Luopuisitko perinnöstä lastesi hyväksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisten eläkesysteemien aikana otan mieluummin itse perinnön ja sijoitan sentulevaisuuden turvaksi. Ja jakelen sitä sitten tarpeen mukaan eteenpäin lapsille.

Tämäkin on totta. Lapsia pitää vain sitten auttaa niin, että eivät menetä oikeutta tukiin jne. Tai etteivät ala pitää apua liian itsestäänselvänä. Sinänsä lapsen itsenäisyyden kannalta oma omaisuus, jota hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla olisi terveintä, mutta aikamoiset verot siitä lapsi saisi, jos vaikka osakkeenkin lahjoittaisi.

Mihin tukiin? Eikö ole kiva ellei tarvitse mitään tulosidonnaisia tukia

Olisihan se kiva, mutta se, että auttaa lapsiaan ei aina takaa etteikö eteen voisi tulla tilannetta, että tukia tarvitaan.

Pidän outona että mietitään auttamista varoen ettei olisi oikeutta tukiin. Tt on se tulosidonnainen tuki ja sen saamisen estymisen pelossa ei uskalla pitää rahaa tilillä. Erittäin kummallista

Ei se ole outoa, jos ihminen meinaa muuten jauhautua yhteiskunnan rattaisiin, niin on aivan normaalia katsoa omaa ja jälkeläistenkin etua. Kukaan ei tartte ttt huvikseen, honey.

Onhan se outoa että tt pidetään mielessä vaikkei sitä oikeasti tarvi. Paljon parempi pitää rahaa tilillä ja elää sillä kuin keplotella

Millälailla paljon parempi? Ei minusta, en ole kuullut kenestäkään, joka kehuisi, että ttt riittäisi tai sillä eläisi hyvin.

Juuri siksi on hyvä pyrkiä elämään niin ettei sitä tarvitse. Ei kai vanhemmat mieti lasta auttaessaan mahdollista ttt menetystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siirtäisin, jos lapseni olisivat jo osoittaneet olevansa vastuullisia rahankäyttäjiä ja oma taloudellinen asemani olisi hyvä. Nuorempi ikäluokka on yleensä enemmän varojen tarpeessa luonnollisista syistä, kun elättävät perheitään. Lisäksi perintöverotus suosii perinnöstä luopumista. Edullinen tapa on myös testamentata verotuksellisesti perinnön alarajan alle jääviä määriä esimerkiksi ensiasuntoa hankkiville lapsenlapsille tai testamentissa määrätä omaisuus lapsenlapsille (jos ei aiheuta ongelmia perintöverosta selviämiseen) ja omaisuuden hallintaoikeus lapsille.

Asioista olisi hyvä keskustella avoimesti perhepiirissä, ettei tule yllätyksiä ja pettymyksiä.

Meillä kun isä yritti keskustella, niin hänen uusi vaimonsa raivostui ja alkoi huutaa. Aivan kuin ne olisivat olleet hänen rahojaan, tyrsk! Aikamoinen lokki. Koitti myöhemmin isäni kunnon huononnuttua saada isäni edunvalvonnankin, mutta ehei, oikeus katsoi, ettei tuollainen hullu mitään ansaitse, ja eväsi sen oikeuden häneltä! Aina ollut häiritsemässä perintösuunnittelua se ännmä.

Hiukan väritettyä totuutta. Todellisuudessa sinä olit se lokki, joka ei enää edes tapaa isäänsä, kun isä ei luopunut perinnöstä. Sinä se riitelit. Ja mitätöit isäsi 30v avioliiton.

Ei ole, millä sinä kuvittelet asioita minua paremmin tietäväsi, kun et edes tunne minua? Milloinkohan kuule oikeus ei olisi antanut edunvalvontaa puolisolle, mietipäs. Se varmaan kertoo aivan tarpeksi, kaikille niille, jotka jotain tajuavat. Ei sulle, tietenkään. Ja tapaan isääni, toisinaan, mutta se, että en tapaa johtuu täysin hänestä, ei minusta. Minä rakastan isääni, samaa ei välttämättä voi sanoa hänestä minua kohtaan samalla tasolla. Hän itse aiheutti sen, että en jaksa siellä käydä. Vaimonsa saattoi olla siinä se taustasyy, mutta se ei ole minun vastuullani.

