Lue keskustelun säännöt.
Taaperon äiti suuttui, kun tyttäreni ajoi taaperon pois keinusta..
14.10.2018 |
Olin 5v tytön kanssa leikkipuistossa. Tyttärelläni on ADHD . Puistossa oli samaan aikaan äiti taaperon kanssa. Taapero keinui todella kauan eikä äiti puuttunut asiaan mitenkään. Tyttärelläni meni hermot ja ajoi taaperon pois keinusta. ( keinuja oli vain yksi) ( kyseessä pieni puisto)Taapero alkoi itkemään ja tuo taaperon äiti alkoi huutamaan minulle. Sanoin, että tyttärellä on ADHD eikä ymmärrä välttämättä, mitä tekee eikä tytär jaksa odottaa vuoroaan. Sanoin myös tuolle äidille, että taapero on keinunut kauan ja että käsittääkseni keinu on käytössä muillekin lapsille. Pyysin anteeksi, mutta tuo äiti jatkoi vain huutamista. Lopulta meni hermot ja huusin, että voivat painua muualle meidän silmistämme. Tytär näytti taaperolle kieltä ja heitti lopuksi hiekkaa tuon äidin päälle. En edes jaksanut vaivautua enää pyytämään anteeksi. Huvitti oikeastaan vain.
Tässä taas näkee, millaisia itsekkäitä ihmisiä pienten lasten äidit ovat. Tytär odottaa ja odottaa vieressä vuoroa ja taaperon äiti ei anna lupaa keinua? Sitten minulta odotetaan anteeksipyyntöä , kun sairas lapsi ei jaksa odottaa? Mikä teitä pienten lasten äitejä vaivaa? Eikö teitä koske sana vuorottelu missään tilanteessa ikinä?
Kommentit (60)
Vuoroaan toki pitää odottaa mutta ei loputtomiin. Useammilla ihmisillä on taito huomioida muut ja olla terveellä tavalla itsekäs, niitä ihmisiä kutsutaan fiksuiksi tyypeiksi ja heidän lapsensa perivät heidän geeninsä, onneksi.
Yhtä hermoja riipivää on keinuun jämähtänyt katatooninen taapero ja hänen yhden aivosolun omaava vanhempi kuin hyperaktiivinen minun-täytyy-saada-heti-kaikki pikkuinen, joka odottaa maailman pyörivän hänen ympärillään ja mukautuvan hänen tahtoonsa kuten iilimadon selkärangalla varustetut vanhempansakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin kysynyt jokohan kohta voisi vaihtaa vuoroa. Eiköhän normaali käytöstapainen ihminen ymmärtäisi antaa välillä muillekkin lapsille vuoron keinua.
Vierailija kirjoitti:
Taapero-sanaa käytetään vaan provoissa, kiinni jäit
Ilmiselvä provo. Taapero ei keinu yksin, vaan vanhempi on aina mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jokunen kuukausi sitten olin lapseni kanssa puistossa, ja lapseni keinui ja annoin hänelle vauhteja.
Viereen tuli joku lapsi ilmoittamaan, että nyt hän tulee keinumaan. Ilmoitin tyynesti, että on vielä lapseni vuoro, ja täytyy osata odottaa. Kehotin tekemään jotain muuta sen aikaa (iso puisto täynnä vaikka mitä tekemistä, keinut vain olivat sillä hetkellä varattuja).
No, lapsihan alkaa jalkaa polkien itkeä ja kirkua, että hän haluaa keinuun NYT!
En tästä hämmentynyt, jatkoin tyynesti lapseni keinuttamista, enkä noteerannut mitenkään huutoraivoavaa lasta.
Lapsen vanhemmat tulivat lopulta paikalle mulkoillen minua todella pahasti, ja leperrellen lapselle, että mennääs tekemään jotain muuta kun kerran keinuun ei päästetä.
Jatkoin edelleen tyynesti lapseni keinuttamista. Lapseni kysyi epävarmana, että saako hän varmasti nyt keinua. Vastasin, että kyllä saa, koska puistossa jokaisen täytyy osata odottaa vuoroaan.
Ja mainittakoon vielä, ettei oltu edes keinuttu mitään kohtuutonta aikaa.Tsemppiä vanhemmille, jotka ette opeta lapsillenne kärsivällisyyttä ja kykyä odottaa vuoroaan.
