Lue keskustelun säännöt.
Vaihdetaan hyviä liharuokareseptejä sunnuntain kunniaksi! Mitä liharuokaa teilla syödään tänään :D
14.10.2018 |
Minä teen lihaisaa pataa villisiasta isoisän 1970-luvun reseptin mukaan.
Reilu pala (vähintään n. 700 gr) villisian filettä tai paistia leikataan pieniksi kuutioiksi ja pyöritellään vehnäjauho-suola-pippuri -seoksessa (noin 1 dl). Pilkotaan yksi keltainen sipuli, pieni pala juuriselleriä ja kaksi porkkanaa pieniksi ja kuullotetaan -oliiviöljyssä suuressa padassa noin 5-7 min, ei anneta ruskistua. Siirretään kasvikset reikäkauhalla padasta lautaselle ja lisätään pataan reilu nokare suolatonta voita. Kaadetaan leivitetyt lihapalat ja kaikki jauhoseos pataan ja ruskistetaan lihapalat voissa kevyesti ja kun se on tehty, lisätään kuullotetut kasvikset takaisin pataan. Sekoitetaan ja kaadetaan pataa kuivaa valkoviiniä noin 2 dl tai niin, että liha ja kasvikset peittyvät. Lisätään pataan reilu ruokalusikallinen dijon-sinappia ja mausteet: suolaa, mustaa pippuria, runsaasti timjamia ja basilikaa sekä reilu teelusikallinen sokeria. Lopuksi lisätään 4 dl kasvislientä. Kiehautetaan ja annetaan padan kiehua miedolla lämmöllä kannen alla noin 45 min. Otetaan kansi pois, lisätään 200 gr tuoreita herkkusieniä, pieni purkillinen hillosipuleita ilman lientä ja 2 dl kuohukermaa. Kiehautetaan keskilämmöllä ja annetaan kiehua noin 5 minuuttia. Annetaan tekeytyä kannen alla 10 minuuttia ennen tarjoilua. Tarjoillaan keitettyjen perunoiden ja ruusukaalien kera. Juomaksi sopii hyvin tukeva punaviini tai olut.
Kommentit (17)
Kokonainen broikka on kun sain puoleen hintaan. Resepti on: Nakkaa uuniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihapullia kermakastikkeessa ja perunamuusia🍴
Mikä sinua ap niin kovasti naurattaa?
Mikäs siinä ap. Jos teillä syödään kerran viikossa lihaa ja on seitsemän syöjää, tuohan toteuttaa 5 kilon vuosikulutuksen kärsää kohti komeasti. Plus että villisian syöminen on ympäristöteko, jos se ei ole tarhattua.
Perunoita ja paistia kun on sunnuntai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Reilu pala"... Juu nou, 700 grainia on alle 50 grammaa.
Iso pata sinne lähetys-saarnaaja ja viidakkotanssia padan ympärillä kunnes on kypsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosin riistaa, nam. Ja ainakin luulen sen olevan ympäristöystävällistä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään meillä naudan ulkofilepihvejä, bataattiranskiksia ja salaattia.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä ap. Jos teillä syödään kerran viikossa lihaa ja on seitsemän syöjää, tuohan toteuttaa 5 kilon vuosikulutuksen kärsää kohti komeasti. Plus että villisian syöminen on ympäristöteko, jos se ei ole tarhattua.
Ruokailijoita on 3 ja lihaa meillä syödään vähintään 3 kertaa viikossa, joskus useammin, joskus harvemmin.
Ja mikä 5 kilon vuositavoite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruskistin valurautapannussa 500 grammaa naudan ulkofilettä reilun kokoisina paloina ja siirsin palat pataan. Kaadoin itselleni lasillisen hyvää kuivaa valkoviiniä, jota nautiskelin ruskistaessani 300 grammaa lampaanlihaa. Lihat pataan ja tilkka valkoviiniä lasiin. Uuni lämpenemään 185 asteeseen.
Kuullotin pannussa suuren viipaleiksi leikatun keltasipulin samalla, kun nautiskelin valkoviinin loppuun ja kaadoin lasiin hieman lisää. Ruskistin 250 grammaa pekonikuutioita ja lisäsin ne pataan. Kaadoin sekaan vahvaa lihalientä ja maustoin padan pienellä määrällä tomaattipyreetä, valkosipulin kynnellä ja timjamilla. Kaadoin pullosta pohjat lasiin ja kulautin kurkkuuni. Aukaisin toisen pullon ja täydensin pataa kahdella keskikokoisella kuutioidulla perunalla sekä pussillisella pakastettua parsakaalia.
