Noin 70/80-lukujen vaihteessa syntyneet. Oliko teillä hyvä lapsuus?

Oli, kiitos äiti 💗

Kyllä meidän koulussa kiusattiin, mm. mua.

Ehkä sinulla, mutta älä yleistä. Minua kiusattiin koulussa ja merkkivaatteet oli muistini mukaan tärkeämpiä kuin omille lapsilleni ne ovat. Esim. Yläasteella farkkujen piti olla levikset.

"Ei ollut vielä nykypäivän tavara/lelu/vimpainpaljoutta, mutta ei myöskään suurta puutetta. Leikittiin pihalla ja lähimetsässä naapuritalojen lasten kanssa, käytiin järven rannalla uimassa, pyöräiltiin, koulussa ei kiusattu ketään jne jne."

Ööö, Kyllä mulla oli puutetta leluista, tavaroista, vimpaimista, vaatteista, kengistä; muista puhumattakaan. Koulussa ja kotipihalla tulin kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla, mutta älä yleistä. Minua kiusattiin koulussa ja merkkivaatteet oli muistini mukaan tärkeämpiä kuin omille lapsilleni ne ovat. Esim. Yläasteella farkkujen piti olla levikset.

Muistan myös tuon levis-monopolin. Nyt ajateltuna ihan uskomatonta, mutta kyllä, kaikilla oli levikset, paitsi jollain nössöillä!

Ei ollut hyvä lapsuus. Tavaroista tai niiden puutteesta se ei johtunut.

Ei, vaan sellainen josta seurasi muun muassa kompleksinen PTSD. Sentasoinen jota on lukemani mukaan esim sotavangeilla, siitä toki ei kokemusta. Vaikka mulla olikin tamagotchi ja muita leluja.

Sain ekän kännykän noin 18-vuotiaana (ja sekin oli käytetty). Varmaan nykylapsille vaikeata käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Sain ekän kännykän noin 18-vuotiaana (ja sekin oli käytetty). Varmaan nykylapsille vaikeata käsittää.

Aikuisillakaan ei ollut kännyköitä.

Aika ruusuisen kuvan ap maalaa noista vuosista! Ketään ei kiusattu ym. Luulen,että silloin kiusattiin ihan yhtä paljon ellei enemmänkin. Asioista ei vain puhuttu niin kuin nyt. Tavaraakin/leluja oli minulla 1980- luvulla syntyneellä ihan yhtä paljon kuin lapsillani nyt. Tai sanoisin, että lapsieni kohdalla ostan leluja/kirjoja paljon vähemmän ja panostan mieluummin laatuun.

Mutta lapsuudestani kaipaan tiettyä kiireettömyyden tunnetta ja yksinkertaisuutta. Asiat kirjoitettiin paperille, luettiin tietoja kirjoista, tietoa haettiin kirjastoista ym. Kokoajan ei oltu puhelinsoiton päässä/tavoitettavissa. Ei tarvinnut luoda mitään keinotekoista kuvaa mediaan itsestä/perheestä jne.

Kiusaamista oli kyllä paljon ja se kuului vähän niin kuin asiaan. Aikuiset eivät siihen puuttuneet.

Onnettomuuksia oli paljon, mun koulukavereista kuoli kaksi liikenneonettomuuksissa. Toinen oli autossa ilman turvavöitä, toinen kaatui pyörällä ja löi päänsä.

Köyhyyttä oli 1970-luvulla vielä paljon. Kontrasti siihen 1980-luvun leviksiin oli hillitön. 1970-luvulla oli ulkovessoja, pihasaunoja. 1980-luvulla mökin lapsilla levikset.

Psykologi kertoi että voi johtua alkoholisti isästäni että kaikki elämäni miehet ovat olleet alkoholisteja. Myös nykyinen.

Ei ollut. Olin näkymätön lapsi, joka seurasi sivusta kahden aikuisen sekopään yhteenottoja.