Lue keskustelun säännöt.
Luopuisitko perinnöstä lastesi hyväksi?
13.10.2018 |
Palstalla on lähiaikoina ollut keskustelua perinnöstä, joten aloin ajatella omaa tulevaisuuttani.
Olen jo perinyt äitini, mutta pesää ei ole jaettu. Isäni on varsin varakas, hyvissä voimissa oleva eläkeläinen. Olen ainoa lapsi. Jossain vaiheessa tulen perimään isäni (isäni on tämän selvästi kertonut). Olen itsekin hyvin toimeentuleva. On velaton talo ja autot. En mikään miljonääri kuitenkaan.
Millaisissa tilanteissa ihmiset yleensä luopuvat perinnöstään lastensa hyväksi? Pidän selvänä, että jos isäni elää erittäin vanhaksi ja oma rahatilanteemme on hyvä, niin toki siirtäisin perinnön "oikeasti aikuisille" lapsillemme. Parikymppisille lapsille perinnön antaminen sen sijaan hieman hirvittäisi. Se muuttaisi heidän elämäänsä paljon. En tiedä, olisiko tämä suunta vain hyvä.
Ajatuksia asiasta?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisten eläkesysteemien aikana otan mieluummin itse perinnön ja sijoitan sentulevaisuuden turvaksi. Ja jakelen sitä sitten tarpeen mukaan eteenpäin lapsille.
Tämäkin on totta. Lapsia pitää vain sitten auttaa niin, että eivät menetä oikeutta tukiin jne. Tai etteivät ala pitää apua liian itsestäänselvänä. Sinänsä lapsen itsenäisyyden kannalta oma omaisuus, jota hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla olisi terveintä, mutta aikamoiset verot siitä lapsi saisi, jos vaikka osakkeenkin lahjoittaisi.
Mihin tukiin? Eikö ole kiva ellei tarvitse mitään tulosidonnaisia tukia
Olisihan se kiva, mutta se, että auttaa lapsiaan ei aina takaa etteikö eteen voisi tulla tilannetta, että tukia tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni mukaan ei kannata antaa parikymppisille lapsille isoa perintöä suoraan. Toki lapsia on erilaisia, mutta välttämättä se järkevinkään muksu ei osaisi käyttää rahoja yhtä viisaasti kuin osaisi vanhempana. Minä suosittelisin että ottaisit perinnön itsellesi ja jakaisit sen itse lapsillesi heidän elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla, kuten vaikkapa ostamalla ensiasunnon tai maksamalla osan asuntolainasta pois. Tällaisesta on tulevaisuutta ajatellen suurempi apu kuin saada pelkkää rahaa.
Itse perin pappani 18 vuotiaana. Ei mikään älytön summa rahaa mutta joka tapauksessa suuri summa teinille ja sehän meni sen siliän tien. Matkusteluun, ajokorttiin, käytetyn auton ostoon sekä myöhemmin loput häihin ja vauvatarvikkeisiin. Ei kiinnostanut säästää eikä sijoittaa, ei kiinnostanut omistusasunto koska halusin olla "vapaa". Jätin lukionkin kesken matkustellakseni.
Voit kuvitella kuinka paljon harmittaa nyt 10 vuoden päästä, kun mitään ei ole jäljellä. Kaikki nykyiset säästöt ja asp-tilin sisältö on itse kovalla työllä hankittuja. Toisaalta mua ei kukaan myöskään neuvonut tuon perinnön kanssa, vaan mun annettiin ihan rauhassa rellestää poikaystäväni kanssa. Että voihan niiden parikymppisten lasten kanssa keskustella siitä, mihin rahat kannattaa käyttää. Siinä vaiheessa kun perin omat vanhempani niin aion noudattaa omaa neuvoani ja ostaa lapsilleni asunnot. Kaiken kaikkiaan mielestäni paras apu aikuisille lapsille on vakavaraiset vanhemmat, jotka auttavat tarpeen tullen taloudellisesti ja muutenkin. Eikä se, että lapsilla itsellään on rahaa kun roskaa liian nuorina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä, jos olisin ensin perinyt isoäitini, eli isäni olisi luopunu omasta perinnöstään. Olisin saanut silloin noin millin. Siten olisi voinut jakaa varoja verovapaammin, joskin hiukan huolettaisi, pysyisikö omaisuus lapsilla tallessa.
