Lue keskustelun säännöt.
Taaperon äiti suuttui, kun tyttäreni ajoi taaperon pois keinusta..
14.10.2018 |
Olin 5v tytön kanssa leikkipuistossa. Tyttärelläni on ADHD . Puistossa oli samaan aikaan äiti taaperon kanssa. Taapero keinui todella kauan eikä äiti puuttunut asiaan mitenkään. Tyttärelläni meni hermot ja ajoi taaperon pois keinusta. ( keinuja oli vain yksi) ( kyseessä pieni puisto)Taapero alkoi itkemään ja tuo taaperon äiti alkoi huutamaan minulle. Sanoin, että tyttärellä on ADHD eikä ymmärrä välttämättä, mitä tekee eikä tytär jaksa odottaa vuoroaan. Sanoin myös tuolle äidille, että taapero on keinunut kauan ja että käsittääkseni keinu on käytössä muillekin lapsille. Pyysin anteeksi, mutta tuo äiti jatkoi vain huutamista. Lopulta meni hermot ja huusin, että voivat painua muualle meidän silmistämme. Tytär näytti taaperolle kieltä ja heitti lopuksi hiekkaa tuon äidin päälle. En edes jaksanut vaivautua enää pyytämään anteeksi. Huvitti oikeastaan vain.
Tässä taas näkee, millaisia itsekkäitä ihmisiä pienten lasten äidit ovat. Tytär odottaa ja odottaa vieressä vuoroa ja taaperon äiti ei anna lupaa keinua? Sitten minulta odotetaan anteeksipyyntöä , kun sairas lapsi ei jaksa odottaa? Mikä teitä pienten lasten äitejä vaivaa? Eikö teitä koske sana vuorottelu missään tilanteessa ikinä?
Kommentit (60)
Sellainen juttu muuten vielä, että pahimmillaan tuo "haluan ton lelun NYT!" -asenne ei välttämättä rajoitu vain puiston yhteisiin leluihin.
Meillä on pari kertaa ollut lapsen omia leluja mukana, ja voi h*lvetti suoraan sanoen, kun niitäkin tultu vaatimaan itselleen. Eikä lopu käninä, vaikka ilmoittaa lelujen olevan lapsen omia. Pitäisi saada kaikki itselleen, kun "MÄ HALUUN!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jokunen kuukausi sitten olin lapseni kanssa puistossa, ja lapseni keinui ja annoin hänelle vauhteja.
Viereen tuli joku lapsi ilmoittamaan, että nyt hän tulee keinumaan. Ilmoitin tyynesti, että on vielä lapseni vuoro, ja täytyy osata odottaa. Kehotin tekemään jotain muuta sen aikaa (iso puisto täynnä vaikka mitä tekemistä, keinut vain olivat sillä hetkellä varattuja).
No, lapsihan alkaa jalkaa polkien itkeä ja kirkua, että hän haluaa keinuun NYT!
En tästä hämmentynyt, jatkoin tyynesti lapseni keinuttamista, enkä noteerannut mitenkään huutoraivoavaa lasta.
Lapsen vanhemmat tulivat lopulta paikalle mulkoillen minua todella pahasti, ja leperrellen lapselle, että mennääs tekemään jotain muuta kun kerran keinuun ei päästetä.
Jatkoin edelleen tyynesti lapseni keinuttamista. Lapseni kysyi epävarmana, että saako hän varmasti nyt keinua. Vastasin, että kyllä saa, koska puistossa jokaisen täytyy osata odottaa vuoroaan.
Ja mainittakoon vielä, ettei oltu edes keinuttu mitään kohtuutonta aikaa.Tsemppiä vanhemmille, jotka ette opeta lapsillenne kärsivällisyyttä ja kykyä odottaa vuoroaan.
Samaa mieltä siitä, että täytyy osata odottaa vuoroaan, mutta ehkä tuossa olisi myös voinut sanoa, että keinumme vielä x minuuttia ja pääset sitten. Siinä olisi tullut opetettua odottamisen lisäksi vuorottelua. Vieras lapsi kun menee tekemään jotain muuta ja lähdette keinusta, niin keinuu saattaakin ehtiä joku muu ennen häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opettanut lapsille, että ei ole olemassa mitään tiettyjä aikamääriä keinumiselle tai vaikka liikennepuistossa ajamiselle. Jos joku sellaista esittää, niin osaan kyllä kysyä, että missä tällainen sääntö on. Omaa taaperoani ei ajeta pois keinusta, vaikka hän olisi siinä 40 minuuttia. Totean muille, että voitte keksiä jotain omaa puuhaa sillä aikaa, kun tämä lapsi keinuu.