Mitä, jos pysyisit kotona ja antaisit fiksujen ja ei itsekkäiden vanhempien viettää aikaa puistossa. Et selvästikään ole valmis äiti. Kasva aikuiseksi.
Et parempaa keksinyt? 😁
Ei, en todellakaan opeta lapsestani tossua, joka luovuttaa keinunsa kärsimättömälle lapselle, vaikka itse saanut siinä keinua ehkä max. minuutin.
Ehkä siinä kohtaa on vähän jossain muualla se itsekkyys.
Mistä näitä sikiää? Itsekkyydelläsi ei ole mitään rajaa?
No ei sinne puistoon kukaan voi marssia ja alkaa ladella jotain aikarajoja ja kellotuksia herra paratkoon, eri asia jos yhdessä sovitaan miten vuorotellaan. Ja totta kai vuorotellaan, mutta ei koskaan ei ole tarvinnut sitä varten huutaa, minun tai lapsen.
"Moikka, minä haluaisin / meidän Irmeli haluaisi myös keinua, olisiko kohtavuoron vaihto?"
"Huomaatko Irmeli, tuo sinipipoinen on aika kauan hengannut tässä kiikun vieressä, pitäisköhän meidän kysyä odottaako se vuoroa? Nämä puistot on yhteisiä niin on vähän epäkohteliaata varata kiikku pitkäksi aikaa jos toinen odottaa, jos tuo toinenkin on jo kotia asti odottanut että pääsisi kiikkumaan."
(Sitkeimmille ja epäkohteliaimmille odotuksen jälkeen:) "Moi. Pääsisikö toiset kiikkumaan kohta? Ai ei? No me odotetaan tässä kuitenkin, kun nää on yhteiseen käyttöön tarkoitettu." ja sitten keskustelua oman lapsen kanssa "Joo, mut meidän pitää odottaa hetki. Ne on nyt toisilla käytössä mutta IHAN KOHTA tulee sinunkin vuoro, pitää vaan malttaa nätisti odottaa." (ei ne kauaa mun seuraa jaksa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jokunen kuukausi sitten olin lapseni kanssa puistossa, ja lapseni keinui ja annoin hänelle vauhteja.
Viereen tuli joku lapsi ilmoittamaan, että nyt hän tulee keinumaan. Ilmoitin tyynesti, että on vielä lapseni vuoro, ja täytyy osata odottaa. Kehotin tekemään jotain muuta sen aikaa (iso puisto täynnä vaikka mitä tekemistä, keinut vain olivat sillä hetkellä varattuja).
No, lapsihan alkaa jalkaa polkien itkeä ja kirkua, että hän haluaa keinuun NYT!
En tästä hämmentynyt, jatkoin tyynesti lapseni keinuttamista, enkä noteerannut mitenkään huutoraivoavaa lasta.
Lapsen vanhemmat tulivat lopulta paikalle mulkoillen minua todella pahasti, ja leperrellen lapselle, että mennääs tekemään jotain muuta kun kerran keinuun ei päästetä.
Jatkoin edelleen tyynesti lapseni keinuttamista. Lapseni kysyi epävarmana, että saako hän varmasti nyt keinua. Vastasin, että kyllä saa, koska puistossa jokaisen täytyy osata odottaa vuoroaan.
Ja mainittakoon vielä, ettei oltu edes keinuttu mitään kohtuutonta aikaa.Tsemppiä vanhemmille, jotka ette opeta lapsillenne kärsivällisyyttä ja kykyä odottaa vuoroaan.
Mitä, jos pysyisit kotona ja antaisit fiksujen ja ei itsekkäiden vanhempien viettää aikaa puistossa. Et selvästikään ole valmis äiti. Kasva aikuiseksi.
Sinä annat kaikille aina kaiken kun he vaan tarpeeksi kivaa huutavat nyt? Kynnysmatto kasvattaa ihmistaidoilta surkeita lapsia.
Missä sinun kasvatustaidot on? Ei missään. Kynnysmatto kasvattaa surkeita lapsia.. pätee kyllä hyvin sinuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jokunen kuukausi sitten olin lapseni kanssa puistossa, ja lapseni keinui ja annoin hänelle vauhteja.
