Muutettiin ja 2v itkee ja sanoo että kotia kotia

Kyllä noin pieni tottuu pian.

Viihdytkö itse uudessa kodissa? Lapsi aistii myös miten vanhempi reagoi.

Rakensimme uutta omakotitaloa ja rivitaloasunnostamme väliaikaisesti muutimme vuokrakaksioon. Pikkumiehemme (2 v.) toisteli väliaikaiseen kaksioon muutettuamme, että "mennää jo autoo kottii"...

Eli että mennään jo täältä pois autolla OMAAN KOTIIN. Sitä hän kaipasi.

Muutama kuukausi, ja saimme ihkauuden omakotitalon. Pikkumies myös oman huoneen. Ja leluja.

Eli meillä mentiin ensin vähän huonompaan, ja sitten paljon parempaan.

Lohduttwlisin hellästi sylissä ja kertoisin hempeästi höpötellen että tämä on meidän uusi koti ja kyllä siihwn kohta tottuu ja leikkiin vaikka tuttuja leikkejä yhdessä edelleen höpötellen että eikös tämä ole täälläkin ihan yhtä kivaa. Ei kannata lähteä lasten tunteisiin mukaan vaan pysyä itse rauhallisena. Kyllä se siitä helpottaa😊

Lapset tottuu. Meidän 7v lle oli tosi kova paikkaa kodista pois, missä oli asunut 5v. Mutta tykkää tätä nykyä uudesta kodista enemmän kuin vanhasta, kuten vanhemmatkin. Vanhasta ei jäänyt kukaan kaipaamaan mitään, kun elinpiiri (+kaverit) pysyi kuitenkin samana.

Me muutettiin omakotitalosta eron jälkeen kerrostaloon pikkumiehen kanssa. Ensin hän kaipasi kaikkea, omaa huonettaan, entistä kotiaan ja isäänsä. Oli sydäntäsärkevää kun hän toisteli, että kotiin, mennään kotiin ja tahtoo isin luo. Nyt tilanne on rauhoittunut kolmen kuukauden jälkeen.

Meillä on ihan uusi ihana läpitalon iso asunto ja uusi mieheni osaa olla hienosti pojan kanssa. Minä nautin kun kaikki on uutta ja modernia, ei enää sitä ahdistavaa omakotitalo toisensa kanssa kiinni vieri vieressä vaan uutta, vaaleaa ja marmorilattiat, isot ikkunat. Valoisaa! Tästä on lyhyt matka päiväkotiin ja töihin, päästään myös taloyhtiön laiturista omalla veneellä retkille. Poika tapaa isäänsä joka viikko ja on tosi reipas pikkumies. En kolme kuukautta sitten uskonut, että kaikki järjestyy ja olisin näin onnellinen. Kyllä elämä järjestyy kun uskaltaa olla sitä mitä tahtoo.

Meillä tuli ero ja lapsilla oli päällimmäisenä huoli että "eihän me äiti ikinä muuteta" 😂 Onneksi ei meidän tarvinnut muuttaa vaan eron aloittaja (mies) muutti. Tapaavat isiä viikoittain yhden yön ja nyt puhuvat kuinka "meillä on kaksi kotia, toinen on jännä kerrostalokoti". Vaikka siis ovat siellä vain yhden yön viikossa!

Tsemppiä siis ap, lapset sopeutuu ja tottuu tosi nopeasti! Helpottaa tosi paljon kun saat tavarat paikoilleen ja muuttolaatikot pois.

Meillä teineillekin oli tosi kova pala, kun heidän lapsuudenkotinsa myytiin eron takia, mutta yllättäen sitten kuitenkin rakastivat uutta kerrostalokotiamme ja sen ilmapiiriä. 

Me asuttiin entisen perheen kanssa omakotitalossa ja ajattelin aina, että sitten kun lapset lähtee opiskelemaan niin minä haluan asua vaaleassa kauniissa ja siivoamisen kannalta pienemmässä helpommassa kodissa ja laittaa sen juuri sellaiseksi kuin haluan, kauniiksi, naiselliseksi.. niin heti kun vanhin muutti opiskelemaan niin meille tuli ex-miehen kanssa ero!

Hän jäi omakotitaloon ja minä sain ostettua omalla puolikkaallani uuden ison kaksion keskeltä kaupunkia. Tyttö halusi muuttaa minun kanssa niin nyt meillä on valkoista, kiiltävää, supersiistiä, untuvalamput, molemmilla oma kahden hlön jenkkisänky, Alessia, terästä, Innoa, skandinaavista tyyliä ja niin bling bling kristallilamppuja ja pehmeää sisustusta kuin sielu sietää. Sauna on tumma, lähes musta ja meillä on kylpyammeen tilalla poreamme! Lampaantaljat lasitetulla isolla parvekkeella ja lämmittimet, tehdään tänään varmaan parvekkeella fondueta. Kyllä tämä uusi elämä menettelee.

Lapsissa asuu viisaus. Sieluhan ei kulje välttämättä niin nopeasti paikasta toiseen kuin fyysinen ruumis. Muutos on mulkkujen keksintö.

Kyllä lapsi tottuu nopeasti kun on omat vanhemmat ja kaikki tutut tavarat mukana.

Teitte virheen siinä, että uudessa kodissa ei ollut riittävää kiinnostuksen kohdetta lapselle. Yritä keksiä!