Kun huominen työpäivä ahdistaa niin, ettei henki kulke kunnolla ja sydän takoo..
Mistä saisi supervoimia kannatella itseään epämieluisen työrupeaman yli?
Kommentit (20)
Irtisanoudu. Miksi tuollaista kannattaisi jatkaa?
Jaa-a. Mua ahdistaa samalla tavalla joka työpäivä kun kuulenkin pomoni äänen. Stressaavaa pidemmän päälle.
Tuttu tunne. Olin vakityössä mutta irtisanoin itseni. Loppui ahdistus siihen. Työ ei ole terveyden / hyvinvoinnin menetyksen arvoinen.
Itsellä oli aikoinaan samanlaiset tunteet. Sitten sanoin itseni irti työpaikastani ja nyt vietän päiväni kuten haluan. Rahallisesti se oli mahdollista enkä ole hakenut mitään tukia.
Vierailija kirjoitti:
Irtisanoudu. Miksi tuollaista kannattaisi jatkaa?
en halua karenssia.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli aikoinaan samanlaiset tunteet. Sitten sanoin itseni irti työpaikastani ja nyt vietän päiväni kuten haluan. Rahallisesti se oli mahdollista enkä ole hakenut mitään tukia.
Tämä! Minulla on pienet pääomatulot joilla pärjään velattomana. Eihän ne ole verrattavissa palkkatuloon, mutta kun miettii omaa henkistä hyvinvointia valitsen nykytilanteen 100-0 mieluumminkuin entisen työpaikkahelvetin ja vakaat suuremmat tulot. Ihana vapaus.
Vierailija kirjoitti:
Pameja.
Ai mistä maasta? Suomesta ei saa koska lääkäreillä hysteerinen riippuvuuspelko. Ja sopivat vain satunnaiseen käyttöön, about muutaman kertaa vuodessa. Eivät töihin joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siellä ahdistaa?
Mikä ei ahdistaisi. Kaikki ahdistaa.
Minkälainen työ voi olla niin epämieluisaa,,viemärisukeltaja?
Olin keväällä kaks kuukautta työmaalla, joka ahdisti ihan helvetisti. Sinne lähtö oli kamalaa, siellä olo oli kamalaa. Jouduin vielä lisäks olemaan viis vuorokautta pois kotoa. Lopulta päätin, et tulee kenkää tai ei kyseiseltä työnantajalta, niin ilmotan, etten pysty tähän. En saanu kenkää, mut lomauttivat. En kadu hetkeäkään, et ilmoitin etten pysty kulkemaan.
Muutama milligramma neuroleptejä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli aikoinaan samanlaiset tunteet. Sitten sanoin itseni irti työpaikastani ja nyt vietän päiväni kuten haluan. Rahallisesti se oli mahdollista enkä ole hakenut mitään tukia.
Tämä! Minulla on pienet pääomatulot joilla pärjään velattomana. Eihän ne ole verrattavissa palkkatuloon, mutta kun miettii omaa henkistä hyvinvointia valitsen nykytilanteen 100-0 mieluumminkuin entisen työpaikkahelvetin ja vakaat suuremmat tulot. Ihana vapaus.
Niinpä. Elämä on kuitenkin aika lyhyt ja se on kurjaa viettää epämieluisassa työpaikassa. Ymmärrän kuitenkin, että se on toisille ainoa vaihtoehto.
Käy lääkärissä. Jos sulla on joku mahdoton projekti mutta joka päättyy joskus, ”pamit” saattavat auttaa tilanteen yli. Jos aina tuntuu tuolta, lääkkeet eivät ole paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Käy lääkärissä. Jos sulla on joku mahdoton projekti mutta joka päättyy joskus, ”pamit” saattavat auttaa tilanteen yli. Jos aina tuntuu tuolta, lääkkeet eivät ole paras ratkaisu.
en voi/saa tehdä työtäni rauhoittavien vaikutuksen alaisena, työ vastuullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy lääkärissä. Jos sulla on joku mahdoton projekti mutta joka päättyy joskus, ”pamit” saattavat auttaa tilanteen yli. Jos aina tuntuu tuolta, lääkkeet eivät ole paras ratkaisu.
en voi/saa tehdä työtäni rauhoittavien vaikutuksen alaisena, työ vastuullista.
Oireittesi perusteella olet lästulkoon halvaannuttavan ahdistunut. Eikö se muka vaikuta työkykyysi? Tässä ei joku täsmää.
Mun ei varmaan pitäisi tulla tähän ketjuun ollenkaan, koska olen ollut niin onnekas että olen koko ikäni ollut pelkästään tosi kivoissa töissä.
Sun tilanteesi kuulostaa ihan kamalalta. Pystytkö yhtään avaamaan, minkä alan töitä teet ja miksi tilanne on siellä noin ahdistava?
Ota propralia, niin sydän ei hakkaa.