Viereen tuli joku lapsi ilmoittamaan, että nyt hän tulee keinumaan. Ilmoitin tyynesti, että on vielä lapseni vuoro, ja täytyy osata odottaa. Kehotin tekemään jotain muuta sen aikaa (iso puisto täynnä vaikka mitä tekemistä, keinut vain olivat sillä hetkellä varattuja).
No, lapsihan alkaa jalkaa polkien itkeä ja kirkua, että hän haluaa keinuun NYT!
En tästä hämmentynyt, jatkoin tyynesti lapseni keinuttamista, enkä noteerannut mitenkään huutoraivoavaa lasta.
Lapsen vanhemmat tulivat lopulta paikalle mulkoillen minua todella pahasti, ja leperrellen lapselle, että mennääs tekemään jotain muuta kun kerran keinuun ei päästetä.
Jatkoin edelleen tyynesti lapseni keinuttamista. Lapseni kysyi epävarmana, että saako hän varmasti nyt keinua. Vastasin, että kyllä saa, koska puistossa jokaisen täytyy osata odottaa vuoroaan.
Ja mainittakoon vielä, ettei oltu edes keinuttu mitään kohtuutonta aikaa.Tsemppiä vanhemmille, jotka ette opeta lapsillenne kärsivällisyyttä ja kykyä odottaa vuoroaan.
Mitä, jos pysyisit kotona ja antaisit fiksujen ja ei itsekkäiden vanhempien viettää aikaa puistossa. Et selvästikään ole valmis äiti. Kasva aikuiseksi.
Et parempaa keksinyt? 😁
Ei, en todellakaan opeta lapsestani tossua, joka luovuttaa keinunsa kärsimättömälle lapselle, vaikka itse saanut siinä keinua ehkä max. minuutin.
Ehkä siinä kohtaa on vähän jossain muualla se itsekkyys.Mistä näitä sikiää? Itsekkyydelläsi ei ole mitään rajaa?
Niin kun lapsesi ei saa halyamaansa nyt HETI?
😁
Tsemppiä kovasti, sitä tulet tarvitsemaan, mikäli lapsesi on jo oppinut siihen, että kaikki pitää saada nytjustheti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opettanut lapsille, että ei ole olemassa mitään tiettyjä aikamääriä keinumiselle tai vaikka liikennepuistossa ajamiselle. Jos joku sellaista esittää, niin osaan kyllä kysyä, että missä tällainen sääntö on. Omaa taaperoani ei ajeta pois keinusta, vaikka hän olisi siinä 40 minuuttia. Totean muille, että voitte keksiä jotain omaa puuhaa sillä aikaa, kun tämä lapsi keinuu.
Minäminäminä. Onko lapsellasi sisaruksia? Toivottavasti lapsi oppii jossain kohtaa jakamaan asioita ettei kasva yhtä itsekkääksi kuin mammansa. Yhteiskunnassa tulee olemaan tärkeänä taitona yhteisöllisyys ja uudet tavat tehdä työtä, opiskella, oppia niin jos vanhemmat opettaa tyhmyyttään lapselle ettei omaa käytöstään tarvitse arvioida eikä asioita tarvitse vuorotella tai jakaa niin lapsesi pullautetaan taitamattomuudesta pois verkostoista ja tiimeistä. Eikä se ole edes pohjimmiltaan hänen vikansa vaan sinun.
Lapsella on 2 isompaa sisarusta, jotka kasvatin kuvitellen reiluuden ja muiden huomioonottamisen olevan tärkeää. Olin väärässä: jo kaupunginosan joulujuhlassa tajusin, että pieleen meni, kun muut rynnivät eturiviin ja oma 4v katsoi ihmeissään, että miksi hän ei saanutkaan pientä joulupussia, kun joku otti kaksi. Sama jatkui satuteatterissa, missä tahansa lastentilaisuudessa ja koulussa. Reiluuden sijaan olisi pitänyt opettaa pitämään puolensa ja käyttämään kyynärpäitä.
Tämän nuorimman kohdalla on toisin. Opetan, että yhteisöllisyys on synonyymi sille, että sinua huiputetaan. Pidä puolesi, ota omasi ja vähän toisenkin omaa.
