Lue keskustelun säännöt.
Alkoholin juomisen kokonaan lopettaneet, mitä kuuluu?
13.10.2018 |
Millaista elämänne on, mitä on tullut kännäämisen sijaan elämään?
Onko uusi addiktio nostanut päätään?
Kommentit (38)
Ennen join joka viikonloppu. Perjantaisin tai lauantaisin. Tätä kesti kymmenen vuotta. Iän myötä krapulat paheni. Henkisestikin vaikutti monta päivää. Rahaa kului kurkusta alas aivan liikaa.
Sitten vaan alkoi vahvana tulla tunne, että en tahdo enää elää tuolla tavalla. Kyllästyin itseeni ja halusin muutoksen. Se ei ollut vaikeaa toteuttaa, koska itseinho oli tarpeeksi vahva.
Nykyään herään joka viikonloppuaamu pirteänä ja tyytyväisenä. Viikonloppuisin puuhastelen kotosalla, ulkoilen, käyn ryhmäliikuntatunneilla, luen, katson hyviä ohjelmia, nukun hyvin, nautin ruoasta...
Tietyllä tavalla sosiaalinen elämä kapeni, mutta henkinen ja fyysinen olo on niin hyvä, että nautin itseni kanssa olemisesta. Kesästä tulee varmasti yksinäinen, mutta yritän kestää sen. Moni kaveruussuhde kun on perustunut baareiluun.
En ole absolutisti, mutta nykyään kohtuukäyttäjä. Alkoholia ei tarvitse joka viikonloppu. Kerran kahdessa kuukaudessa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvää, sitten viime perjantain. Join yhden minttukaakaon (siis minttuviinalla tehostetun kaakaon). Sen jälkeen on lakko pitänyt. Voisin tosin nyt ottaa taas yhden minttukaakaon. Maistuu niin hyvälle. :) Nähdään taas ensi viikonloppuna, kun olen taas lopettanut kokonaan... siis muutaman päivän ajaksi kokonaan.
Lopetin alkoholin käytön kokonaan keskiviikkoiltana, mutta aion aloittaa sen uudelleen tänään. Ilo ilman viinaa on teeskentelyä.
Hemmetin hyvää kuuluu.
Ikävuodet 15-34 menivät aikalailla tuubassa.
Nyt olen ollut vuoden ilman ja sinä aikana tapahtunutta:
-Kuussa jää useampi satanen enemmän rahaa.
-olen aloittanut säännöllisen säästämisen, saldo tällä hetkellä 10k€.
-Maanantaisin ei vtuta mennä töihin.
-Aamuisin jaksaa herätä aikaisin.
-Sain lapsen.
-Sain vaimon.
-uusi auto.
-uusi moottoripyörä.
-uusi omistusasunto.
-sain viimein yliopisto-opinnot loppuun.
-uusi työpaikka.
-melkein heti perään 500€/kk palkankorotus.
Ja paljonpaljon muuta kivaa.
En koe menettäneeni muuta kuin sellaiset tuttavat, jotka eivät pitäneet koskaan muulloin yhteyttä paitsi silloin kun oli dokaamisesta kyse.
Joka ikinen päivä tekee kuitenkin mieli vetää pää täyteen, mutta joka ikinen ilta nukkumaan mennessä olen kiitollinen siitä, etten tänäänkään niin tehnyt.
Mitäs sitten kun tissuttelee ilman krapuloita ja muita suurempia ongelmia? Mulla se paheena. Kuohuviinipullo päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin kaksi tuntia sitten 10-vuoden ryyppyputken ja tilalle on tullut kokaiini ja heroiini.
En olisi ikinä uskonut, mutta miehestäni tuli pelkästään entistä vmäisempi, egoistinen paska kuoriutui esiin. Helpompaa oli kun joi, pystyi edes laittamaan viinan piikkiin... Hirviö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää kuuluu. Tosin suoraan sanottuna, kyllä mä välillä kaipaan sitä viinilasillisen tuomaa rentoa oloa. Mutta kun en saa sitä enää! Kroppa sanoo nykyään ei alkoholille, jo pienestä määrästä tulee paha olo. Jopa siitä yhdestä.
Eilen sain töissä palkankorotuksen ja ostin sen kunniaksi pienen (2 dl) kuoharin. Oli pahaa ja alkoi heikottaa, vaikka join ehkä 0,5 dl. Alkoholi ei vaan sovi mulle.
En ole siis täysabsolutisti, en vaan pysty juomaan enää. Nuorena join paljon, useita kertoja viikossa ja joka ikinen viikonloppu. En tiedä mikä yhtäkkiä tuli, ei vaan elimistö enää kestä. Olen pian 40-vuotias nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytin aiemmin alkoholia masennuksen ja ahdistuksen helpottamiseen. Iän myötä krapulat ja juomisesta tuleva mielialanlasku vain pahenivat, mutta silti oli pakko silloin tällöin päästä nollaamaan eli vetämään kännit, ihan vain sen nousuhumalan euforian takia.
Reilu puoli vuotta sitten aloitin uudet mielialalääkkeet ja päätin samalla lopettaa juomisen kokonaan. En halunnut ryypätä kolmiolääkkeen kanssa ja tiesin tietysti järvelläkin että ryyppääminen vain pahentaa oloani.