Minäminäminä. Onko lapsellasi sisaruksia? Toivottavasti lapsi oppii jossain kohtaa jakamaan asioita ettei kasva yhtä itsekkääksi kuin mammansa. Yhteiskunnassa tulee olemaan tärkeänä taitona yhteisöllisyys ja uudet tavat tehdä työtä, opiskella, oppia niin jos vanhemmat opettaa tyhmyyttään lapselle ettei omaa käytöstään tarvitse arvioida eikä asioita tarvitse vuorotella tai jakaa niin lapsesi pullautetaan taitamattomuudesta pois verkostoista ja tiimeistä. Eikä se ole edes pohjimmiltaan hänen vikansa vaan sinun.
Lapsella on 2 isompaa sisarusta, jotka kasvatin kuvitellen reiluuden ja muiden huomioonottamisen olevan tärkeää. Olin väärässä: jo kaupunginosan joulujuhlassa tajusin, että pieleen meni, kun muut rynnivät eturiviin ja oma 4v katsoi ihmeissään, että miksi hän ei saanutkaan pientä joulupussia, kun joku otti kaksi. Sama jatkui satuteatterissa, missä tahansa lastentilaisuudessa ja koulussa. Reiluuden sijaan olisi pitänyt opettaa pitämään puolensa ja käyttämään kyynärpäitä.
Tämän nuorimman kohdalla on toisin. Opetan, että yhteisöllisyys on synonyymi sille, että sinua huiputetaan. Pidä puolesi, ota omasi ja vähän toisenkin omaa.
Hassua, että juuri sinun kahden lapsen ryhmässä kaikki muut ovat ahneita kahmijoita. Terve itsekkyys on ok, samoin puolensa pitäminen mutta kyynärpäät ei ole se taito millä nykyään työelämässä pärjätään. Aivot ja vuorovaikutustaidot. Jyrääjän seurassa ei viihdytä. Mitähän teidän pienimmän sisarukset ajattelevat kun pienin huutaa aina lujiten mitä tahtoo, ryntää autolle istumaan etupenkille kyynärpäillä sisaruksiaan pukkien, ottaa jääkaapista sisarustensa vanukkaat ja jouluna lahjat. Pitävätkö mahdollisesti kusipäänä?
Et taida olla töissä tai sitten kokemuksesi työelämästä on jostain matalan koulutustason pätkätöistä. Ei työelämässä pärjää sillä,että antaa kävellä ylitseen tai etsii sopuratkaisua. Puolensa on pidettävä ja hyväksyttävä se, että se on joko minä tai hän.
Nuorimmainen ei vie muiden vanukkaita, sillä puolensa pitämien ei tarkoita toisen omaan kajoamista.Puiston keinu on yhteinen, isoveljen pelikone on isoveljen oma.
Meidän nuorimmainen ei istu etupenkille, koska hänen turvaistuimensa on takapenkillä. Jos sinä kuljetat 5v lastasi etupenkillä, niin onko käynyt mielessä, että se ei ole ihan turvallista?
Jahas (hahahaha). Olen työelämässä, asiantuntija. Ja kyllä nykyään johtavassa työssä työ on lähinnä fiksujen ihmisten mentorointia kuin kyynärpäillä huitomista. En minä kuljeta ketään 5-vuotiasta, mistä niin päättelit? Kiitos riittää keskustelu sinun kanssasi ja toivottavasti pikkutyyppi lähtee opiskelemaan ja tutustuu uusiin ihmisiin, osaa sitten arvioida äidin opetuksia useammastakin näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jokunen kuukausi sitten olin lapseni kanssa puistossa, ja lapseni keinui ja annoin hänelle vauhteja.
Viereen tuli joku lapsi ilmoittamaan, että nyt hän tulee keinumaan. Ilmoitin tyynesti, että on vielä lapseni vuoro, ja täytyy osata odottaa. Kehotin tekemään jotain muuta sen aikaa (iso puisto täynnä vaikka mitä tekemistä, keinut vain olivat sillä hetkellä varattuja).
No, lapsihan alkaa jalkaa polkien itkeä ja kirkua, että hän haluaa keinuun NYT!
En tästä hämmentynyt, jatkoin tyynesti lapseni keinuttamista, enkä noteerannut mitenkään huutoraivoavaa lasta.
Lapsen vanhemmat tulivat lopulta paikalle mulkoillen minua todella pahasti, ja leperrellen lapselle, että mennääs tekemään jotain muuta kun kerran keinuun ei päästetä.