Muista ensi kerralla se ehkäisy, kun tepastelet kuppilasta kotia päin!
Ei ole tarkoitettu, että perimäsi lisääntyy maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei sinne puistoon kukaan voi marssia ja alkaa ladella jotain aikarajoja ja kellotuksia herra paratkoon, eri asia jos yhdessä sovitaan miten vuorotellaan. Ja totta kai vuorotellaan, mutta ei koskaan ei ole tarvinnut sitä varten huutaa, minun tai lapsen.
"Moikka, minä haluaisin / meidän Irmeli haluaisi myös keinua, olisiko kohtavuoron vaihto?"
"Huomaatko Irmeli, tuo sinipipoinen on aika kauan hengannut tässä kiikun vieressä, pitäisköhän meidän kysyä odottaako se vuoroa? Nämä puistot on yhteisiä niin on vähän epäkohteliaata varata kiikku pitkäksi aikaa jos toinen odottaa, jos tuo toinenkin on jo kotia asti odottanut että pääsisi kiikkumaan."
(Sitkeimmille ja epäkohteliaimmille odotuksen jälkeen:) "Moi. Pääsisikö toiset kiikkumaan kohta? Ai ei? No me odotetaan tässä kuitenkin, kun nää on yhteiseen käyttöön tarkoitettu." ja sitten keskustelua oman lapsen kanssa "Joo, mut meidän pitää odottaa hetki. Ne on nyt toisilla käytössä mutta IHAN KOHTA tulee sinunkin vuoro, pitää vaan malttaa nätisti odottaa." (ei ne kauaa mun seuraa jaksa)
Onneksi omalle keinuvalle lapselle voi sanoa, että keinu ihan rauhassa, äiti on maksanut veronsa ja sillä tavalla kustantanut sinulle keinumista vähän enemmän kuin muille.
Vierailija kirjoitti:
No ei sinne puistoon kukaan voi marssia ja alkaa ladella jotain aikarajoja ja kellotuksia herra paratkoon, eri asia jos yhdessä sovitaan miten vuorotellaan. Ja totta kai vuorotellaan, mutta ei koskaan ei ole tarvinnut sitä varten huutaa, minun tai lapsen.
"Moikka, minä haluaisin / meidän Irmeli haluaisi myös keinua, olisiko kohtavuoron vaihto?"
"Huomaatko Irmeli, tuo sinipipoinen on aika kauan hengannut tässä kiikun vieressä, pitäisköhän meidän kysyä odottaako se vuoroa? Nämä puistot on yhteisiä niin on vähän epäkohteliaata varata kiikku pitkäksi aikaa jos toinen odottaa, jos tuo toinenkin on jo kotia asti odottanut että pääsisi kiikkumaan."
(Sitkeimmille ja epäkohteliaimmille odotuksen jälkeen:) "Moi. Pääsisikö toiset kiikkumaan kohta? Ai ei? No me odotetaan tässä kuitenkin, kun nää on yhteiseen käyttöön tarkoitettu." ja sitten keskustelua oman lapsen kanssa "Joo, mut meidän pitää odottaa hetki. Ne on nyt toisilla käytössä mutta IHAN KOHTA tulee sinunkin vuoro, pitää vaan malttaa nätisti odottaa." (ei ne kauaa mun seuraa jaksa)
Lisäisin, että tälle seuraavalle lapselle myös sekunnilleen sama keinuaika. Eli ei niin, että edellinen lapsi hätistetään pois minuutin keinumisen jälkeen, ja tämä seuraava keinuu tyytyväisenä 15min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei sinne puistoon kukaan voi marssia ja alkaa ladella jotain aikarajoja ja kellotuksia herra paratkoon, eri asia jos yhdessä sovitaan miten vuorotellaan. Ja totta kai vuorotellaan, mutta ei koskaan ei ole tarvinnut sitä varten huutaa, minun tai lapsen.
"Moikka, minä haluaisin / meidän Irmeli haluaisi myös keinua, olisiko kohtavuoron vaihto?"
"Huomaatko Irmeli, tuo sinipipoinen on aika kauan hengannut tässä kiikun vieressä, pitäisköhän meidän kysyä odottaako se vuoroa? Nämä puistot on yhteisiä niin on vähän epäkohteliaata varata kiikku pitkäksi aikaa jos toinen odottaa, jos tuo toinenkin on jo kotia asti odottanut että pääsisi kiikkumaan."
