Lue keskustelun säännöt.
Miksi lähi- ja perushoitajat kiusaavat sairaanhoitajaopiskelijoita?
14.10.2018 |
Ensin luulin, että olen vain herkkänahkainen, mutta sekä luokkatoverit ovat valittaneet samaa että nyt myöhemmin opinnot aloittanut kaveri ovat valitelleet samaa. Pahinta oli ensimmäisissä harkoissa, varsinkin kun monissa paikoissa toinen ohjaaja oli lähihoitaja. Tuntui, että mitään ymmärrystä sille, että opiskelijalle ne asiat ovat uusia ei ollut. Tuhahtelua, tavaroiden käsistä repimistä, silmien pyörittelyä ja kommentteja kuinka mitään ei osata ja kaikenlaisia nössöjä tänne tuleekin. Sairaanhoitaja ohjaajalta sitten yleensä jotain "älä välitä, 'Maija' vaan on tommoinen"-kommentteja. On minulla ollut hyvin tiukkoja, turhankin korkeita odotuksia pitäviä ja suorasanaisia sairaanhoitaja-ohjaajiakin, mutta jotenkin on edes jäänyt se fiilis, että haluaisivat minun oppivan, kun taas osan ohjaajina olleiden tai osaston muiden perus- tai lähihoitajien ainoana tarkoituksena tuntuu olevan lyttääminen.
Vähän sama juttu ollut keikkailleissa, isoon ääneen tehtyä nolaamista ja silmien pyörittelyä, kun jotain ei ole osannut tai on johonkin kysynyt neuvoa, sitten taas joltain sairaanhoitajilta kyseisen tyypin selän takana joku lohduttava, hiljaisella äänellä sanottu "älä välitä, kyl sä opit ja toi on aina tollanen uusille."
Nyt kun omissa harkoissa ei enää ole lähihoitajaohjaajia eikä usein edes lähihoitajia töissä harjoitteluosastoilla ja vaki keikkapaikoissakaan eivät enää jaksa nillittää, niin vähän oli jo painunut unhoon, mutta olin alemmalla vuosikurssilla olevan kaverin tupareissa ja kuuntelin hänen ja luokkakaveriensa tuoreita kokemuksia juuri samasta ja kokemukset tuntuivat olevan samat lähes kaikilla. Tyypillistä on myös se, että sh-opiskelijoille lähihoitajat nakittavat omat ikävimmät työnsä jopa opiskelijan ohjaajien selän takana ja ohjaajat sitten ihmettelevät, että minkä takia heidän opiskelijansa lähti ottamaan koko osaston kontrolleja tai käyttämään ihan toisille hoitajille kuuluvaa potilasta suihkussa.
On toki harkoissakin tullut vastaan paljon tosi kivoja ja hyvin opiskelijoihin suhtautuvia lähihoitajia, jotka ovat mielellään ohjanneet ja opettaneet. Ja avopuolella keikkaa tehdessä ovat keikkapaikkojen lähihoitajat yleensä olleet vaihdellen ihan kivoja, huippuja tai vähän rasittavia työkavereita, kuten nyt ihmiset yleensäkin, mutta sairaalassa ja varsinkin opiskelijan roolissa saa kyllä niin tuntea arvottomuutensa, että ei mitään rajaa. Muutenkin sairaaloiden lähi- ja perushoitajat tuntuvat olevan niin koviksia, että ei ainakaan empatia ulkopuolelle välity.
mikä ihme tämän kulttuurin on saanut aikaiseksi ja onko kyse vain meidän paikkakunnasta vai onko yleisempääkin?
Kommentit (73)
Joo, samaa löytyy päiväkodista, ravintola-alalta ja koulumaailmastakin.