Sinä et rakasta ketään. Isäsi kuolemaa odotat ja nyt et häntä edes tapaa

Hyvin harvoin tytär puuttuu puolisoiden asioihin... tämäkin asia kertoo pelkästään sinun itsekkyydestä

Toivoisin ettet olisi ihan kaikkea elämästäsi täällä jakanut...

Sinä et köyhänä ja varattomasta suvusta tulevana ymmärräkään, mitä se tarkoittaa, kun suvusa on vaurautta. Silloin asioihin puututaan, en ihmissuhteisiin, vaan varoihin. Ja oikeuenkin mielestä niiden säilyminen ja isäni parhaan edun katsominen oli vaimon käsissä uhattuna.

Isä ei antannut, mutta äiti antoi toisen vanhempansa perinnön. Kaikki isovanhemmat ovat kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisten eläkesysteemien aikana otan mieluummin itse perinnön ja sijoitan sentulevaisuuden turvaksi. Ja jakelen sitä sitten tarpeen mukaan eteenpäin lapsille.

Tämäkin on totta. Lapsia pitää vain sitten auttaa niin, että eivät menetä oikeutta tukiin jne. Tai etteivät ala pitää apua liian itsestäänselvänä. Sinänsä lapsen itsenäisyyden kannalta oma omaisuus, jota hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla olisi terveintä, mutta aikamoiset verot siitä lapsi saisi, jos vaikka osakkeenkin lahjoittaisi.

Mihin tukiin? Eikö ole kiva ellei tarvitse mitään tulosidonnaisia tukia

Olisihan se kiva, mutta se, että auttaa lapsiaan ei aina takaa etteikö eteen voisi tulla tilannetta, että tukia tarvitaan.

Pidän outona että mietitään auttamista varoen ettei olisi oikeutta tukiin. Tt on se tulosidonnainen tuki ja sen saamisen estymisen pelossa ei uskalla pitää rahaa tilillä. Erittäin kummallista

Ei se ole outoa, jos ihminen meinaa muuten jauhautua yhteiskunnan rattaisiin, niin on aivan normaalia katsoa omaa ja jälkeläistenkin etua. Kukaan ei tartte ttt huvikseen, honey.

Onhan se outoa että tt pidetään mielessä vaikkei sitä oikeasti tarvi. Paljon parempi pitää rahaa tilillä ja elää sillä kuin keplotella

Millälailla paljon parempi? Ei minusta, en ole kuullut kenestäkään, joka kehuisi, että ttt riittäisi tai sillä eläisi hyvin.

Juuri siksi on hyvä pyrkiä elämään niin ettei sitä tarvitse. Ei kai vanhemmat mieti lasta auttaessaan mahdollista ttt menetystä?

Ei tietenkään lasta auttaessaan, vaan yleisen elämänkokemuksensa perusteella.

Riippuu ihan tilanteesta. Olen jo perinyt äitini, mutta kuolinpesä pysyy jakamattomana niin kauan kuin isäni sitä hallinnoi. Mielestäni lapsenlapsille kannattaa antaa isompia summia vasta sitten, jos he ovat jo työelämässä ja itsenäisiä. Sen sijaan opintotuella sinnittelijällä saati työttömällä parikymppisellä perintö tulee syötyä nopeasti.

Itselläni oli kaveri, joka sai isänsä perinnön heti 18-vuotiaana. Olisi voinut ostaa asunnon, mutta tuli kuitenkin rillutelleeksi koko summan muutamassa vuodessa ja päätyi vielä luottotiedottomaksikin kun törsäily jäi päälle. Ja vaikka en tippaakaan kannusta saati toivo lasteni yhteiskunnan tuella elelevän, niin onhan nuo traagisia kun joku pienituloinen isovanhempi on vuosien ajan säästänyt lapsenlapsille muutaman tonnin, niin ne sitten syödään muutamassa kuukaudessa jos perhe joutuu toimeentulotuelle, ja sitten köyhäily jatkuu sillä tuella jonka olisi heti saanut ilman säästöjä.

Ajattelen siis, että nuoruudessa ollaan luontevasti köyhiä opiskelijoita eikä perintöä kannata hassata, jos saman rahan muut vastaavassa tilanteessa saavat Kelalta. Arvaan, että mammat alapeukuttavat, sillä toki on kunniakkaampaa elää pari vuotta isovanhempien elämäntyöllä, jos sillä voi säästää Kelan kuluja.

