Miten sinun kävisi jos tulisi ero?

Jos eroaisin 15 vuoden avoliitosta niin menettäisin parhaan ystäväni. Toisaalta tulisin pärjäämään yksinkin, erakkomainen kun olen luonteeltani ja mieheni kanssa elämme vähän kuin kaverukset, eli intohimoa ei enää ole välillämme. Taloudellisesti tilanteeni kyllä vähän heikkenisi mutta raha ei ole se juttu tässä. Niillä mentäisiin kun tilanne olisi.

Elintaso joko pysyisi samana tai nousisi.. ollaan vuokralla ja molemmilla omat säästönsä, minulla paremmat tulot ja pienemmät menot. Kalusteita ei jäis kamalasti mutta muuten kaikki menis helposti puokkiin. Pieni lapsi meillä on, tulisi luultavasti viikko-viikkosysteemi eikä kumpikaan hyötyisi tai häviäis lapsen kustannuksella.

Itse olen vähän vajaa 30v nainen

Vierailija kirjoitti:

Voi kuinka olisin pulassa. Asunnosta ei jäisi käteen mitään ja omaisuutta ei ole juurikaan kun olen ollut vuosia kotiäitinä kolmelle lapselle. Miehen takana on säästöt ja hän tienaa huomattavasti enemmän. Meillä on omat rahat ja niin on ollut alusta asti. Mies tietysti osallistuu enemmän kulujen maksamiseen, mutta hän omistaa autot ym. Mies ei voisi ottaa lapsia reissutyönsä vuoksi ja minä työskentelen matalapalkkaisella alalla, joten käteen jäisi pakollisten menojen jälkeen muutama sata euroa kuukaudessa. Kaiken lisäksi ei ole tukiverkkoa, joten yksin olisi selvittävä. Näyttää aika pahalta kun sen tähän kirjoittaa. :(

Pakko kysyä onko teillä avioehto? Jos ei, nion erossa kaikki menee puoliksi (vaikka mies omistaakin!) ja saisit tietysti hyvän elatusmaksun kun mies kerran hyvätuloinen.

Vierailija kirjoitti:

Ero tuli viisi vuotta sitten. Mun elintaso nousi, koska meillä exä tienasi vähemmän, mutta kulutti enemmän. Nyt mulla on kaikki paremmin taloudellisesti: lyhennän asuntolainaa, säästän puskuria ja rahastoihin. Lisäksi mulla on varaa matkustella lasten kanssa ja sisustaa/remontoida. Exä maksaa minimielarit.

Nyt uudessa suhteessa, enkä ikinä enää aio yhteistaloutta perustaa. Molemmilla omat kodit, yhdessä ollessa ei lasketa euroja esim. ruoan suhteen, mutta ollaan kohtuullisen tietoisia kumpi mitäkin maksaa, että suhde olisi taloudellisesti tasapuolinen. Kun ollaan mun luona, mä "tarjoan", kun hänen luonaan, vuorotellaan kaupassa (koska vietetään enemmän aikaa hänen luonaan). Matkoilla vuorotellaan.

Erosin kanssa ja en aio ikinä yhteistaloutta perustaa. Tai jos niin käy, että aion mennä sellaseen, niin sillä puolisolla on tasan tulot sellaset, että selviytyy 50% kuluista. En aio enää suostua siihen jakoon, että maksan 90% kuluista sen takia, koska toisella on heikommat tulot. Oma talous teki täydellisen käännöksen, kun ostin oman kämpän ja asun yksin. Meillä myös omat kämpät tyttöystävän kanssa ja eikä sekään hingu yhteiseen asuntoon muuttoa ainakaan vielä ja olla 4 vuotta oltu yhdessä. Sen tuloja en tiedä, mutta tuntuu pärjäävän, kun matkustellaan aika paljon ja tehdään monenlaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Molempien elintaso romahtaisi. Kumpikaan ei pystyisi yksin pitämään kallista kantakaupungin asuntoamme. Minulla on enemmän omaisuutta, mutta miehellä suuremmat tulot. Yhteisiä lapsia ei ole. Minulle jäisi enemmän rahaa käteen, koska olen maksanut huomattavasti suuremman osan asunnostamme.

Teillä lienee avioehto? Jos ei, niin sinulle ei jää enempää käteen vaikka oletkin maksanut asunnosta enemmän.

Ei käynyt ihan hirveitä. Onneksi sain pari vuotta sitten niin hyväpalkkaisen työn, että jäätiin lasten kanssa meidän taloon kun mies päätti yllättäen lähteä. Hiukkasen varovaisemmin pitää toki kuluttaa ja vähemmän menee säästöön kuin ennen, mutta ihan hyvin pärjätään.

Minun elintaso nousi reilusti, vaikka olenkin pienituloinen. Loppu luomut ja järjetön materialismi. Enää ei käytetä rahojani ihan kivoihin juttuihin, eikä kaikki tarvitse todellakaan pönkittää kulisseja.

No, jatko-opinnot kyllä jäisivät kesken, tai ainakin olisi pakko vaihtaa halvemmalle paikkakunnalle niitä jatkamaan, Helsingissä ei onnistuisi ilman toista joka tienaa. Käyn toki itsekin töissä ohella jonkun verran, mutta nyt olen vielä raskaana eikä täällä päin maata minulla ole yhtään tukiverkkoa, joten takaisin synnyinseuduille suuntaisin muutenkin. Katastrofia ei tulisi.

Elatusmaksujen varaan ei ainakaan kannata suunnitelmia tehdä. Voi hyvin olla, että päätyykin yksinhuoltajaksi Kelan maksaessa minimielatusmaksun toisen vanhemman sijaan. Oma talous kannattaa varmistaa niin, että voi tarvittaessa huolehtia yksin asuinkustannuksista ja pakollisista menoista (myös lasten). 

Meillä ei ole muuta yhteistä omaisuutta kuin häälahjat ja ruokakaappien sisältö. Erossa kumpikin pitäisi oman omaisuutensa. Käytännössä mies siis muuttaisi pois ja veisi omat tavaransa mennessään. Häälahjoista tuskin tulisi riitaa. Pärjäisin taloudellisesti yhtä hyvin kuin tähänkin asti.