Olin nuorena likkana (silloin vielä kiltti ja naiivi) harjoittelussa pikkukaupungin ruokaravintolassa ja siellä yks elähtänyt naikkonen huusi mulle kiukkuisena ASIAKKAAN edessä. Löysin kerran myös takkini hupusta baarikaapin avaimen. Hmm? Tekisi mieli sanoa sen lafkan nimi tässä. Oli varmaan käynyt viskomassa sen sinne, muuta selitystä en keksi. Voi että kun tuolloin en uskaltanut sanoa takaisin. Olin varsin avoin, kiva ja kiltti kaikille, vähän arkakin. Tuo on vaan yksi kokemuksista. Kiusaajani on aina olleet vanhempia naisia. Toisaalta olen "kiitollinen" noista kokemuksista sillä tavalla, että nykyään melkein kolmekymppisenä olen itsevarmempi, rohkeampi ja uskallan sanoa takaisin. Olen kiva kivoille, ilkeille ihan samanlainen ja jopa sarkastisen vittuileva ja suhtaudun heihin kuin ilmaan sen jälkeen. Ehkä vähän katkeran ja muita jatkuvasti tarkkailevan se on minusta tehnyt, en oo enää niin positiivinen. Mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne tietyt perus-/lähihoitajat, jotka kiusaavat, kiusaa ainoastaan sairaanhoitajaopiskelijoita. Itse kun opiskelin lähihoitajaksi niin meinasin lopettaa koulun kesken näiden opiskelijoiden simputtajien takia. Viimeinen työssäoppiminen oli aivan yhtä h*lvettiä yhden vanhemman perushoitajan takia, oppiminen oli mahdotonta kun koko ajan piti pelätä sitä, ettei jotain osaa ja saa huudot. Onneksi sain vaihtaa ohjaajaa ja erinomaisin arvosteluin sain lopulta harjoittelun suoritettua. Nyt olisi tavoitteena sairaanhoitajan opinnot ja kieltämättä valmiiksi jo vähän pelottaa millaisia ohjaajia tulee eteen.
Ite lääkisopiskelijana oon saanut kuraa niskaani juurikin hoitajilta, pari kertaa kyseessä on ollut hoitajaopiskelija. Taitaa olla vaan niin rankka ala että työntekijät kyynistyvät ja suoltavat pahan olon muiden niskaan, omia työkavereita kohtaan ei kuitenkaan välttämättä kehtaa olla ilkeä niin kohteeksi joutuu sitten opiskelijat.
Ei sillä, kyllä noita löytyy lääkäreiden puolelta. Kusipäisiä ihmisiä siis, mutta kyllä kaikista pahimmat tapaukset on hoitajien puolelta. Kaveri kuoli hiljattain (kysin vuodeosastolla oli hoidossa), hoitajat olivat naureskelleet pari päivää ennen kuolemaa kun kaveri oli soittanut vanhemmilleen miten huonossa kunnossa on, ja että uskoo pian kuolevansa. Hoitajat pitivät nössönä :(
Vierailija kirjoitti:
Ite lääkisopiskelijana oon saanut kuraa niskaani juurikin hoitajilta, pari kertaa kyseessä on ollut hoitajaopiskelija. Taitaa olla vaan niin rankka ala että työntekijät kyynistyvät ja suoltavat pahan olon muiden niskaan, omia työkavereita kohtaan ei kuitenkaan välttämättä kehtaa olla ilkeä niin kohteeksi joutuu sitten opiskelijat.
Ei sillä, kyllä noita löytyy lääkäreiden puolelta. Kusipäisiä ihmisiä siis, mutta kyllä kaikista pahimmat tapaukset on hoitajien puolelta. Kaveri kuoli hiljattain (kysin vuodeosastolla oli hoidossa), hoitajat olivat naureskelleet pari päivää ennen kuolemaa kun kaveri oli soittanut vanhemmilleen miten huonossa kunnossa on, ja että uskoo pian kuolevansa. Hoitajat pitivät nössönä :(
Mitä vi**ua toi viimeinen kohta? Naureskelleet kuolevalle ihmisille? Hyi olkoon mitä empatiakyvyttömiä nahjuksia toi ala pitääkään sisällään.. Kyllähän noista lukeekin mediasta joskus että kaikenlaisia psykopaatteja jotka jopa tappaa potilaita..
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä, kyllä noita löytyy lääkäreiden puolelta. Kusipäisiä ihmisiä siis, mutta kyllä kaikista pahimmat tapaukset on hoitajien puolelta. Kaveri kuoli hiljattain (kysin vuodeosastolla oli hoidossa), hoitajat olivat naureskelleet pari päivää ennen kuolemaa kun kaveri oli soittanut vanhemmilleen miten huonossa kunnossa on, ja että uskoo pian kuolevansa. Hoitajat pitivät nössönä :(
Miten tämä naureskelu tuli esiin? Olivat potilaalle päin naamaa naureskelleet? Vai kansliassa tai kahvihuoneessa? Ja jos jälkimmäisessä, niin miten tämä sinulle tuli tietoon? Vähän nyt uskottavuutta puuttuu "lääkisopiskelijalta."
Se on uskottavaa, että potilasta on voitu pitää nössönä, jos tilanne ei siinä vaiheessa ole erityisen pahalta näyttänyt, mutta se ei, että sitä olisi kerrottu potilaalle tai tämän ystäville.