Jatkoin edelleen tyynesti lapseni keinuttamista. Lapseni kysyi epävarmana, että saako hän varmasti nyt keinua. Vastasin, että kyllä saa, koska puistossa jokaisen täytyy osata odottaa vuoroaan.
Ja mainittakoon vielä, ettei oltu edes keinuttu mitään kohtuutonta aikaa.Tsemppiä vanhemmille, jotka ette opeta lapsillenne kärsivällisyyttä ja kykyä odottaa vuoroaan.
Samaa mieltä siitä, että täytyy osata odottaa vuoroaan, mutta ehkä tuossa olisi myös voinut sanoa, että keinumme vielä x minuuttia ja pääset sitten. Siinä olisi tullut opetettua odottamisen lisäksi vuorottelua. Vieras lapsi kun menee tekemään jotain muuta ja lähdette keinusta, niin keinuu saattaakin ehtiä joku muu ennen häntä.
Eli pitäisi alkaa leikkiä puistotätiä niille lapsille, joiden omat vanhemmat eivät välitä katsoa perään ja opettaa näitä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sinne puistoon kukaan voi marssia ja alkaa ladella jotain aikarajoja ja kellotuksia herra paratkoon, eri asia jos yhdessä sovitaan miten vuorotellaan. Ja totta kai vuorotellaan, mutta ei koskaan ei ole tarvinnut sitä varten huutaa, minun tai lapsen.
"Moikka, minä haluaisin / meidän Irmeli haluaisi myös keinua, olisiko kohtavuoron vaihto?"
"Huomaatko Irmeli, tuo sinipipoinen on aika kauan hengannut tässä kiikun vieressä, pitäisköhän meidän kysyä odottaako se vuoroa? Nämä puistot on yhteisiä niin on vähän epäkohteliaata varata kiikku pitkäksi aikaa jos toinen odottaa, jos tuo toinenkin on jo kotia asti odottanut että pääsisi kiikkumaan."
(Sitkeimmille ja epäkohteliaimmille odotuksen jälkeen:) "Moi. Pääsisikö toiset kiikkumaan kohta? Ai ei? No me odotetaan tässä kuitenkin, kun nää on yhteiseen käyttöön tarkoitettu." ja sitten keskustelua oman lapsen kanssa "Joo, mut meidän pitää odottaa hetki. Ne on nyt toisilla käytössä mutta IHAN KOHTA tulee sinunkin vuoro, pitää vaan malttaa nätisti odottaa." (ei ne kauaa mun seuraa jaksa)Käyttäydytkö sinä noin oikeasti? Miten sinä kuvittelet tavoittavasi lapsen käsityskyvyn tai edes huomion tuolla kapulakielellä? Voit toki ajatella noin mutta yritä nyt hyvä ihminen selkeyttää mitä sanot. Jos olisin vaikka omaa lastani siinä keinuttamassa niin ihmettelisin mikä tuo outo höpöttäjä on ja onkohan sillä jotain asiaa meille. Kyllä lyhyet selkeät kysymykset riittää ja älä käytä passiivia. Äläkä vesitä mitä tahdot loputtomalla jaarittelulla.
Aika jännä juttu, mun lapset ovat kuitenkin saaneet päivähoidosta positiivista palautetta juuri vuorottelusta, neuvottelusta ja keskustelutaidosta. Koska niistä on heidän kanssaan puhuttu. Jos ei kolmen sanan pyyntö avaa lapselle toisen näkökulmaa, jutellaan enemmän. Ei niitä toki yhteen hengenvetoon oksennusta mutta näin tekstissä ei tietysti näy kaikki se sanaton kommunikaatio josta fiksu aikuinen tajuaa kaipaako lapsi lisäperusteluja vai ei.
Toki puhun nyt tässä enempi niistä isommista leikki-ikäisistä enkä 1-vuotiaasta.
En tiedä, mutta sinulla on aika paljon täytesanoja tekstissäsi. Lapsi ei ehdi ymmärtämään mitä ensin sanoit kun puhua papatat päälle lisää ja monisanaisesti. Katso huviksesi ovatko lapsesi myös hyviä kuuntelemaan ja pystyvätkö he keskittymään rauhassa vaikka lukemaan kirjaa. Minulle tuli mieleen tuosta kommentistasi sana poukkoileva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jokunen kuukausi sitten olin lapseni kanssa puistossa, ja lapseni keinui ja annoin hänelle vauhteja.
