Lihava kroppa, laihan ihmisen identiteetti

Hyi sua. Ei saa

Kukkispukkis kirjoitti:

Mulla on kaksi ystävää, jotka ovat eronneet tänä vuonna ja ovat nyt palaamassa "markkinoille" eli nettideittiprofiilia on tehty ja toinen oli ladannut Tinderinkin yms. Kummallakin vakaa aikomus saada uusi hyvä parisuhde toivottavasti viimeistään ennen ens kesää, mitään yhdenyönhyppelyä eivät tarvitse.

Molemmat mielettömän ihania ihmisiä. Hauska, itseironisia, fiksuja, myötätuntoisia, jotkut onnekkaat miehet saavat heistä vielä supersuper-kierrätysvaimot.

Eilen istuimme pitkää iltaa ja juteltiin nettideittailusta, odotuksista, toiveista, miestyypeistä yms. Ja selvisi jotenkin kiusallisesti, että molemmat ystäväni ovat palanneet henkisesti minäkuvaltaan tuonne jonnekin vuosituhannen taitteen tienoille, aikaan ennen avioliittoaan. Aikaan ennen 20-25 kilon lisäystä elopainossa.

Kumpikaan ei ole mikään ongelmalihava ähisijä, mutta ovat kuitenkin sellaisia reippaita pulskia tyttöjä, joilla on reittä, persusta ja jenkkakahvaa. Ja kumpikin hakee sporttista miestä, jonka pitää hyväksyä heidät sellaisena kuin he ovat. Onks tää nyt reilu yhtälö ja saako tällaisesta sanoa?

Saahan sitä hakea mutta aika nopeasti varmaan tajuavat ettei deittimaailman todellisuus ole heille ihan sitä samaa kuin se ehkä oli joskus parikymppisenä

Mmm täh? Tässä selityksessä ei ollu mitään järkeä. Onko ongelma siis että hakevat urheilullista miestä vaikkeivät itse ole urheilullisia?

Juu, välillä itsekin luulen näyttäväni parikymppiseltä, mutta muut ihmiset kyllä auttaa huomaamaan, etten ole.

Mikä tää juttu on, että kumppanien pitää olla keskenään samanlaisia? Joko molemmat urheilevia tai molemmat sohvaperunoita. Molemmat laihoja tai molemmat lihavia. Molemmat tykkäävät makkarasta. Molemmat juovat yhtä paljon kaljaa. Molemmat lukevat samoja kirjoja. Ovat kuin identtiset kaksoset, sekö se on ihannesuhde?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää juttu on, että kumppanien pitää olla keskenään samanlaisia? Joko molemmat urheilevia tai molemmat sohvaperunoita. Molemmat laihoja tai molemmat lihavia. Molemmat tykkäävät makkarasta. Molemmat juovat yhtä paljon kaljaa. Molemmat lukevat samoja kirjoja. Ovat kuin identtiset kaksoset, sekö se on ihannesuhde?

No ei kai pidäkään, mut onhan se vähän epähienoa sanella kumppaniehdokkaille sellaisia vaatimuksia joita ei itsekään täytä. Jos haluaa ehdottomasti sporttisen kumppanin, niin sitten armotonta treeniä ja ruokavaliota vuoden verran että oma kroppa antaa oikeuden julistaa sellainen ehto. 

Ai onko "laihan ihmisen identiteetti" sitä, että haluaa urheilullisen miehen? :-D

Noinhan se menee ja kun neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä ei prinssiä löydy, ihmetellään mikä miehiä vaivaa. Tämä on niin nähty. Osa alkaa kuntoilemaan ja siitähän listan vaatimuksetkin kovenee entisestään. Minua huvittaa ja osin surettaakin nämä poloiset.

Heheh. Noita läskejä on nähty. Pukeutuvatkin liian pieniin vaatteisiin ja kuvittelevat olevansa kovinkin haluttuja ulkoisesti. Tavoittelevat tasonsa yläpuolella olevia, jotka ehkä pistelevät kerran pari. Sitten nyyhkitään, miten raskasta on ja miehet on perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää juttu on, että kumppanien pitää olla keskenään samanlaisia? Joko molemmat urheilevia tai molemmat sohvaperunoita. Molemmat laihoja tai molemmat lihavia. Molemmat tykkäävät makkarasta. Molemmat juovat yhtä paljon kaljaa. Molemmat lukevat samoja kirjoja. Ovat kuin identtiset kaksoset, sekö se on ihannesuhde?

Ei pidä olla samanlaisia, mutta jos nyt ihan rehellinen olen, niin en tiedä yhtäkään sporttista miestä joka olisi kiinnostunut 20-25kg ylipainoisista naisista tai jolla jo olisi "pulska" tyttöystävä. Otokseni on tietenkin auttamatta liian pieni, vaikka olenkin harrastanut joukkueurheilua todella pitkään eri lajien parissa

Vierailija kirjoitti:

Ai onko "laihan ihmisen identiteetti" sitä, että haluaa urheilullisen miehen? :-D

Laihan ihmisen identiteetti on semmosella, joka on joskus kauan sitten ollut hoikka ja suosittu, ja kymmeniä vuosia myöhemmin roikkuvaihoisena valaana vaatii edelleen että maailma näkee hänet hoikkana ja syyttää muita ihmisiä siitä, ettei ole enää suosittu. 