Ottaisin perinnön ja jos en itse sitä tarvitse.niin jemmaan sen lapsien käyttöön tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan tilanteesta. Olen jo perinyt äitini, mutta kuolinpesä pysyy jakamattomana niin kauan kuin isäni sitä hallinnoi. Mielestäni lapsenlapsille kannattaa antaa isompia summia vasta sitten, jos he ovat jo työelämässä ja itsenäisiä. Sen sijaan opintotuella sinnittelijällä saati työttömällä parikymppisellä perintö tulee syötyä nopeasti.

Itselläni oli kaveri, joka sai isänsä perinnön heti 18-vuotiaana. Olisi voinut ostaa asunnon, mutta tuli kuitenkin rillutelleeksi koko summan muutamassa vuodessa ja päätyi vielä luottotiedottomaksikin kun törsäily jäi päälle. Ja vaikka en tippaakaan kannusta saati toivo lasteni yhteiskunnan tuella elelevän, niin onhan nuo traagisia kun joku pienituloinen isovanhempi on vuosien ajan säästänyt lapsenlapsille muutaman tonnin, niin ne sitten syödään muutamassa kuukaudessa jos perhe joutuu toimeentulotuelle, ja sitten köyhäily jatkuu sillä tuella jonka olisi heti saanut ilman säästöjä.

Ajattelen siis, että nuoruudessa ollaan luontevasti köyhiä opiskelijoita eikä perintöä kannata hassata, jos saman rahan muut vastaavassa tilanteessa saavat Kelalta. Arvaan, että mammat alapeukuttavat, sillä toki on kunniakkaampaa elää pari vuotta isovanhempien elämäntyöllä, jos sillä voi säästää Kelan kuluja.

Ihan samanlaisia ajatuksia minulla. Moni varmaan ajattelee, että opiskeluaikana sitä tarvitsisi juuri sitä rahaa, mutta minusta on ihan tervettä kokea se nuoruuden koyhäily (toki avustaa voidaan) ja saada näin motivaatiota opiskeluun ja tienaamiseen.

Ap

Isäni luopui äitinsä perinnöstä minun ja sisarusteni hyväksi. Isä on varakas eläkeläinen, hänellä ei rahalle ollut tarvetta. Me lapset nuoria perheellisiä asuntovelallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan tilanteesta. Olen jo perinyt äitini, mutta kuolinpesä pysyy jakamattomana niin kauan kuin isäni sitä hallinnoi. Mielestäni lapsenlapsille kannattaa antaa isompia summia vasta sitten, jos he ovat jo työelämässä ja itsenäisiä. Sen sijaan opintotuella sinnittelijällä saati työttömällä parikymppisellä perintö tulee syötyä nopeasti.

Itselläni oli kaveri, joka sai isänsä perinnön heti 18-vuotiaana. Olisi voinut ostaa asunnon, mutta tuli kuitenkin rillutelleeksi koko summan muutamassa vuodessa ja päätyi vielä luottotiedottomaksikin kun törsäily jäi päälle. Ja vaikka en tippaakaan kannusta saati toivo lasteni yhteiskunnan tuella elelevän, niin onhan nuo traagisia kun joku pienituloinen isovanhempi on vuosien ajan säästänyt lapsenlapsille muutaman tonnin, niin ne sitten syödään muutamassa kuukaudessa jos perhe joutuu toimeentulotuelle, ja sitten köyhäily jatkuu sillä tuella jonka olisi heti saanut ilman säästöjä.

Ajattelen siis, että nuoruudessa ollaan luontevasti köyhiä opiskelijoita eikä perintöä kannata hassata, jos saman rahan muut vastaavassa tilanteessa saavat Kelalta. Arvaan, että mammat alapeukuttavat, sillä toki on kunniakkaampaa elää pari vuotta isovanhempien elämäntyöllä, jos sillä voi säästää Kelan kuluja.

Ihan samanlaisia ajatuksia minulla. Moni varmaan ajattelee, että opiskeluaikana sitä tarvitsisi juuri sitä rahaa, mutta minusta on ihan tervettä kokea se nuoruuden koyhäily (toki avustaa voidaan) ja saada näin motivaatiota opiskeluun ja tienaamiseen.

Ap

Köyhyys ei kyllä motivoi opiskelemaan ja tienaamaan tai ainakin se on ihan todella huono syy. Työ on typerää, jos siitä ei nauti, ja useimmat kivat työt ovat huonosti palkattuja, tai niihin pääsy riippuu muista seikoista, kuin miten paljon niihin haluaa. Kuten koulumenestys ym.