Viereen tuli joku lapsi ilmoittamaan, että nyt hän tulee keinumaan. Ilmoitin tyynesti, että on vielä lapseni vuoro, ja täytyy osata odottaa. Kehotin tekemään jotain muuta sen aikaa (iso puisto täynnä vaikka mitä tekemistä, keinut vain olivat sillä hetkellä varattuja).
No, lapsihan alkaa jalkaa polkien itkeä ja kirkua, että hän haluaa keinuun NYT!
En tästä hämmentynyt, jatkoin tyynesti lapseni keinuttamista, enkä noteerannut mitenkään huutoraivoavaa lasta.
Lapsen vanhemmat tulivat lopulta paikalle mulkoillen minua todella pahasti, ja leperrellen lapselle, että mennääs tekemään jotain muuta kun kerran keinuun ei päästetä.
Jatkoin edelleen tyynesti lapseni keinuttamista. Lapseni kysyi epävarmana, että saako hän varmasti nyt keinua. Vastasin, että kyllä saa, koska puistossa jokaisen täytyy osata odottaa vuoroaan.
Ja mainittakoon vielä, ettei oltu edes keinuttu mitään kohtuutonta aikaa.Tsemppiä vanhemmille, jotka ette opeta lapsillenne kärsivällisyyttä ja kykyä odottaa vuoroaan.
Samaa mieltä siitä, että täytyy osata odottaa vuoroaan, mutta ehkä tuossa olisi myös voinut sanoa, että keinumme vielä x minuuttia ja pääset sitten. Siinä olisi tullut opetettua odottamisen lisäksi vuorottelua. Vieras lapsi kun menee tekemään jotain muuta ja lähdette keinusta, niin keinuu saattaakin ehtiä joku muu ennen häntä.
Eli pitäisi alkaa leikkiä puistotätiä niille lapsille, joiden omat vanhemmat eivät välitä katsoa perään ja opettaa näitä asioita?
Ei vaan opettaa myös omalle lapselle vuorottelemista. Mistä sen vieraan lapsen vanhemmat tiesi, kuinka pitkään keinut on varattu? Se, että vieras lapsi sai raivarin ja alkoi vaatia keinuu pääsemistä heti, oli lapselta väärin. Aika epämääräistä sanoa kuitenkin lapselle, että nyt on vielä oman lapsen vuoro ja pitää osata odottaa. Odottaminen voi tarkoittaa 5, 15 tai 50 minuuttia. Jos odottaja ei päivystävä keinun vieressä, niin keinuvuoro voi mennä huomaamatta ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jokunen kuukausi sitten olin lapseni kanssa puistossa, ja lapseni keinui ja annoin hänelle vauhteja.
Viereen tuli joku lapsi ilmoittamaan, että nyt hän tulee keinumaan. Ilmoitin tyynesti, että on vielä lapseni vuoro, ja täytyy osata odottaa. Kehotin tekemään jotain muuta sen aikaa (iso puisto täynnä vaikka mitä tekemistä, keinut vain olivat sillä hetkellä varattuja).
No, lapsihan alkaa jalkaa polkien itkeä ja kirkua, että hän haluaa keinuun NYT!
En tästä hämmentynyt, jatkoin tyynesti lapseni keinuttamista, enkä noteerannut mitenkään huutoraivoavaa lasta.
Lapsen vanhemmat tulivat lopulta paikalle mulkoillen minua todella pahasti, ja leperrellen lapselle, että mennääs tekemään jotain muuta kun kerran keinuun ei päästetä.
Jatkoin edelleen tyynesti lapseni keinuttamista. Lapseni kysyi epävarmana, että saako hän varmasti nyt keinua. Vastasin, että kyllä saa, koska puistossa jokaisen täytyy osata odottaa vuoroaan.
Ja mainittakoon vielä, ettei oltu edes keinuttu mitään kohtuutonta aikaa.Tsemppiä vanhemmille, jotka ette opeta lapsillenne kärsivällisyyttä ja kykyä odottaa vuoroaan.
Samaa mieltä siitä, että täytyy osata odottaa vuoroaan, mutta ehkä tuossa olisi myös voinut sanoa, että keinumme vielä x minuuttia ja pääset sitten. Siinä olisi tullut opetettua odottamisen lisäksi vuorottelua. Vieras lapsi kun menee tekemään jotain muuta ja lähdette keinusta, niin keinuu saattaakin ehtiä joku muu ennen häntä.
Eli pitäisi alkaa leikkiä puistotätiä niille lapsille, joiden omat vanhemmat eivät välitä katsoa perään ja opettaa näitä asioita?
