksessäni on? Kai sitä voi kysyä asioita ilman ylireagoimista. Onko sinulle itsellesi sattunut jotakin tuollaista?
Minusta tuo on ihan normaalia, etenkin jos toinen on aina luonteeltaan ollut sellainen, että tarvii omaa aikaa ja rauhaa. Jos taas ihan yhtäkkiä ilman syytä alkaisi haluta vain omaa aikaa, olisi varmaan syytä selvittää syy.
Joku sanoi täällä, että olisi ahdistavaa olla aina puolison kanssa yhdessä. Niin varmaan, jos olette puolisosi kanssa sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat omaa aikaa. Ja sillon se on aivan ok, eikä tarvitse muuttua.
Minä en ole koskaan vaimostani erossa, ellei ole syytä. Käyn tietysti töissä, harrastuksissa ja joskus vaikka siellä mökillä kavereiden kanssa. Mutta kun olen kotona, kumpikaan meistä ei halua olla yksin. Ja mielummin valitsen viikonlopun yhdessä vaimon kanssa jossain, kuin ilman häntä. Siis aina, jos on vaihtoehtoja.
Toki joskus on paikkoja, mihin vaimoa tai minua ei ole kutsuttu, ja se on ihan ok. Sitten mennään yksin. Emme ahdistu tai mitään. Emme ole mustasukkaisia tai läheisriippuvaisia, vaan meillä on vain tosi kiva olla yhdessä. Enkä väitä, että ollaan sen parempia ihmisiä, vaan ollaan vaan tälläsiä luonteiltamme.
Ihmiset sanoo, että ollaan aika paljon yhdessä ja ihmettelee, että miten kestetään. No, ei ole mitään kestämistä. Tossa se vaimo nytkin istuu ja kohta lähdetään saunaan. Viikonloppu oltiin kavereiden mökillä, yhdessä tietty.
T. 18 vuotta naimisissa
Kyllä, toivon usein että mies lähtisi jotta saan olla yksikseni. Se on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Tulee nyt sellanen fiilis, et Ap on aika hukassa.
Jos vanhemmilla vaikea parisuhde, riitaa, erimileisyykisä, alistamista, katkeruutta, pahan puhumista, huutamista, vähättelyä jne. jne.
Millaisen kuvan lapsi saa tästä kaikesta?
Millainen aikuinen kasvaa tuollaisessa ympäristössä kasvaneesta lapsesta?Tulisin ihmettelemään tänne omaa lapsellista käytöstäni. En varmasti erottaisi mikä on normaalia ja fiksua.
Miksi pitää olla noin vihamielinen? Onko sinulla itselläsi elämässä jotakin huonosti?
Näin on. Yksinolo tekee välillä hyvää. Toiset vain liikaa ajattelevat mitä muut tästä ajattelevat. Esimerkkinä joulun vietto. Mielestäni niin kauan kuin ei ole lapsia, miksei sitä voisi viettää erillään omien vanhempiensa luona tai edes aattoa?
Ap