Siirsin padan uuniin. Valistin salaatin kotimaisista tomaateista, kurkusta, romainesalaatista ja ohuen ohuista kotimaisista porkkanaviipaleista. Tein salaattiin kastikkeen pelkästään oliiviöljystä, omenaviinietikasta, tuoreesta basilikasta ja sitruunapippurista. Tässä puuhassa toinen valkoviini hupeni miltei loppuun.
Sekoitin itselleni tukevan ouzon ja napostelin erilaisia pähkinöitä välillä vettä, välillä ouzoa sekoitukseen lisäten ja odottelin sohvalla makaillen padan kypsymistä. Joku voi tässä vaiheessa ihmetellä, miten kulinaristi pitää anisviinasta, mutta se on oma juttunsa eikä liity tähän.
Torkahdin sohvaan ja heräsin palohälyttimen huutoon. Pata oli palanut mustaksi karstaksi, josta ei enää tunnistanut, mikä osa oli ollut lihaa, mikä kasviksia. Onneksi hälytin toimi ja herätti.
Tilasin kinkku-ananaspizzan ja nautin sen salaatin ja pataa varten hankkimani täyteläisen punaviinin kera. Ei mennyt niin luin Strömsössä, mutta tulipa massu täyteen kumminkin.
Lamminpään lumousta. Aivan mahtavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorsa kattilaan, vettä, suolaa ja pippuria. Keittää kypsäksi ja syö.
Kinkku on sulamassa ja menee yöksi uuniin.
Hyvä ruoka, parempi mieli kirjoitti:
Ruskistin valurautapannussa 500 grammaa naudan ulkofilettä reilun kokoisina paloina ja siirsin palat pataan. Kaadoin itselleni lasillisen hyvää kuivaa valkoviiniä, jota nautiskelin ruskistaessani 300 grammaa lampaanlihaa. Lihat pataan ja tilkka valkoviiniä lasiin. Uuni lämpenemään 185 asteeseen.
Kuullotin pannussa suuren viipaleiksi leikatun keltasipulin samalla, kun nautiskelin valkoviinin loppuun ja kaadoin lasiin hieman lisää. Ruskistin 250 grammaa pekonikuutioita ja lisäsin ne pataan. Kaadoin sekaan vahvaa lihalientä ja maustoin padan pienellä määrällä tomaattipyreetä, valkosipulin kynnellä ja timjamilla. Kaadoin pullosta pohjat lasiin ja kulautin kurkkuuni. Aukaisin toisen pullon ja täydensin pataa kahdella keskikokoisella kuutioidulla perunalla sekä pussillisella pakastettua parsakaalia.
Siirsin padan uuniin. Valistin salaatin kotimaisista tomaateista, kurkusta, romainesalaatista ja ohuen ohuista kotimaisista porkkanaviipaleista. Tein salaattiin kastikkeen pelkästään oliiviöljystä, omenaviinietikasta, tuoreesta basilikasta ja sitruunapippurista. Tässä puuhassa toinen valkoviini hupeni miltei loppuun.
Sekoitin itselleni tukevan ouzon ja napostelin erilaisia pähkinöitä välillä vettä, välillä ouzoa sekoitukseen lisäten ja odottelin sohvalla makaillen padan kypsymistä. Joku voi tässä vaiheessa ihmetellä, miten kulinaristi pitää anisviinasta, mutta se on oma juttunsa eikä liity tähän.
Torkahdin sohvaan ja heräsin palohälyttimen huutoon. Pata oli palanut mustaksi karstaksi, josta ei enää tunnistanut, mikä osa oli ollut lihaa, mikä kasviksia. Onneksi hälytin toimi ja herätti.
Tilasin kinkku-ananaspizzan ja nautin sen salaatin ja pataa varten hankkimani täyteläisen punaviinin kera. Ei mennyt niin luin Strömsössä, mutta tulipa massu täyteen kumminkin.
Tämä oli ylevä kertomus. Ei pelkkä kohtalo sinänsä, vaan se miten otat vastaan kohtalon iskut, määrää lopullisen osasi. Tässä on av-mamma, joka kykenee kohtaamaan raskaatkin pettymykset reippain mielin.
ups! Nyt liharuokareseptejä kehiin!