Lääkisopiskelijoitakin hoitajat pääsevät aika vähän kiusaamaan, vaikka haluaisivatkin. Hetkittäin amanuenssit saatetaan jättää oman onnensa nojaan kahvihuoneeseen, mutta enimmäkseen kulkevat niin tiukasti lääkärien perässä tai istuvat tietokoneiden ääressä harjoittelemassa epikriisien kirjoittelua, että eivät hoitajat heitä pääse kiusaamaan. Toki joskus jollekin jostain tavallista perusteellisemmasta perseilystä hoitajat sanovat, vaikka amanuenssilla olisikin se ohjaava lääkäri vieressä ja joskus voidaan sanoa turhankin kipakasti, mutta aihe on silloin kyllä ihan oikea, vaikka esitystapa olisikin turhan tyly. Oikeasti hoitajat pääsevät halutessaan kiusaamaan lähinnä jo valmistuneita lääkäreitä. Ja kyllähän sitä erityisesti päivystyksissä valitettavasti tapahtuukin. Se sitten toki onkin persiistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin sitä tosiaan potilaan tai omaisten kuullen naureskellaan, vaikka kieltämättä niin hoitajat, fyssarit kuin lääkäritkin aika rajustikin usein kommentoivat potilaita selän takana monistakin asioista. Naamatusten sitten asiallisemmin.
Ilmiö on kyllä tuttu, mutta yleisemmin olen sitä mieltä, että terveysala on ilmapiiriltään paljon mainettaan parempi. Hoitoalan ihmiset eivät suinkaan ole sillä tavalla ylitsevuotavan empaattisia, kuin jotkut odottavat tai toivovat, vaan varsinkin rajummissa paikoissa tarvitaan aika paksua nahkaa ja kykyä olla ottamatta liikaa itseensä. Ja toisaalta huumori on usein hyvin rankkaa, eikä todellakaan poliittisesti korrektia tai potilaiden ja omaisten korviin tarkoitettua. On sitten toki niitäkin paikkoja, joissa tarvitaan herkempiä ihmisiä työhön, mutta teflonia heilläkin pitää pinta olla.
Alan kulttuuri ei ole nätti eikä pikkusievä ja kahvihuonepuheet ovat roiseja, mutta en onneksi ole itse törmännyt oikeastaan sellaisiinkaan paikkoihin, joissa inhimillisyys ei olisi perusarvo. Kyllähän kaikkia turhauttaa, kun joku vaki-pankuttaja tulee taas sisään tai verisuonipotilaalla on kiire tupakalle, mutta ei heitäkään jätetä hoitamatta hyvin. Itse asiassa juuri niissä rajumaineisemmissa paikoissa ollaan ehkä pisimmällä siinä, että ihminen on ihminen, eikä erotella minkään "ansion" suhteen, että ketä halutaan hoitaa ja ketä ei ja ei edes mietitä, pitäisikö söötin lapsipotilaan mennä vakavammin sairaan juopon vaimonhakkaajan ohi vai ei. (Koska oikea, eettinen vastaus on itsestäänselvästi, että ei, vaikka alan ulkopuolella ja jopa alalla pehmeämmissä paikoissa tällaistakin etiikkaa kuulee.)
Hoitoalan ihmiset (niin hoitajat kuin lääkäritkin) takuulla pettävät ulkopuolisten odotukset emppis-symppiksestä lässytyksestä, jos pääsee heitä kuuntelemaan potilaskontaktien ulkopuolella, mutta toisaalta vähän on vasttavia työpaikkoija, joissa vallitsee sama henki, jossa kaveria ei jätetä. Lähinnä muualta, joissa myös työskennellään yhteiskunnan likasankona, turvaverkkona ja peräseinänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa juuri niissä rajumaineisemmissa paikoissa ollaan ehkä pisimmällä siinä, että ihminen on ihminen, eikä erotella minkään "ansion" suhteen, että ketä halutaan hoitaa ja ketä ei ja ei edes mietitä, pitäisikö söötin lapsipotilaan mennä vakavammin sairaan juopon vaimonhakkaajan ohi vai ei. (Koska oikea, eettinen vastaus on itsestäänselvästi, että ei, vaikka alan ulkopuolella ja jopa alalla pehmeämmissä paikoissa tällaistakin etiikkaa kuulee.)
Juuri tuo ihminen on ihminen-etiikka on hoitoalalle tyypillistä ja todella arvokasta. Kun maalikoille pitää aina perustella, että joku voisi olla/sattua sinun äidillesi, lapsellesi jne. niin hoitoalan ihmisille on paukutettu syvälle senkärankaan, että riittää, että on ihminen. Ei tarvitse miettiä, että se haiseva juoppo tai rähjäävä vanhus on jonkun lapsi tai vanhempi, jonkun "hyvän ihmisen" rakas omainen jne. Riittää, että on ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa juuri niissä rajumaineisemmissa paikoissa ollaan ehkä pisimmällä siinä, että ihminen on ihminen, eikä erotella minkään "ansion" suhteen, että ketä halutaan hoitaa ja ketä ei ja ei edes mietitä, pitäisikö söötin lapsipotilaan mennä vakavammin sairaan juopon vaimonhakkaajan ohi vai ei. (Koska oikea, eettinen vastaus on itsestäänselvästi, että ei, vaikka alan ulkopuolella ja jopa alalla pehmeämmissä paikoissa tällaistakin etiikkaa kuulee.)
