"Minä rakastan sinua"
"Minä rakastan sinua". Maailman kaunein lause. Olen kuullut sen kahden naispuolisen suusta. Ensimmäinen oli minulle aivan liian nuori tyttö. Kyllähän hän mainio tyyppi oli ja olin varta vasten mennyt häntä tapaamaan, mutta millekään seurustelulle siinä ei ollut aineksia. Toinen oli oma siskoni, kohtalaisessa humalassa. Kyllä minä tiedän, että välimme eivät ole ihan sellaiset kuin sisarusten välien pitäisi olla, mutta tuon kuuleminen hänen suustaan oli kyllä hiukan erikoista. En oikein tiedä, miten suhtautua.
Ne naiset, joiden kanssa olen seurustellut, eivät ikinä ole sanoneet minulle tuota lausetta. Onko rakkauden myöntäminen ja sanominen ääneen naisille jokin epätoivoinen teko, johon sorrutaan humalassa tai viimeisenä keinona, kun näyttää, että suhteesta ei voi tulla mitään?
Kommentit (4)
Hei kiitos kun kerroit, että miehetkin tykkää kuulla tuon. Pidetään mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö ne sano takasin kun sinä sanot vai ootatko että ne sanoo ensin?
Kukapa sitä uskaltaa mennä möläyttelemään, kun toinen pian järkyttyy ja kokee niin suuren painostuksen ja taakan että suhde on sitten siinä. Onko niistä tunteista nyt pakko mennä höpisemään. Tuota mieltä ne naiset ainakin mulle olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö ne sano takasin kun sinä sanot vai ootatko että ne sanoo ensin?
Kukapa sitä uskaltaa mennä möläyttelemään, kun toinen pian järkyttyy ja kokee niin suuren painostuksen ja taakan että suhde on sitten siinä. Onko niistä tunteista nyt pakko mennä höpisemään. Tuota mieltä ne naiset ainakin mulle olleet.
Haluisin juurikin sanoa yhdelle miehelle että rakastan sitä mutta kaverit sanoo ettei sellaista sovi sanoa.
Siis eikö ne sano takasin kun sinä sanot vai ootatko että ne sanoo ensin?