Olen perinyt sekä isäni että äitini, sekä vielä naimattomaksi jääneen veljeni joka kuoli sydänleikkaukseen.

Olen kuusikymppinen, kaksi aikuista lasta. Perintöjäni olen käyttänyt heidän tukemiseensa, mm. maksoin tyttären asunnon omavastuuosuuden. Auton ostossa olen auttanut kumpaakin, sekä tarpeen mukaan muissa isommissa hankinnoissa.

Miksi en auttaisi nyt kun tarvetta on? Kyllä he silti elävät omilla tienisteillään ihan omaa elämäänsä.

Toimeentuloni on kunnossa ja elän hyvin. Minua ei käytetä hyväksi, itse päätän miten, milloin ja mihin rahojani käytän. Kuitenkaan en näe mitään pointtia makuuttaa niitä jossain tililllä kun voin auttaa läheisiäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan tilanteesta. Olen jo perinyt äitini, mutta kuolinpesä pysyy jakamattomana niin kauan kuin isäni sitä hallinnoi. Mielestäni lapsenlapsille kannattaa antaa isompia summia vasta sitten, jos he ovat jo työelämässä ja itsenäisiä. Sen sijaan opintotuella sinnittelijällä saati työttömällä parikymppisellä perintö tulee syötyä nopeasti.

Itselläni oli kaveri, joka sai isänsä perinnön heti 18-vuotiaana. Olisi voinut ostaa asunnon, mutta tuli kuitenkin rillutelleeksi koko summan muutamassa vuodessa ja päätyi vielä luottotiedottomaksikin kun törsäily jäi päälle. Ja vaikka en tippaakaan kannusta saati toivo lasteni yhteiskunnan tuella elelevän, niin onhan nuo traagisia kun joku pienituloinen isovanhempi on vuosien ajan säästänyt lapsenlapsille muutaman tonnin, niin ne sitten syödään muutamassa kuukaudessa jos perhe joutuu toimeentulotuelle, ja sitten köyhäily jatkuu sillä tuella jonka olisi heti saanut ilman säästöjä.

Ajattelen siis, että nuoruudessa ollaan luontevasti köyhiä opiskelijoita eikä perintöä kannata hassata, jos saman rahan muut vastaavassa tilanteessa saavat Kelalta. Arvaan, että mammat alapeukuttavat, sillä toki on kunniakkaampaa elää pari vuotta isovanhempien elämäntyöllä, jos sillä voi säästää Kelan kuluja.

Ihan samanlaisia ajatuksia minulla. Moni varmaan ajattelee, että opiskeluaikana sitä tarvitsisi juuri sitä rahaa, mutta minusta on ihan tervettä kokea se nuoruuden koyhäily (toki avustaa voidaan) ja saada näin motivaatiota opiskeluun ja tienaamiseen.

Ap

Köyhyys ei kyllä motivoi opiskelemaan ja tienaamaan tai ainakin se on ihan todella huono syy. Työ on typerää, jos siitä ei nauti, ja useimmat kivat työt ovat huonosti palkattuja, tai niihin pääsy riippuu muista seikoista, kuin miten paljon niihin haluaa. Kuten koulumenestys ym.

Kannustaako miljoona pakkitilillä 18-vuotiaana opiskelemaan?

Minä olen luopunut perinnöstä lasteni hyväksi. Omat lapseni olivat silloin alle kouluikäisiä. Tarvetta rahalle olisi ollut itsellänikin mutta päädyin tähän ratkaisuun isäni vaimon takia. Isäni kuoli yllättävästi, heillä oli avioehto ja minä ainoa perijä. En tiedä mitä isän vaimo oli sitten kuvitellut, mutta hän hermostui täysin kun tajusi isän omaisuuden siirtyvän minulle. Eikä kyse edes ollut isosta perinnöstä, puolet omakotitalosta, pieni osakesalkku ja muutama kymppitonni säästöjä.

Lähes hetken mielijohteesta sitten ilmoitin perukirjoituksessa, että luovun perinnöstä (tiesin kyllä että silloin se siirtyy lapsille). Perukirjan tekijä pyysi minut toiseen huoneeseen ja halusi varmistaa että tiedän mitä teen. Lähinnä että joudun sitten maistraatille pitämään kirjaa lasten omaisuudesta jne.