Mistä siis luopuisit? Jos isäsi olisi luopunut, sinä olisit samalla luopunut....
Nythän voit niin suunnitella, kun perintöä ei ole vielä tullut. Isäsi kuoltua tiedät että olisit itse toivonut isäsi luopuvan perinnöstään, joten SINÄ voit tehdä niin! Tottakai mittaat itseäsi ja lapsiasi samalla mitalla. Tiedät että on oikein luopua perinnöstä
Jos isäni ei olisi saanut mummini perintöä, vaan minä, niin voisin harkita luopuvani isäni omaisuudesta lasteni hyväksi, tajuatko? Nyt jos luopuisin isäni peinnöstä, lapset saisivat kaksi omaisuutta perintönä, minä nolla.
Mitkä kaksi omaisuutta he saisivat? Myönnä pois, sinä et anna lapsillesi mitään. Kuten et maksa edes elatusmaksuja. Etkä tule koskaan antamaan
Isoäitini omaisuuden ja isäni ennen äitinsä perimistä saaman omaisuuden tietenkin, etkö sä ymmärrä mitään primisestä? Ja varmasti annan lapsilleni enemmän kuin sinä ikinä kykenisit.
Aloita vaikka siirtämällä lapsilisät miehelle ja maksamalla elatusmaksut
Vierailija kirjoitti:
Siirtäisin, jos lapseni olisivat jo osoittaneet olevansa vastuullisia rahankäyttäjiä ja oma taloudellinen asemani olisi hyvä. Nuorempi ikäluokka on yleensä enemmän varojen tarpeessa luonnollisista syistä, kun elättävät perheitään. Lisäksi perintöverotus suosii perinnöstä luopumista. Edullinen tapa on myös testamentata verotuksellisesti perinnön alarajan alle jääviä määriä esimerkiksi ensiasuntoa hankkiville lapsenlapsille tai testamentissa määrätä omaisuus lapsenlapsille (jos ei aiheuta ongelmia perintöverosta selviämiseen) ja omaisuuden hallintaoikeus lapsille.
Asioista olisi hyvä keskustella avoimesti perhepiirissä, ettei tule yllätyksiä ja pettymyksiä.
Meillä kun isä yritti keskustella, niin hänen uusi vaimonsa raivostui ja alkoi huutaa. Aivan kuin ne olisivat olleet hänen rahojaan, tyrsk! Aikamoinen lokki. Koitti myöhemmin isäni kunnon huononnuttua saada isäni edunvalvonnankin, mutta ehei, oikeus katsoi, ettei tuollainen hullu mitään ansaitse, ja eväsi sen oikeuden häneltä! Aina ollut häiritsemässä perintösuunnittelua se ännmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisten eläkesysteemien aikana otan mieluummin itse perinnön ja sijoitan sentulevaisuuden turvaksi. Ja jakelen sitä sitten tarpeen mukaan eteenpäin lapsille.
Tämäkin on totta. Lapsia pitää vain sitten auttaa niin, että eivät menetä oikeutta tukiin jne. Tai etteivät ala pitää apua liian itsestäänselvänä. Sinänsä lapsen itsenäisyyden kannalta oma omaisuus, jota hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla olisi terveintä, mutta aikamoiset verot siitä lapsi saisi, jos vaikka osakkeenkin lahjoittaisi.
Mihin tukiin? Eikö ole kiva ellei tarvitse mitään tulosidonnaisia tukia
Olisihan se kiva, mutta se, että auttaa lapsiaan ei aina takaa etteikö eteen voisi tulla tilannetta, että tukia tarvitaan.
Pidän outona että mietitään auttamista varoen ettei olisi oikeutta tukiin. Tt on se tulosidonnainen tuki ja sen saamisen estymisen pelossa ei uskalla pitää rahaa tilillä. Erittäin kummallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös lapset maksa enemmän perintöveroa? Eli ottaisin itse perinnön.
Perinnöstä luopuminen lasten hyväksi tehdään usein juuri perintöverojen vähentämiseksi.
Ei tarvitse maksaa veroja kahteen otteeseen ja perinnön jako useammalle ihmiselle myös vähentää veroa (verotonnosuus jokaiselle).