Ei vaan opettaa myös omalle lapselle vuorottelemista. Mistä sen vieraan lapsen vanhemmat tiesi, kuinka pitkään keinut on varattu? Se, että vieras lapsi sai raivarin ja alkoi vaatia keinuu pääsemistä heti, oli lapselta väärin. Aika epämääräistä sanoa kuitenkin lapselle, että nyt on vielä oman lapsen vuoro ja pitää osata odottaa. Odottaminen voi tarkoittaa 5, 15 tai 50 minuuttia. Jos odottaja ei päivystävä keinun vieressä, niin keinuvuoro voi mennä huomaamatta ohi.
Ja oletat pikkulasten käsittävän realistisesti, minkälainen aika on yksi minuutti?
Vai tuleeko tämä opettaa siinä vieraalle lapselle ja alkaa laskea tälle niitä minuutteja?
Kun olen vapaapäivänä lapseni kanssa puistossa, niin en halua ottaa opetus- ja valvontavastuuta vieraista lapsista. Sitä varten ovat ne lapsen omat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sinne puistoon kukaan voi marssia ja alkaa ladella jotain aikarajoja ja kellotuksia herra paratkoon, eri asia jos yhdessä sovitaan miten vuorotellaan. Ja totta kai vuorotellaan, mutta ei koskaan ei ole tarvinnut sitä varten huutaa, minun tai lapsen.
"Moikka, minä haluaisin / meidän Irmeli haluaisi myös keinua, olisiko kohtavuoron vaihto?"
"Huomaatko Irmeli, tuo sinipipoinen on aika kauan hengannut tässä kiikun vieressä, pitäisköhän meidän kysyä odottaako se vuoroa? Nämä puistot on yhteisiä niin on vähän epäkohteliaata varata kiikku pitkäksi aikaa jos toinen odottaa, jos tuo toinenkin on jo kotia asti odottanut että pääsisi kiikkumaan."
(Sitkeimmille ja epäkohteliaimmille odotuksen jälkeen:) "Moi. Pääsisikö toiset kiikkumaan kohta? Ai ei? No me odotetaan tässä kuitenkin, kun nää on yhteiseen käyttöön tarkoitettu." ja sitten keskustelua oman lapsen kanssa "Joo, mut meidän pitää odottaa hetki. Ne on nyt toisilla käytössä mutta IHAN KOHTA tulee sinunkin vuoro, pitää vaan malttaa nätisti odottaa." (ei ne kauaa mun seuraa jaksa)Käyttäydytkö sinä noin oikeasti? Miten sinä kuvittelet tavoittavasi lapsen käsityskyvyn tai edes huomion tuolla kapulakielellä? Voit toki ajatella noin mutta yritä nyt hyvä ihminen selkeyttää mitä sanot. Jos olisin vaikka omaa lastani siinä keinuttamassa niin ihmettelisin mikä tuo outo höpöttäjä on ja onkohan sillä jotain asiaa meille. Kyllä lyhyet selkeät kysymykset riittää ja älä käytä passiivia. Äläkä vesitä mitä tahdot loputtomalla jaarittelulla.
Aika jännä juttu, mun lapset ovat kuitenkin saaneet päivähoidosta positiivista palautetta juuri vuorottelusta, neuvottelusta ja keskustelutaidosta. Koska niistä on heidän kanssaan puhuttu. Jos ei kolmen sanan pyyntö avaa lapselle toisen näkökulmaa, jutellaan enemmän. Ei niitä toki yhteen hengenvetoon oksennusta mutta näin tekstissä ei tietysti näy kaikki se sanaton kommunikaatio josta fiksu aikuinen tajuaa kaipaako lapsi lisäperusteluja vai ei.
Toki puhun nyt tässä enempi niistä isommista leikki-ikäisistä enkä 1-vuotiaasta.
En tiedä, mutta sinulla on aika paljon täytesanoja tekstissäsi. Lapsi ei ehdi ymmärtämään mitä ensin sanoit kun puhua papatat päälle lisää ja monisanaisesti. Katso huviksesi ovatko lapsesi myös hyviä kuuntelemaan ja pystyvätkö he keskittymään rauhassa vaikka lukemaan kirjaa. Minulle tuli mieleen tuosta kommentistasi sana poukkoileva.
Onhan se poukkoileva tuolla tavalla irrotettuna luetelluiksi esimerkkilauseiksi. Ihan normaalista keskustelusta kuitenkin on kyse. Lasten keskittymisestäkään ei ole mitään pulmaa, se meidän vauhdikkaampikin siirrettiin "viskariryhmän" täytteeksi kun katsottiin että pärjää hyvin vuotta vanhempien porukassa. Minä vähän epäilin riittääkö maltti mutta kuulemma hyvin riittää 😊 Hän tosiaan lukee, lauseita, nyt 4-vuotiaana.