(Sitkeimmille ja epäkohteliaimmille odotuksen jälkeen:) "Moi. Pääsisikö toiset kiikkumaan kohta? Ai ei? No me odotetaan tässä kuitenkin, kun nää on yhteiseen käyttöön tarkoitettu." ja sitten keskustelua oman lapsen kanssa "Joo, mut meidän pitää odottaa hetki. Ne on nyt toisilla käytössä mutta IHAN KOHTA tulee sinunkin vuoro, pitää vaan malttaa nätisti odottaa." (ei ne kauaa mun seuraa jaksa)
Käyttäydytkö sinä noin oikeasti? Miten sinä kuvittelet tavoittavasi lapsen käsityskyvyn tai edes huomion tuolla kapulakielellä? Voit toki ajatella noin mutta yritä nyt hyvä ihminen selkeyttää mitä sanot. Jos olisin vaikka omaa lastani siinä keinuttamassa niin ihmettelisin mikä tuo outo höpöttäjä on ja onkohan sillä jotain asiaa meille. Kyllä lyhyet selkeät kysymykset riittää ja älä käytä passiivia. Äläkä vesitä mitä tahdot loputtomalla jaarittelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Jokunen kuukausi sitten olin lapseni kanssa puistossa, ja lapseni keinui ja annoin hänelle vauhteja.
Viereen tuli joku lapsi ilmoittamaan, että nyt hän tulee keinumaan. Ilmoitin tyynesti, että on vielä lapseni vuoro, ja täytyy osata odottaa. Kehotin tekemään jotain muuta sen aikaa (iso puisto täynnä vaikka mitä tekemistä, keinut vain olivat sillä hetkellä varattuja).
No, lapsihan alkaa jalkaa polkien itkeä ja kirkua, että hän haluaa keinuun NYT!
En tästä hämmentynyt, jatkoin tyynesti lapseni keinuttamista, enkä noteerannut mitenkään huutoraivoavaa lasta.
Lapsen vanhemmat tulivat lopulta paikalle mulkoillen minua todella pahasti, ja leperrellen lapselle, että mennääs tekemään jotain muuta kun kerran keinuun ei päästetä.
Jatkoin edelleen tyynesti lapseni keinuttamista. Lapseni kysyi epävarmana, että saako hän varmasti nyt keinua. Vastasin, että kyllä saa, koska puistossa jokaisen täytyy osata odottaa vuoroaan.
Ja mainittakoon vielä, ettei oltu edes keinuttu mitään kohtuutonta aikaa.Tsemppiä vanhemmille, jotka ette opeta lapsillenne kärsivällisyyttä ja kykyä odottaa vuoroaan.
Mitä, jos pysyisit kotona ja antaisit fiksujen ja ei itsekkäiden vanhempien viettää aikaa puistossa. Et selvästikään ole valmis äiti. Kasva aikuiseksi.
Sinä annat kaikille aina kaiken kun he vaan tarpeeksi kivaa huutavat nyt? Kynnysmatto kasvattaa ihmistaidoilta surkeita lapsia.
Missä sinun kasvatustaidot on? Ei missään. Kynnysmatto kasvattaa surkeita lapsia.. pätee kyllä hyvin sinuun
Lapsena kasvatettu huono itsetunto kantaa pitkälle. Lapsiasi säälin kun annat muiden heitä kyykyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opettanut lapsille, että ei ole olemassa mitään tiettyjä aikamääriä keinumiselle tai vaikka liikennepuistossa ajamiselle. Jos joku sellaista esittää, niin osaan kyllä kysyä, että missä tällainen sääntö on. Omaa taaperoani ei ajeta pois keinusta, vaikka hän olisi siinä 40 minuuttia. Totean muille, että voitte keksiä jotain omaa puuhaa sillä aikaa, kun tämä lapsi keinuu.
Ahahhaaaaa! Sun taaperon saa ajaa keinusta ihan vapaasti pois. Voi, kumpa olisi ihana nähdä ilmeesi, kun lapseni ajaisivat taaperosi pois viiden minuutin jälkeen.
Miten he sen tekevät?