Kiitos. En tiennyt tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä, jos olisin ensin perinyt isoäitini, eli isäni olisi luopunu omasta perinnöstään. Olisin saanut silloin noin millin. Siten olisi voinut jakaa varoja verovapaammin, joskin hiukan huolettaisi, pysyisikö omaisuus lapsilla tallessa.
Mistä siis luopuisit? Jos isäsi olisi luopunut, sinä olisit samalla luopunut....
Nythän voit niin suunnitella, kun perintöä ei ole vielä tullut. Isäsi kuoltua tiedät että olisit itse toivonut isäsi luopuvan perinnöstään, joten SINÄ voit tehdä niin! Tottakai mittaat itseäsi ja lapsiasi samalla mitalla. Tiedät että on oikein luopua perinnöstä
Jos isäni ei olisi saanut mummini perintöä, vaan minä, niin voisin harkita luopuvani isäni omaisuudesta lasteni hyväksi, tajuatko? Nyt jos luopuisin isäni peinnöstä, lapset saisivat kaksi omaisuutta perintönä, minä nolla.
Mitkä kaksi omaisuutta he saisivat? Myönnä pois, sinä et anna lapsillesi mitään. Kuten et maksa edes elatusmaksuja. Etkä tule koskaan antamaan
Isoäitini omaisuuden ja isäni ennen äitinsä perimistä saaman omaisuuden tietenkin, etkö sä ymmärrä mitään primisestä? Ja varmasti annan lapsilleni enemmän kuin sinä ikinä kykenisit.
Aloita vaikka siirtämällä lapsilisät miehelle ja maksamalla elatusmaksut
Maksan miehelle hänen osuutensa talolainasta ja lisäksi lapsilisät ja elatukseen sen verran, kuin muutenkin kuuluisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse annoin osan äitini perinnöstä lapsille. Äidin teki testamentin, jossa osa ” minun ” osuudestaan annettiin suoraan lapsilleni.
Sisareni ei halunnut tehdä samaa. Hänelle annettiin mahdollisuus, mutta tarvitsi itse rahat.
Joku sanoi, että menettävät tukia. Näin voi olla, mutta uskon että ovat siihen mennessä tienanneet enemmän. Ja eikös se ole parempi, että edes joku opiskelee ilman tukia ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisten eläkesysteemien aikana otan mieluummin itse perinnön ja sijoitan sentulevaisuuden turvaksi. Ja jakelen sitä sitten tarpeen mukaan eteenpäin lapsille.
Tämäkin on totta. Lapsia pitää vain sitten auttaa niin, että eivät menetä oikeutta tukiin jne. Tai etteivät ala pitää apua liian itsestäänselvänä. Sinänsä lapsen itsenäisyyden kannalta oma omaisuus, jota hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla olisi terveintä, mutta aikamoiset verot siitä lapsi saisi, jos vaikka osakkeenkin lahjoittaisi.
Mihin tukiin? Eikö ole kiva ellei tarvitse mitään tulosidonnaisia tukia
Olisihan se kiva, mutta se, että auttaa lapsiaan ei aina takaa etteikö eteen voisi tulla tilannetta, että tukia tarvitaan.
Pidän outona että mietitään auttamista varoen ettei olisi oikeutta tukiin. Tt on se tulosidonnainen tuki ja sen saamisen estymisen pelossa ei uskalla pitää rahaa tilillä. Erittäin kummallista
Ei se ole outoa, jos ihminen meinaa muuten jauhautua yhteiskunnan rattaisiin, niin on aivan normaalia katsoa omaa ja jälkeläistenkin etua. Kukaan ei tartte ttt huvikseen, honey.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulevaisuuteni olisi taloudellisesti turvattu, siis että eläkkeeni tulisi olemaan hyvä, olisi velaton asunto, uudehko auto ja mökki, niin sitten voisin luopua. Ehkä.
Tässä tilanteessa taas en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirtäisin, jos lapseni olisivat jo osoittaneet olevansa vastuullisia rahankäyttäjiä ja oma taloudellinen asemani olisi hyvä. Nuorempi ikäluokka on yleensä enemmän varojen tarpeessa luonnollisista syistä, kun elättävät perheitään. Lisäksi perintöverotus suosii perinnöstä luopumista. Edullinen tapa on myös testamentata verotuksellisesti perinnön alarajan alle jääviä määriä esimerkiksi ensiasuntoa hankkiville lapsenlapsille tai testamentissa määrätä omaisuus lapsenlapsille (jos ei aiheuta ongelmia perintöverosta selviämiseen) ja omaisuuden hallintaoikeus lapsille.
