Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette ihmisestä joka valittaa jatkuvasti yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta mutta ei koskaan työpäivän jälkeen lähde muun työporukan kanssa vaariin?
13.10.2018 |
Ihmettelen ettei seura kelpaa, vaikka monta kertaa ollaan pyydetty ja yritetty taivutella mukaan. Sama henkilö on halunnut myös jättää työporukan yhteiset laivareissutkin väliin vaikka työpaikka maksaa hytit, ruuat ja kaikkia. Käy jotenkin sääli.
Kommentit (17)
Häntä ei kiinnosta vaarit, vaan nuoremmat miehet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei vain pidä vaarista. Eikä teistä. Ei tarvii sääliä.
No en minäkään heteromiehenä haluaisi mennä vaariin sisälle.
Hän kaipaa oikeaa ystävää tai kumppania. Työkaverien kanssa bilettäminen ei täytä hänen sisällään olevaa tyhjiötä.
Jos 2 mummoa menee vaariin niin toinen ei enää mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ehkä hän ei tule baariin jostakin syystä, jota ei viitsi teille kertoa. Hankala kotimatka iltamyöhällä? Julkiset eivät enää kulje? Kotona sairas omainen?
Tai ei vaan tykkää istua meluisassa baarissa humalaisten kollegoiden kanssa?
Tai ehkä hän on yksinäinen, muttei tykkää teistä? Yksinäisilläkin on yleensä semmoinen ystäväkriteeri, että ystäväksi ei kelpaa ihan kuka tahansa.
En minä tiedä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun hän taas valittaa yksinäisyyttään, KYSYT asiaa. Että "anteeksi nyt, mutta selitätkö minulle, kun olen vähän nyt hämmentynyt: millaista seuraa kaipaat, kun et ainakaan meidän työtoveriesi kanssa halua istua ikinä iltaa? Vai onko se vaan niin, että et pidä ravintolassa olemisesta?"
Sillä tuo selviää. Ihan nätisti kysyt ja annat hänen rauhassa vastata.
Ehkä se haluaa mennä ennemmin mummoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tykkää baareista eikä työkavereista enkä ihmettele sun avauksen jälkeen. Jos kaipaa ystävää niin tarkoittaa varmaan vapaa-ajan ystävää eikä työkavereita. Useimnat haluavat pitää työn ja vapaa-ajan erillään.
Minä olen osittain tällainen, mutten koe oloani yksinäiseksi, enkä valita siitä. En myöskään pidä ajatuksesta lähteä työkavereiden kanssa bilettämään, koska bilettäminen ei ole juttuni, eikä heidän seuransa minua vapaa-ajalla kiinnosta, vaikkakin joskus ilmenee poikkeuksia. Yksiselitteisesti ja lyhyesti selitettynä ajan viettäminen työkavereiden kanssa kuulostaa varsin epämukavalta ajatukselta ja voi hyvinkin olla, että työkaverisi kokee samoin kuin minä. Hän ei kaipaa teidän seuraanne, vaan haluaisi elämäänsä itsensä kaltaisen ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ainakaan koskaan käy baareissa. Siinä mielessä olisi todennäköistä, että kieltäytyisin kutsusta. Samaten kaikki laivareissut ja siellä mahdollinen alkoholitarjoilu ei kiinnosta. Pahoittelut, että olen tylsä ihminen. Olisi aika ikävää myös omistaa tällainen työporukka ja sitten aina kieltäytyä ja olla se kamala ihminen.
Minäkin valitan yksinäisyyttä mutten halua baariin. Olen ollut aiemmin ravintola-alalla ja viettänyt riittävästi aikaa baarissa.
Ettekö voisi mennä vaikka kahvilaan tai muualle? Kesällä istumaan puistoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tässä aikuisena onkin niin vaikeaa kun tuntuu ettei ole enää juuri mitään yhteistä kenenkään kanssa.
Ei kaikki ihmiset halua baariin tai laivalle. En itsekkään niihin lähtisi olipa tilanne mikä hyvänsä. Yksinäiselläkin saa olla mielipiteensä millaista toimintaa ja millaisia ystäviä haluaa. Yleensä on parempi pitää ne työkaverit vaan työkavereina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko käyneet mummotunnelissa koskaan? Voi olla, että sinne hän lähtisi.
Miksi pitää aina olla menossa baariin? Tuntuu siltä ettei joidenkin ihmisten vapaa-aikaan mitään muuta mahdukaan ja selvinpäin ei vain osata olla kavereita ihmisten kanssa. Ihan ihmeellistä touhua.
Yhtä hyvin voi mennä kahvilaan, puistoon, jonkun luokse porukalla leffaa katsomaan/pelejä pelaamaan/leipomaan tai kokkaamaan yhdessä.
Meillä on pienehkön kaveriporukan kanssa tapana mennä kerran parissa viikossa tai noin kerran kuukaudessa ulos keskenämme pelaamaan juurikin lautapelejä. Ollaan kaikki 20-30-vuotiaita, eli ei edes mitään ikäloppuja. Kyseessä on baari-ravintola, mutta siellä on erikseen sellainen kabinetti, mihin menemme pelaamaan ja saamme olla rauhassa muilta asiakkailta. Jotkut meistä nauttivat alkoholia mutta ikinä ei kukaan ole ollut kännissä, ja on mukavaa että sieltä saa myös ruokaa kun pelisessiot venyvät tuntien mittaisiksi. Kaikista parasta on kuitenkin se seura. Mekin aloitettiin chattipalstalla toisiimme tutustuminen, oikeastaan kukaan ei tuntenut muita ennen kuin ekan kerran päätimme pistää pelitreffit pystyyn.
Siinä ideaa ensi kerralle, jos meinaatte pyytää kyseistä työkaveria lähtemään kanssanne ulos.
En minä ole niin läheinen työkavereiden kanssa että haluaisin viettää aikaa kotonani, olla ystäviä tai avautua yksinäisyydestä.
Sellaisia tuttuja kuitenkin ovat, että välillä lähden sinne baariin juuri seuran ja vaihtelun takia, vaikka ne eivät minun paikkojani olekaan. Ihme, että olette jaksaneet noin aktiivisesti kysellä, minä itse en jaksa ollenkaan valittajien seuraa.
Otsikko siis on: Mitä ajattelette ihmisestä joka valittaa jatkuvasti yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta mutta ei koskaan työpäivän jälkeen lähde muun työporukan kanssa baariin?