Itse tein pari kuukautta sitten nettideittiprofiilin ja bongasin aika monta profiilia joissa pyöreä tai runsaanpuoleinen nainen hakee sporttista tai hoikkaa miestä. Onhan se vähän kiusallista. Mua ei pyöreys tai runsaus haittaisi, mielelläni treffailisin nyt kaikenlaisia naisia, en tiedä yhtään minkälainen sytyttäisi nyt kun tuosta yhdestä akasta pääsi vihdoinkin 22 vuoden jälkeen eroon. Olisi mukavaa tulla samalla lailla ennakkoluulottomasti kohdatuksi. Eikä tää tietty mikään keski-ikäisten naisten juttu yksinomaan oo, eiköhän nämä painoon, ulkonäköön, vanhenemiseen, minäkuvaan, seksuaaliseen vetovoimaan yms. liittyvät paniikit iske ihan yli sukupuolirajojen. 

Onkko se nyt sitten kauhian harvinaista ja mahdotonta että hoikka sporttimies tuntee kiihoketta pulskia naisia kohtaan? 

Mikä on "supersuper-kierrätysvaimo"?

Pariskunnan osapuolten ei tarvitse olla identtisiä kaksosia, mutta ylipainoisilla ihmisillä on yleensä aika erilainen elämäntapa kuin sporttisilla. Siitä voi seurata erimielisyyksiä tai alemmuudentunteita. Esim. toinen haluaa leffailtaan syötäväksi karkkia, toinen jotain terveellistä tai ei mitään. Toinen lähtee lauantaiaamuna tunnin lenkille, toinen yrittää maanitella jäämään vielä sänkyyn.

Se riippuu ihan pariskunnasta, onko tämä ongelma.

Siis mistä sun tarvitsisi heille sanoa? Kerroit heidän etsivän miestä joka hyväksyy heidät sellaisena kuin he ovat. No, ihan jokainen ihminen ansaitsee itselleen sellaisen kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Pariskunnan osapuolten ei tarvitse olla identtisiä kaksosia, mutta ylipainoisilla ihmisillä on yleensä aika erilainen elämäntapa kuin sporttisilla. Siitä voi seurata erimielisyyksiä tai alemmuudentunteita. Esim. toinen haluaa leffailtaan syötäväksi karkkia, toinen jotain terveellistä tai ei mitään. Toinen lähtee lauantaiaamuna tunnin lenkille, toinen yrittää maanitella jäämään vielä sänkyyn.

Se riippuu ihan pariskunnasta, onko tämä ongelma.

Mieheni on tikissä ja minä ylipainoinen. Hän on se joka sortuu herkkuihin, se ei vaan näy koska kulutus on niin kova. Minä menen ajoissa nukkumaan, hän kukkuu yötä myöten. Minä maanittelen häntä sunnuntaina lenkille, hän nurisee että on sateista, ja lähtee vain salille, jossa on lämmintä ja kuivaa.

Mulla on todella sporttinen ja komea mies vaikka olen itse pullukka enkä tykkää liikkuakkaan kuin kausittain. Saahan sitä hakea ja voivat vaikka saadakin? Ei itsellänikään mikään lihavan ihmisen identiteetti ole, millainen se nyt sitten mielestäsi onkaan.. pidän huolta ulkonäöstäni ja koitan koko ajan laihduttaa. Luulen kuitenkin ettei kaikille sporttille miehille ole vaatimuksena että pitää olla yhtä pieni rasvaprosentti kuin heillä itsellään.

Ehkä toi on nyt vaan joku vaihe, myöhemmin viisastuvat. Kaipa kukin saa toivoa millaista haluaa ja elää sitten vaikka haavemaailmassa. Ehkäpä myöhemmin ymmärtää realiteetit, jos ymmärtää ja jos on edes tarvis.

Ja tiedän kyllä pulleita naisia, joilla on sporttiset miehet. Toisakseen pelkkä sporttisuus ei tee miehestä "tasokasta". Tiedän useita sporttisia ukkoja, jotka on muuten ihan paskoja. Sori, suunnistusseuran kiimaiset nördet.

Urheilullisena miehenä ja pulskan naisen kanssa pitkään seurustelleena voin sanoa, että ainakin omalla kohdalla siitä tulee arjessa vähän ongelmia, jos toinen yrittää elää terveellisesti ja toinen ei. Ne ongelmat muodostuvat lähinnä pulskan naisen pään sisällä, sillä hän kokee huonoa omaatuntoa siitä, että syö itse miten syö eikä juuri liiku. Ja kun naisella on paha olo itsensä suhteen, hän purkaa sen kumppaniinsa. Tämä on pääsyy sille, miksen enää treffailisi lihavia naisia, vaikka ulkoisesti heistä viehätynkin. Yhden yön juttuihin ovat toki erittäin sopivia, kun heiltä vieläpä heruu hoikkia naisia helpommin.