Asioista olisi hyvä keskustella avoimesti perhepiirissä, ettei tule yllätyksiä ja pettymyksiä.
Meillä kun isä yritti keskustella, niin hänen uusi vaimonsa raivostui ja alkoi huutaa. Aivan kuin ne olisivat olleet hänen rahojaan, tyrsk! Aikamoinen lokki. Koitti myöhemmin isäni kunnon huononnuttua saada isäni edunvalvonnankin, mutta ehei, oikeus katsoi, ettei tuollainen hullu mitään ansaitse, ja eväsi sen oikeuden häneltä! Aina ollut häiritsemässä perintösuunnittelua se ännmä.
Hiukan väritettyä totuutta. Todellisuudessa sinä olit se lokki, joka ei enää edes tapaa isäänsä, kun isä ei luopunut perinnöstä. Sinä se riitelit. Ja mitätöit isäsi 30v avioliiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä, jos olisin ensin perinyt isoäitini, eli isäni olisi luopunu omasta perinnöstään. Olisin saanut silloin noin millin. Siten olisi voinut jakaa varoja verovapaammin, joskin hiukan huolettaisi, pysyisikö omaisuus lapsilla tallessa.
Mistä siis luopuisit? Jos isäsi olisi luopunut, sinä olisit samalla luopunut....
Nythän voit niin suunnitella, kun perintöä ei ole vielä tullut. Isäsi kuoltua tiedät että olisit itse toivonut isäsi luopuvan perinnöstään, joten SINÄ voit tehdä niin! Tottakai mittaat itseäsi ja lapsiasi samalla mitalla. Tiedät että on oikein luopua perinnöstä
Jos isäni ei olisi saanut mummini perintöä, vaan minä, niin voisin harkita luopuvani isäni omaisuudesta lasteni hyväksi, tajuatko? Nyt jos luopuisin isäni peinnöstä, lapset saisivat kaksi omaisuutta perintönä, minä nolla.
Mitkä kaksi omaisuutta he saisivat? Myönnä pois, sinä et anna lapsillesi mitään. Kuten et maksa edes elatusmaksuja. Etkä tule koskaan antamaan
Isoäitini omaisuuden ja isäni ennen äitinsä perimistä saaman omaisuuden tietenkin, etkö sä ymmärrä mitään primisestä? Ja varmasti annan lapsilleni enemmän kuin sinä ikinä kykenisit.
Aloita vaikka siirtämällä lapsilisät miehelle ja maksamalla elatusmaksut
Maksan miehelle hänen osuutensa talolainasta ja lisäksi lapsilisät ja elatukseen sen verran, kuin muutenkin kuuluisi.
Sinä kuppaat lapsilisät etkä maksa euroakaan miehen tilille. Annat lastesi elää köyhyydessä. Maksat oman tyhjn talosi kuluja. Toimit väärin ja itsekkäästi
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tuota ongelmaa kun perintönä tulee aikanaan ikivanhat arvottomat mökki ja talo. Joista joudun todennäköisesti taloudelliseen kuseen koska en ole varakas ja en siis suoriudu perintöveroista ja sitten ne räyskät pitää vielä myydä koska en halua/tarvitse kumpaakaan.
Mutta jos olisi tilanne että itse olisin varakas ja velaton, lapset aikuisia niin ilman muuta siirtäisin perinnön suoraan heille.
Perintövero arvottomasta omaisuudesta on nolla euroa. Et tosin myydessäsikään saa mitään, jos ovat arvottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisten eläkesysteemien aikana otan mieluummin itse perinnön ja sijoitan sentulevaisuuden turvaksi. Ja jakelen sitä sitten tarpeen mukaan eteenpäin lapsille.
Tämäkin on totta. Lapsia pitää vain sitten auttaa niin, että eivät menetä oikeutta tukiin jne. Tai etteivät ala pitää apua liian itsestäänselvänä. Sinänsä lapsen itsenäisyyden kannalta oma omaisuus, jota hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla olisi terveintä, mutta aikamoiset verot siitä lapsi saisi, jos vaikka osakkeenkin lahjoittaisi.
Mihin tukiin? Eikö ole kiva ellei tarvitse mitään tulosidonnaisia tukia
Olisihan se kiva, mutta se, että auttaa lapsiaan ei aina takaa etteikö eteen voisi tulla tilannetta, että tukia tarvitaan.