Minä näkisin todennäköisesti vain sinun ilmeesi, kun kuvaisin tapahtumaa livenä verkkoon.
Onneksi on omakotitalo, jossa pihalla keinut.
Tämä onkin aika kahtiajakoinen keskustelunaihe.. Puistot ja niiden välineet ovat toki yhteiskäytössä mutta ei niissä toisaalta mitään kiveen hakattuja aikarajoja ole jonka jälkeen voi väkisin jonkun häätää pois tieltään. Jos joku on jo ehtinyt keinuun ennen omaa lasta niin ei se niin mene että kun on kymmenen minuuttia odotettu (tai edes puoli tuntiakaan) niin tulee joku ihmeellinen oikeus häätää keinuja ja käyttäytyä muutenkin ihan ala-arvoisesti. Ei niistä oikeasti kenenkään ole _pakko_ väistää vaikka se kohteliasta onkin.
Sitä ei voi kiistää etteikö esimerkkitapauksen äiti olisi vähän törppö itsekin kun ei tajua että toinen lapsi haluaa keinua. Toisaalta kertomatta jäi oliko hänelle sanottu että adhd-mussukka haluaa keinuun vai notkuiko lapsi vain muuten keinuilla heitä mulkoillen ja kirmasi välillä äidilleen natisemaan. Esimerkkitapauksen taapero on kuitenkin tilanteeseen syytön ja tapauksen äiti vielä ongelmissa lapsensa kanssa opettaessaan hänelle että on ihan ok heitellä hiekkaa toisen päälle jos yksinään päättää tämän toimineen väärin.
Vierailija kirjoitti:
Meidän muksut (ei ADHD) olisivat ajaneet taaperon pois keinusta ilman muuta, kymmenen minuuttia per keinuja riittää jos on vuoroaan odottamassa useampia lapsia. Jos on pieniä niin 5 minsaa riittää silloin.
Yleensä pistän mieheni sanomaan asiasta ja kellottamaan puhelimella aikaa niin äidit ovat vain ihana mies tyyliin silmät pyöreinä ja kovasti kujertelevat lapsilleen, että nyt on sen ja sen vuoro ja sinun vuoro on sitten ja setä katsoo kellosta aikaa ja nyt mennään niin että kaikki saa keinua. Itse istuskelen puiston penkillä ja luen kännykästä lehtiä sivummalla.
Olen ikävä kyllä huomannut äitiyden myötä, että monet äidit ovat itsekkäitä ja tyhmiä, ei käsitystä reiluudesta kaikkia lapsia kohtaan tai miten tilanteita ratkaistaan.
Tämähän pätee akkalauman toim8ntaan työpaikoilla. Jos toinen nainen ohjeistaa toista naista niin ei hyvä, mutta voi että sentään, jos joku äijä antaa ohjeita, niin kyllä kiitos. Naispomot ovat hirveimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opettanut lapsille, että ei ole olemassa mitään tiettyjä aikamääriä keinumiselle tai vaikka liikennepuistossa ajamiselle. Jos joku sellaista esittää, niin osaan kyllä kysyä, että missä tällainen sääntö on. Omaa taaperoani ei ajeta pois keinusta, vaikka hän olisi siinä 40 minuuttia. Totean muille, että voitte keksiä jotain omaa puuhaa sillä aikaa, kun tämä lapsi keinuu.
Minäminäminä. Onko lapsellasi sisaruksia? Toivottavasti lapsi oppii jossain kohtaa jakamaan asioita ettei kasva yhtä itsekkääksi kuin mammansa. Yhteiskunnassa tulee olemaan tärkeänä taitona yhteisöllisyys ja uudet tavat tehdä työtä, opiskella, oppia niin jos vanhemmat opettaa tyhmyyttään lapselle ettei omaa käytöstään tarvitse arvioida eikä asioita tarvitse vuorotella tai jakaa niin lapsesi pullautetaan taitamattomuudesta pois verkostoista ja tiimeistä. Eikä se ole edes pohjimmiltaan hänen vikansa vaan sinun.