Mutta sitä se ei kyllä malta tarkistaa miten päin housut puetaan, jos ylipäätään muistaa koko housuja. Vahvuutensa kullakin 👍
Niin no, taas päästään siihen jos on vuorottelu vaikeaa ja keinuilla ruuhkaa niin tarvittaisiin sitä jämäkkää vanhemmuutta vaikka viiden minsan kellotuksilla :D ei haluta kasvattaa muiden lapsia eikä että muut puuttuu teidän lapsen tekemisiin ja osa ei puutu edes oman lapsen tekemisiin, eipä se niin helppoa tunnu teille olevan. Eikä teidän lapsille.
Ei kellotella ei koska näistä asioista sovitaan.
Mutta puhutaan epämääräisin termein
Pitää odottaa vuoroa - KAUANKO?
Pääset ihan kohta - NO MILLOIN?
Nyt on oman lapsen vuoro - KAUANKO?
Nyt vuorotellaan - MITEN?
Pitää olla yhtä pitkät vuorot - MITEN?
Ja jos lapset ei ymmärrä aikakäsitettä minuutti niin raksuttaahan ne numerot puhelimen kellossa.
En minä jaksaisi kellotella lapseni keinumista mutta puistopäivän pilaa riitely. Me varmaan keinuttaisiin se oma aikamme jos päästään keinuun ja sitten lähdetään vaikka jätskille tai katselemaan sorsia ja jätetään teidät keinuille keskenänne riitelemään miten tykkäätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma, miten nykyään mukulat saavat tehdä juuri mitä tahansa ADHD:n varjolla. Ei tarvitse vähääkään käyttäytyä kunnolla ja odottaa vuoroaan. ikaisemmin murkkuikä oli samanlainen puolustus, jonka varjolla sai olla millainen paskapää tahansa.
Kun me kakarana mentiin keinumaan niin keinut oli joko vapaita tai ei.Jos ei niin lähdettiin pois.Ihme touhua taas,onneksi mulla ei ole pieniä lapsia ,en pärjäisi tässä nykykoodistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opettanut lapsille, että ei ole olemassa mitään tiettyjä aikamääriä keinumiselle tai vaikka liikennepuistossa ajamiselle. Jos joku sellaista esittää, niin osaan kyllä kysyä, että missä tällainen sääntö on. Omaa taaperoani ei ajeta pois keinusta, vaikka hän olisi siinä 40 minuuttia. Totean muille, että voitte keksiä jotain omaa puuhaa sillä aikaa, kun tämä lapsi keinuu.
Minä minä minä ja minun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opettanut lapsille, että ei ole olemassa mitään tiettyjä aikamääriä keinumiselle tai vaikka liikennepuistossa ajamiselle. Jos joku sellaista esittää, niin osaan kyllä kysyä, että missä tällainen sääntö on. Omaa taaperoani ei ajeta pois keinusta, vaikka hän olisi siinä 40 minuuttia. Totean muille, että voitte keksiä jotain omaa puuhaa sillä aikaa, kun tämä lapsi keinuu.
Minä minä minä ja minun lapsi
Kavereita lapsi ei tule saamaan vaikka siitä kiukuttelee äidille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jokunen kuukausi sitten olin lapseni kanssa puistossa, ja lapseni keinui ja annoin hänelle vauhteja.
Viereen tuli joku lapsi ilmoittamaan, että nyt hän tulee keinumaan. Ilmoitin tyynesti, että on vielä lapseni vuoro, ja täytyy osata odottaa. Kehotin tekemään jotain muuta sen aikaa (iso puisto täynnä vaikka mitä tekemistä, keinut vain olivat sillä hetkellä varattuja).
No, lapsihan alkaa jalkaa polkien itkeä ja kirkua, että hän haluaa keinuun NYT!
En tästä hämmentynyt, jatkoin tyynesti lapseni keinuttamista, enkä noteerannut mitenkään huutoraivoavaa lasta.
Lapsen vanhemmat tulivat lopulta paikalle mulkoillen minua todella pahasti, ja leperrellen lapselle, että mennääs tekemään jotain muuta kun kerran keinuun ei päästetä.
Jatkoin edelleen tyynesti lapseni keinuttamista. Lapseni kysyi epävarmana, että saako hän varmasti nyt keinua. Vastasin, että kyllä saa, koska puistossa jokaisen täytyy osata odottaa vuoroaan.