Pidän outona että mietitään auttamista varoen ettei olisi oikeutta tukiin. Tt on se tulosidonnainen tuki ja sen saamisen estymisen pelossa ei uskalla pitää rahaa tilillä. Erittäin kummallista
Ei se ole outoa, jos ihminen meinaa muuten jauhautua yhteiskunnan rattaisiin, niin on aivan normaalia katsoa omaa ja jälkeläistenkin etua. Kukaan ei tartte ttt huvikseen, honey.
Onhan se outoa että tt pidetään mielessä vaikkei sitä oikeasti tarvi. Paljon parempi pitää rahaa tilillä ja elää sillä kuin keplotella
Ahh...perintöjankkaajalla on uusi näkökulma. Kylläpä se ottaa koville ettei ap pääse sosialisoimaan muiden perintöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirtäisin, jos lapseni olisivat jo osoittaneet olevansa vastuullisia rahankäyttäjiä ja oma taloudellinen asemani olisi hyvä. Nuorempi ikäluokka on yleensä enemmän varojen tarpeessa luonnollisista syistä, kun elättävät perheitään. Lisäksi perintöverotus suosii perinnöstä luopumista. Edullinen tapa on myös testamentata verotuksellisesti perinnön alarajan alle jääviä määriä esimerkiksi ensiasuntoa hankkiville lapsenlapsille tai testamentissa määrätä omaisuus lapsenlapsille (jos ei aiheuta ongelmia perintöverosta selviämiseen) ja omaisuuden hallintaoikeus lapsille.
Asioista olisi hyvä keskustella avoimesti perhepiirissä, ettei tule yllätyksiä ja pettymyksiä.
Meillä kun isä yritti keskustella, niin hänen uusi vaimonsa raivostui ja alkoi huutaa. Aivan kuin ne olisivat olleet hänen rahojaan, tyrsk! Aikamoinen lokki. Koitti myöhemmin isäni kunnon huononnuttua saada isäni edunvalvonnankin, mutta ehei, oikeus katsoi, ettei tuollainen hullu mitään ansaitse, ja eväsi sen oikeuden häneltä! Aina ollut häiritsemässä perintösuunnittelua se ännmä.
Hiukan väritettyä totuutta. Todellisuudessa sinä olit se lokki, joka ei enää edes tapaa isäänsä, kun isä ei luopunut perinnöstä. Sinä se riitelit. Ja mitätöit isäsi 30v avioliiton.
Ei ole, millä sinä kuvittelet asioita minua paremmin tietäväsi, kun et edes tunne minua? Milloinkohan kuule oikeus ei olisi antanut edunvalvontaa puolisolle, mietipäs. Se varmaan kertoo aivan tarpeksi, kaikille niille, jotka jotain tajuavat. Ei sulle, tietenkään. Ja tapaan isääni, toisinaan, mutta se, että en tapaa johtuu täysin hänestä, ei minusta. Minä rakastan isääni, samaa ei välttämättä voi sanoa hänestä minua kohtaan samalla tasolla. Hän itse aiheutti sen, että en jaksa siellä käydä. Vaimonsa saattoi olla siinä se taustasyy, mutta se ei ole minun vastuullani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisten eläkesysteemien aikana otan mieluummin itse perinnön ja sijoitan sentulevaisuuden turvaksi. Ja jakelen sitä sitten tarpeen mukaan eteenpäin lapsille.
Tämäkin on totta. Lapsia pitää vain sitten auttaa niin, että eivät menetä oikeutta tukiin jne. Tai etteivät ala pitää apua liian itsestäänselvänä. Sinänsä lapsen itsenäisyyden kannalta oma omaisuus, jota hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla olisi terveintä, mutta aikamoiset verot siitä lapsi saisi, jos vaikka osakkeenkin lahjoittaisi.
Mihin tukiin? Eikö ole kiva ellei tarvitse mitään tulosidonnaisia tukia
Olisihan se kiva, mutta se, että auttaa lapsiaan ei aina takaa etteikö eteen voisi tulla tilannetta, että tukia tarvitaan.