Nyt on siis yli puolivuotta mennyt nollalinjalla, mutta en tiedä onko mikään hirmu paljoa muuttunut. Olen edelleen masentunut ja edelleen kärsin uniongelmista, eli nämä eivät siis olleet suoraan alkoholista johtuvia. En ole laihtunut (olen ehkä vähän ruvennut mässäilemään liikaa juomisen korvikkeeksi) enkä saanut mitään aktiivisuus- tai pirteyspuuskia. Selvin päin oleminen on ollut melko helppoa,olen alkoholittoman siiderin voimalla osallistunut illanistujaisiin, baari-iltoihin ja festareille. Tietysti etenkin baarissa notkuminen ei enää niin paljon innosta kun ei voi olla humalassa.
Nyt olen jo lopettanut lääkkeetkin eli varsinainen este juomiselle on poistunut. Välillä tekisi mieli vetää pää täyteen niinkuin ennenvanhaan, että pääsisi edes hetkeksi pakoon tätä tasapaksua elämää. En ole kuitenkaan (vielä) juonut koska niiden krapuloiden kauheus on vielä muistissa. Olenko alkoholisti kun vaihtoehdot tuntuvat olevan joko-tai: absolutismi tai kännit?Et taida olla absolutisti vaan ehkä ennemminkin määrittämättömän ajan lakossa. Kannustan jatkamaan nollalinjalla. Puoli vuotta on lyhyt aika, ja aivosi ja välittäjäaineet saattavat edelleen sopeutua tähän terveeseen elämäntapaan. Ne todennäköisesti palautuvat ennalleen ennen pitkää, jos jatkat ”lakkoasi” vielä vaikkapa toisen puoli vuotta. Paljon tsemppiä.
Kiitos. Nollalinja on ehdottomasti paras tapa jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyvää kuuluu, kiitos. Joitakin ihmissuhteita on hävinnyt kuin tuhka tuuleen, mutta nyt jo hahmottaa, että ne eivät ole mitään oikeita ystävyyksiä olleetkaan. Nyt siis täysin juomatta 8 kk, sitä ennen "himmailua" jo jonkin aikaa. En näe hankkineeni uusia addiktioita, ellei niiksi lasketa esim. kodin siisteydestä huolehtimista ja harrastuksia. Ennen koti oli niin sekainen ja likainen, että sieltä ahdisti herätä, mutta nyt on energiaa pitää huolta ihan normaaleista arjen asioista.
Jos muutokset ovat noin isoja niin onko alkoholi sitten ollut jotenkin merkittävä osa elämää joillekin? Itsellä on välillä muutamia kuukausia ilman alkoholia ja välillä tulee nautittua puoli pulloa viiniä viikossa enkä huomaa isoja eroja olossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon paremmaksi muuttunut elämä. Ajoittain pinna kireällä. Yhä harvemmin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Jos muutokset ovat noin isoja niin onko alkoholi sitten ollut jotenkin merkittävä osa elämää joillekin? Itsellä on välillä muutamia kuukausia ilman alkoholia ja välillä tulee nautittua puoli pulloa viiniä viikossa enkä huomaa isoja eroja olossa.
Nro. 31 joi ennen noin kerran viikossa ja monen mielestä kohtuudella. Olen kuitenkin pienikokoinen nainen, joten ehkä siitä johtuen krapula oli kova ja kesti monta päivää ja vei voimat melkein koko seuraavaksi viikoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos muutokset ovat noin isoja niin onko alkoholi sitten ollut jotenkin merkittävä osa elämää joillekin? Itsellä on välillä muutamia kuukausia ilman alkoholia ja välillä tulee nautittua puoli pulloa viiniä viikossa enkä huomaa isoja eroja olossa.
Mulle alkoholi oli numero 1, vaikka en niin halunnut olevan. Koukutun helposti mihin vaan. Olen niin onnellinen, että pääsin alkoholista eroon. Ainoa ikävä seuraus oli mun lihominen :), mutta sen olen kestänyt.
Kaikki muut muutokset ovat olleet positiivisia, parasta on, että läheiset eivät enää kärsi mun puolesta ja että mä TUNNEN! Juovana aikana olin vain masentunut ja työn raataja.
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä uskonut, mutta miehestäni tuli pelkästään entistä vmäisempi, egoistinen paska kuoriutui esiin. Helpompaa oli kun joi, pystyi edes laittamaan viinan piikkiin... Hirviö.
Ja sä tuhlaat elämäsi tuollaisen ihmisen kanssa koska?
aloitin tänään absolutismin taas kerran, yleensä on kestänyt viikon 10 vuoden aikana, mutta nyt aion kestää loppuun saakka
perjantaisin tulee vaa aina se perjantai-tunne, kun haet työttömänä ruokaa ruokajonosta ja sen jlkeen tulee aina se kuningasajatus, että jospa nyt 2 nelosolutta haen....ja sit tulee kuningasajatus että vielä jos hakis 6 packin kun ei kitaransoitto kulje ilman bluesöljyä ja sit tulee kuningasajatus että jos hakis vielä 12 packin
mutta ei enää koska nyt olen absolutisti
Olen jatkuvasti yksinäinen ja onneton. Ulkonäkökään ei näytä yhtään paremmalta
Mun muiden juomattomuudesta nipottavat tutut ovat itse asiassa kaikkein paskinta bileseuraa mitä kuvitella saattaa. Eivät ole kännissä yhtään sen hauskempia tai kiinnostavampia, päinvastoin jutut sakkaa kuin rikkinäinen cd, auotaan päätä, säälitään itseä ja ollaan muutenkin ihan käsittämättömän ankeaa sakkia. Selvin päinhän ei tietenkään voi bilettää, koska se on noloa. Niillä käy vissiin kateeksi, kun jollakulla on pokkaa olla ilman viinaa ja haistattaa pitkät sille, mitä jengi siitä aattelee.