Ja mainittakoon vielä, ettei oltu edes keinuttu mitään kohtuutonta aikaa.Tsemppiä vanhemmille, jotka ette opeta lapsillenne kärsivällisyyttä ja kykyä odottaa vuoroaan.
Samaa mieltä siitä, että täytyy osata odottaa vuoroaan, mutta ehkä tuossa olisi myös voinut sanoa, että keinumme vielä x minuuttia ja pääset sitten. Siinä olisi tullut opetettua odottamisen lisäksi vuorottelua. Vieras lapsi kun menee tekemään jotain muuta ja lähdette keinusta, niin keinuu saattaakin ehtiä joku muu ennen häntä.
Eli pitäisi alkaa leikkiä puistotätiä niille lapsille, joiden omat vanhemmat eivät välitä katsoa perään ja opettaa näitä asioita?
Ei vaan opettaa myös omalle lapselle vuorottelemista. Mistä sen vieraan lapsen vanhemmat tiesi, kuinka pitkään keinut on varattu? Se, että vieras lapsi sai raivarin ja alkoi vaatia keinuu pääsemistä heti, oli lapselta väärin. Aika epämääräistä sanoa kuitenkin lapselle, että nyt on vielä oman lapsen vuoro ja pitää osata odottaa. Odottaminen voi tarkoittaa 5, 15 tai 50 minuuttia. Jos odottaja ei päivystävä keinun vieressä, niin keinuvuoro voi mennä huomaamatta ohi.
En opeta omalle lapselle vuorottelemista.
jos puistoon mennessä keinussa on joku muu, emme mene siihen vierelle odottamaan, vaan keksimme jotain muuta tekemistä.
Vuoroteleminen on jotain sellaista, mitä on vain lasten maailmassa, ei siihen tarvitse opettaa. Elämässä ei vuorotella, siellä otetaan se, mitä halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jokunen kuukausi sitten olin lapseni kanssa puistossa, ja lapseni keinui ja annoin hänelle vauhteja.
Viereen tuli joku lapsi ilmoittamaan, että nyt hän tulee keinumaan. Ilmoitin tyynesti, että on vielä lapseni vuoro, ja täytyy osata odottaa. Kehotin tekemään jotain muuta sen aikaa (iso puisto täynnä vaikka mitä tekemistä, keinut vain olivat sillä hetkellä varattuja).
No, lapsihan alkaa jalkaa polkien itkeä ja kirkua, että hän haluaa keinuun NYT!
En tästä hämmentynyt, jatkoin tyynesti lapseni keinuttamista, enkä noteerannut mitenkään huutoraivoavaa lasta.
Lapsen vanhemmat tulivat lopulta paikalle mulkoillen minua todella pahasti, ja leperrellen lapselle, että mennääs tekemään jotain muuta kun kerran keinuun ei päästetä.
Jatkoin edelleen tyynesti lapseni keinuttamista. Lapseni kysyi epävarmana, että saako hän varmasti nyt keinua. Vastasin, että kyllä saa, koska puistossa jokaisen täytyy osata odottaa vuoroaan.
Ja mainittakoon vielä, ettei oltu edes keinuttu mitään kohtuutonta aikaa.Tsemppiä vanhemmille, jotka ette opeta lapsillenne kärsivällisyyttä ja kykyä odottaa vuoroaan.
Mitä, jos pysyisit kotona ja antaisit fiksujen ja ei itsekkäiden vanhempien viettää aikaa puistossa. Et selvästikään ole valmis äiti. Kasva aikuiseksi.
Sinä annat kaikille aina kaiken kun he vaan tarpeeksi kivaa huutavat nyt? Kynnysmatto kasvattaa ihmistaidoilta surkeita lapsia.
Missä sinun kasvatustaidot on? Ei missään. Kynnysmatto kasvattaa surkeita lapsia.. pätee kyllä hyvin sinuun
Lapsena kasvatettu huono itsetunto kantaa pitkälle. Lapsiasi säälin kun annat muiden heitä kyykyttää.
Lääkkeet näköjään ottamatta tältä muorilta
M34
"Pysäyttäkääs ne vauhdit, että Joonakin pääsee kyytiin". Hämmentyneenä pysäytän, että tuntematon Joona pääsee kanssa kyytiin ns. hämähäkkikeinuun. Sitten kun olin antamassa vauhtia, Joonan äidille tuli kiire opastaa että ei niin kovaa, että nyt kaikki hiljaa vaan keinutaan kun muuten Joonaa pelottaa.