Pidän outona että mietitään auttamista varoen ettei olisi oikeutta tukiin. Tt on se tulosidonnainen tuki ja sen saamisen estymisen pelossa ei uskalla pitää rahaa tilillä. Erittäin kummallista
Ei se ole outoa, jos ihminen meinaa muuten jauhautua yhteiskunnan rattaisiin, niin on aivan normaalia katsoa omaa ja jälkeläistenkin etua. Kukaan ei tartte ttt huvikseen, honey.
Onhan se outoa että tt pidetään mielessä vaikkei sitä oikeasti tarvi. Paljon parempi pitää rahaa tilillä ja elää sillä kuin keplotella
Millälailla paljon parempi? Ei minusta, en ole kuullut kenestäkään, joka kehuisi, että ttt riittäisi tai sillä eläisi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ahh...perintöjankkaajalla on uusi näkökulma. Kylläpä se ottaa koville ettei ap pääse sosialisoimaan muiden perintöjä.
Mitä sä oikein sekoilet? Aloituksen ap miettii perinnöstä luopumista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirtäisin, jos lapseni olisivat jo osoittaneet olevansa vastuullisia rahankäyttäjiä ja oma taloudellinen asemani olisi hyvä. Nuorempi ikäluokka on yleensä enemmän varojen tarpeessa luonnollisista syistä, kun elättävät perheitään. Lisäksi perintöverotus suosii perinnöstä luopumista. Edullinen tapa on myös testamentata verotuksellisesti perinnön alarajan alle jääviä määriä esimerkiksi ensiasuntoa hankkiville lapsenlapsille tai testamentissa määrätä omaisuus lapsenlapsille (jos ei aiheuta ongelmia perintöverosta selviämiseen) ja omaisuuden hallintaoikeus lapsille.
Asioista olisi hyvä keskustella avoimesti perhepiirissä, ettei tule yllätyksiä ja pettymyksiä.
Meillä kun isä yritti keskustella, niin hänen uusi vaimonsa raivostui ja alkoi huutaa. Aivan kuin ne olisivat olleet hänen rahojaan, tyrsk! Aikamoinen lokki. Koitti myöhemmin isäni kunnon huononnuttua saada isäni edunvalvonnankin, mutta ehei, oikeus katsoi, ettei tuollainen hullu mitään ansaitse, ja eväsi sen oikeuden häneltä! Aina ollut häiritsemässä perintösuunnittelua se ännmä.
Hiukan väritettyä totuutta. Todellisuudessa sinä olit se lokki, joka ei enää edes tapaa isäänsä, kun isä ei luopunut perinnöstä. Sinä se riitelit. Ja mitätöit isäsi 30v avioliiton.
Ei ole, millä sinä kuvittelet asioita minua paremmin tietäväsi, kun et edes tunne minua? Milloinkohan kuule oikeus ei olisi antanut edunvalvontaa puolisolle, mietipäs. Se varmaan kertoo aivan tarpeksi, kaikille niille, jotka jotain tajuavat. Ei sulle, tietenkään. Ja tapaan isääni, toisinaan, mutta se, että en tapaa johtuu täysin hänestä, ei minusta. Minä rakastan isääni, samaa ei välttämättä voi sanoa hänestä minua kohtaan samalla tasolla. Hän itse aiheutti sen, että en jaksa siellä käydä. Vaimonsa saattoi olla siinä se taustasyy, mutta se ei ole minun vastuullani.
Sinä et rakasta ketään. Isäsi kuolemaa odotat ja nyt et häntä edes tapaa
Hyvin harvoin tytär puuttuu puolisoiden asioihin... tämäkin asia kertoo pelkästään sinun itsekkyydestä
Toivoisin ettet olisi ihan kaikkea elämästäsi täällä jakanut...
Kun sain äitini perinnön minulla oli kaikkea muuta kuin vakaa taloustilanne ja lapseni oli hyvin nuori. Tuossa tilanteessa ei tullut mieleenkään luopua perinnöstä lapsen hyväksi. Kyse ei ollut edes suuresta perinnöstä, verojen jälkeen vain 90000€ mutta asuntovelkaisen tilannetta se helpotti paljon.
Nyt 10 vuotta myöhemmin talous on paljon vakaammalla pohjalla. Minä en ole perintöä saamassa eikä mieskään paljon, ehkä 100000€ yhteensä. Tässä kohtaa voisi olla ihan hyvä ajatus antaa jomman kumman vanhemman perintö suoraan lapselle, joka on elämässään opiskeluvaiheessa.