Päätös oli oikea. Isäni vaimon kanssa olin sitten enää sen verran tekemisissä, että hän osti isäni puolikkaan talosta. Lapset ovat nyt täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja pari vuotta sitten kerroin heille tulevasta omaisuudesta. He ovat järkeviä eivätkä muutenkaan tuhlaile rahaa. Ajatuksena on, että tuolla rahalla he pääsevät oman elämän alkuun enkä pistä pahaksi vaikka osa menisikin juhlimiseen tai matkustamiseen.

Tilanne olisi varmaan eri jos omaisuus olisi satojatuhansia tai miljoonia, mutta tällainen alle sadantuhannen omaisuus on vähän sama kuin niillä, joilla vanhemmat ovat säästäneet lapsilisät.

Vierailija kirjoitti:

Olen perinyt sekä isäni että äitini, sekä vielä naimattomaksi jääneen veljeni joka kuoli sydänleikkaukseen.

Olen kuusikymppinen, kaksi aikuista lasta. Perintöjäni olen käyttänyt heidän tukemiseensa, mm. maksoin tyttären asunnon omavastuuosuuden. Auton ostossa olen auttanut kumpaakin, sekä tarpeen mukaan muissa isommissa hankinnoissa.

Miksi en auttaisi nyt kun tarvetta on? Kyllä he silti elävät omilla tienisteillään ihan omaa elämäänsä.

Toimeentuloni on kunnossa ja elän hyvin. Minua ei käytetä hyväksi, itse päätän miten, milloin ja mihin rahojani käytän. Kuitenkaan en näe mitään pointtia makuuttaa niitä jossain tililllä kun voin auttaa läheisiäni.

Miksi et suoraan luopunut perinnöstä lastesi hyväksi? Ainakin jostain noista kolmesta perinnöstä. Haluatko määrätä mihin lapsesi antamasi rahat käyttävät? Jos he haluaisivat käyttää ne alkoholiin tai urhiluauton ostoon joka vuosi, niin olisiko se ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan tilanteesta. Olen jo perinyt äitini, mutta kuolinpesä pysyy jakamattomana niin kauan kuin isäni sitä hallinnoi. Mielestäni lapsenlapsille kannattaa antaa isompia summia vasta sitten, jos he ovat jo työelämässä ja itsenäisiä. Sen sijaan opintotuella sinnittelijällä saati työttömällä parikymppisellä perintö tulee syötyä nopeasti.

Itselläni oli kaveri, joka sai isänsä perinnön heti 18-vuotiaana. Olisi voinut ostaa asunnon, mutta tuli kuitenkin rillutelleeksi koko summan muutamassa vuodessa ja päätyi vielä luottotiedottomaksikin kun törsäily jäi päälle. Ja vaikka en tippaakaan kannusta saati toivo lasteni yhteiskunnan tuella elelevän, niin onhan nuo traagisia kun joku pienituloinen isovanhempi on vuosien ajan säästänyt lapsenlapsille muutaman tonnin, niin ne sitten syödään muutamassa kuukaudessa jos perhe joutuu toimeentulotuelle, ja sitten köyhäily jatkuu sillä tuella jonka olisi heti saanut ilman säästöjä.

Ajattelen siis, että nuoruudessa ollaan luontevasti köyhiä opiskelijoita eikä perintöä kannata hassata, jos saman rahan muut vastaavassa tilanteessa saavat Kelalta. Arvaan, että mammat alapeukuttavat, sillä toki on kunniakkaampaa elää pari vuotta isovanhempien elämäntyöllä, jos sillä voi säästää Kelan kuluja.

Ihan samanlaisia ajatuksia minulla. Moni varmaan ajattelee, että opiskeluaikana sitä tarvitsisi juuri sitä rahaa, mutta minusta on ihan tervettä kokea se nuoruuden koyhäily (toki avustaa voidaan) ja saada näin motivaatiota opiskeluun ja tienaamiseen.

Ap

Köyhyys ei kyllä motivoi opiskelemaan ja tienaamaan tai ainakin se on ihan todella huono syy. Työ on typerää, jos siitä ei nauti, ja useimmat kivat työt ovat huonosti palkattuja, tai niihin pääsy riippuu muista seikoista, kuin miten paljon niihin haluaa. Kuten koulumenestys ym.

Sillä typerällä syyllähän täällä moni on sen perittävänsä koonnut.Sinulta ei varmaan perittävää ikinä jää.

En luopuisi.

Lapset perivät minut aikanaan ja saavat siinä myös vanhempieni eli isovanhempiensa perinnöstä jääneen osan.