Juuri tuo ihminen on ihminen-etiikka on hoitoalalle tyypillistä ja todella arvokasta. Kun maalikoille pitää aina perustella, että joku voisi olla/sattua sinun äidillesi, lapsellesi jne. niin hoitoalan ihmisille on paukutettu syvälle senkärankaan, että riittää, että on ihminen. Ei tarvitse miettiä, että se haiseva juoppo tai rähjäävä vanhus on jonkun lapsi tai vanhempi, jonkun "hyvän ihmisen" rakas omainen jne. Riittää, että on ihminen.
Tämä on yksi asia, joka aina huvittaa sairaalasarjoissa. Niissähän yksi perusjuoni on aina sellainen tarina, että sairaalaan tulee potilas, jota kukaan ei haluaisi hoitaa, koska potilas on niin epämiellyttävä. Kyse voi olla rasistista, jota rasistin vihaamaa väestöryhmää edustava lääkäri joutuu hoitamaan tai sitten kyse on tappajasta tai raiskaajasta ja mistä milloinkin ja sitten se jakso vääntelehditään pohtimassa, pitääkö tuotakin nyt hoitaa niin hyvin kuin osataan ja lopussa pidetään joku palopuhe.
Koko problematiikka kun on aika vieras todellisuudelle. Ei kukaan kaikista potilaista tykkää ja on potilaita, joista kukaan ei todellakaan tykkää ja silti oikeasti kenellekään ei tule pieneen mieleenkään, että heitä sen takia jätettäisiin hoitamatta tai hoidettaisiin huonosti. Yksikään kirurgi ei mieti, viitsiikö nyt pelastaa tämän vankilasta umpisuoli puhkeamaisillaan tuodun pedofiilin tai murhaajan henkeä vai jättääkö leikkaamatta, eikä yksikään hoitaja mieti annetaanko sille samalle tyypille vuodeosastolla riittävää kipulääkitystä vai ei. Totta helkatissa hoidetaan juuri samalla tavalla kuin kaikki muutkin!
Ihminen on tosiaan ihminen - ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö empatia nyt pitäisi olla perusvaatimus? Jos ei siihen pysty myös potilaan selän takana on väärällä alalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö empatia nyt pitäisi olla perusvaatimus? Jos ei siihen pysty myös potilaan selän takana on väärällä alalla!
Tekijät loppuvat noilla vaatimuksilla aika nopeasti. Empatiaa tarvitaan, mutta jos kovin syvästi ja omakohtaisesti pitää potilaan murheita murehtia ja tuulettaa ei saa edes paskan huumorin merkeissä työkavereiden kesken, niin suurin 584osa ei täytä empaattisuusvaatimuksia ja ne jotka täyttävät, palavat loppuun muutamassa kuukaudessa.
Hoitoalalla tärkeää on kyky siihen, että pystyy antamaan pahojenkin asioiden valua kuin vesi hanhen selästä ja pystyy elämään sen kanssa, että omilla toimillaan aiheuttaa kärsimystä ja vahinkoa toisille. Pitää elää sen kanssa, että tekee virheitä, joiden seurauksena pahimmassa tapauksessa joku kuolee. Yleensä ei käy niin huono tuuri, mutta joskus käy ja ennen kaikkea jokainen tekee välillä virheitä, jotka mahdollisesti olisivat voineet johtaa kuolemaan, mutta jonka joku fail safe-mekanismi tällä kertaa pelasti, oli se sitten se, että hoitaja soittaa lääkärille, että oletko nyt ihan varma tai toinen hoitaja huomaa toisen virheen kaksoistarkastaessaan tms. tai sitten yksinkertaisesti ei ollut huonoa tuuria ja virheestä huolimatta mitään grande catastrophea ei käynyt. Jos tuota tietoa ei psyyke kestä, niin alalla ei voi toimia.
Sairaalaslangia oleva nimitys erikoistuville lääkäreille. Siis jo oikeasti aika osaaville lääkäreille ja hyvinkin aikuisille ihmisille, mutta erikoistuva lääkäri on vain vissiin pitkä ja vaikea sana ja juniori kuulostaa jotenkin omituiselta, joten pikkulääkäreitä usein käytäväpuheissa ovat.