Lapsella on 2 isompaa sisarusta, jotka kasvatin kuvitellen reiluuden ja muiden huomioonottamisen olevan tärkeää. Olin väärässä: jo kaupunginosan joulujuhlassa tajusin, että pieleen meni, kun muut rynnivät eturiviin ja oma 4v katsoi ihmeissään, että miksi hän ei saanutkaan pientä joulupussia, kun joku otti kaksi. Sama jatkui satuteatterissa, missä tahansa lastentilaisuudessa ja koulussa. Reiluuden sijaan olisi pitänyt opettaa pitämään puolensa ja käyttämään kyynärpäitä.
Tämän nuorimman kohdalla on toisin. Opetan, että yhteisöllisyys on synonyymi sille, että sinua huiputetaan. Pidä puolesi, ota omasi ja vähän toisenkin omaa.
Hassua, että juuri sinun kahden lapsen ryhmässä kaikki muut ovat ahneita kahmijoita. Terve itsekkyys on ok, samoin puolensa pitäminen mutta kyynärpäät ei ole se taito millä nykyään työelämässä pärjätään. Aivot ja vuorovaikutustaidot. Jyrääjän seurassa ei viihdytä. Mitähän teidän pienimmän sisarukset ajattelevat kun pienin huutaa aina lujiten mitä tahtoo, ryntää autolle istumaan etupenkille kyynärpäillä sisaruksiaan pukkien, ottaa jääkaapista sisarustensa vanukkaat ja jouluna lahjat. Pitävätkö mahdollisesti kusipäänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sinne puistoon kukaan voi marssia ja alkaa ladella jotain aikarajoja ja kellotuksia herra paratkoon, eri asia jos yhdessä sovitaan miten vuorotellaan. Ja totta kai vuorotellaan, mutta ei koskaan ei ole tarvinnut sitä varten huutaa, minun tai lapsen.
"Moikka, minä haluaisin / meidän Irmeli haluaisi myös keinua, olisiko kohtavuoron vaihto?"
"Huomaatko Irmeli, tuo sinipipoinen on aika kauan hengannut tässä kiikun vieressä, pitäisköhän meidän kysyä odottaako se vuoroa? Nämä puistot on yhteisiä niin on vähän epäkohteliaata varata kiikku pitkäksi aikaa jos toinen odottaa, jos tuo toinenkin on jo kotia asti odottanut että pääsisi kiikkumaan."
(Sitkeimmille ja epäkohteliaimmille odotuksen jälkeen:) "Moi. Pääsisikö toiset kiikkumaan kohta? Ai ei? No me odotetaan tässä kuitenkin, kun nää on yhteiseen käyttöön tarkoitettu." ja sitten keskustelua oman lapsen kanssa "Joo, mut meidän pitää odottaa hetki. Ne on nyt toisilla käytössä mutta IHAN KOHTA tulee sinunkin vuoro, pitää vaan malttaa nätisti odottaa." (ei ne kauaa mun seuraa jaksa)Käyttäydytkö sinä noin oikeasti? Miten sinä kuvittelet tavoittavasi lapsen käsityskyvyn tai edes huomion tuolla kapulakielellä? Voit toki ajatella noin mutta yritä nyt hyvä ihminen selkeyttää mitä sanot. Jos olisin vaikka omaa lastani siinä keinuttamassa niin ihmettelisin mikä tuo outo höpöttäjä on ja onkohan sillä jotain asiaa meille. Kyllä lyhyet selkeät kysymykset riittää ja älä käytä passiivia. Äläkä vesitä mitä tahdot loputtomalla jaarittelulla.
Aika jännä juttu, mun lapset ovat kuitenkin saaneet päivähoidosta positiivista palautetta juuri vuorottelusta, neuvottelusta ja keskustelutaidosta. Koska niistä on heidän kanssaan puhuttu. Jos ei kolmen sanan pyyntö avaa lapselle toisen näkökulmaa, jutellaan enemmän. Ei niitä toki yhteen hengenvetoon oksennusta mutta näin tekstissä ei tietysti näy kaikki se sanaton kommunikaatio josta fiksu aikuinen tajuaa kaipaako lapsi lisäperusteluja vai ei.
Toki puhun nyt tässä enempi niistä isommista leikki-ikäisistä enkä 1-vuotiaasta.
Pienempien kiusaaminen on jalo taito joka kannattaa lapsilleen opettaa. Saattaa vaan olla että jonain päivänä jonkun lapsesi uhrin vanhemmalla napsahtaa tarhan pihalla.