Kehotin sitten omia lapsiani ja kaverin lasta tekemään jotain muuta, ja sanoin että keinutaan ne kovat vauhdit uudestaan myöhemmin. Muuten ihan kiva, mutta Joonan äiti seurasi perässä ja ohjeisti, että nyt leikitään Joonan kanssa, Joona haluaisi kanssa tulla mukaan ihminen maassa - leikkiin, mutta Joona ei halua, eikä Joonan tarvitse, jäädä. Koska olin luvannut ulkoiluttaa kipeän kaverini lapsen myös, jäätiin puistoon, mutta pidin tiukasti oman pääni siinä, että jokainen jää kun vuoro tulee, ja että jos omat lapseni keinuvat täysiä keinussa, niin he keinuvat täysiä keinussa ja Joona odottaa sen aikaa.
Ja tämä tarina on tosi, eikä nimeä ole muutettu ja tapahtumapaikka oli Lahti muutama viikko sitten.
Ihan vaan tiedoksi Joonan äiti, että jokainen vuorollaan on paras sääntö leikkipuistossa, ja että kaverin voi ottaa mukaan leikkiin, mutta kaverin äidin ei odoteta sen jälkeen sanelevan sääntöjä. Ja ei, tiedoksi Joonan äidille, että minä en ole "vähän typerä äiti" (kyllä, kuulin kun sanoit sen lapsellesi kun lähditti kotiin syömään).
ps. Kiitos provosta ap, pääsin purkamaan ärtymystäni oikeasta elämästä :)
Älä opeta käyttämään ADHD ta syynä toimia huonosti, olet vielä pahoissa ongelmissa lapsen kanssa, jos toimit näin. Sinun olisi pitänyt puuttua itse tilanteeseen ja sanoa tytölle, että ei voi keinua, sillä keinu on varattu. Olisitte vaikka yhdessä voineet kysyä taaperon äidiltä saisiko tyttö keinua välillä.
Kannattaa muistaa että kaikki se mitä opetat kohdistuu vielä joskus sinuun itseesi, kun lapsi uhmaa ja koittaa rajojaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opettanut lapsille, että ei ole olemassa mitään tiettyjä aikamääriä keinumiselle tai vaikka liikennepuistossa ajamiselle. Jos joku sellaista esittää, niin osaan kyllä kysyä, että missä tällainen sääntö on. Omaa taaperoani ei ajeta pois keinusta, vaikka hän olisi siinä 40 minuuttia. Totean muille, että voitte keksiä jotain omaa puuhaa sillä aikaa, kun tämä lapsi keinuu.
Hauska läpänderi. Itsehän miehenä totean vain tuollaisten äitien lapsille, että lähdehän siitä nyt menemään sillä nyt on muitten vuoro päästä kiikkumaan. Oletus kuitenkin on, että kaikki halukkaat pääsevät kiikkumaan päivänvalon aikana ja se ei onnistu jos joku varaa kiikun tunnin ajaksi.
Kerrankin joku lapsi yritti mussuttaa juuri tuolla tavalla, että mun iskä on eri mieltä...sanoin että hae sitten isäsi tänne niin keskustellaan asiasta --> uhoojajonne poistui hänät koipien välissä eikä isää näkynyt tai kuulunut.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opettanut lapsille, että ei ole olemassa mitään tiettyjä aikamääriä keinumiselle tai vaikka liikennepuistossa ajamiselle. Jos joku sellaista esittää, niin osaan kyllä kysyä, että missä tällainen sääntö on. Omaa taaperoani ei ajeta pois keinusta, vaikka hän olisi siinä 40 minuuttia. Totean muille, että voitte keksiä jotain omaa puuhaa sillä aikaa, kun tämä lapsi keinuu.
^ malliesimerkki siitä kuinka narsisti kasvatetaan
Et taida olla töissä tai sitten kokemuksesi työelämästä on jostain matalan koulutustason pätkätöistä. Ei työelämässä pärjää sillä,että antaa kävellä ylitseen tai etsii sopuratkaisua. Puolensa on pidettävä ja hyväksyttävä se, että se on joko minä tai hän.
Nuorimmainen ei vie muiden vanukkaita, sillä puolensa pitämien ei tarkoita toisen omaan kajoamista.Puiston keinu on yhteinen, isoveljen pelikone on isoveljen oma.
Meidän nuorimmainen ei istu etupenkille, koska hänen turvaistuimensa on takapenkillä. Jos sinä kuljetat 5v lastasi etupenkillä, niin onko käynyt mielessä, että se ei ole ihan turvallista?