Minkälainen ihminen ei uskalla ulkoilla pimeällä?
Kysyn ihan mielenkiinnosta, itse kun en uskalla ulkoilla valosalla, ainoastaan pimeällä.
En kaipaa huomiota enkä halua että ihmisiä on kaikkialla. Pimeällä ihmisiä on liikkeellä vähemmän, ja tunnen olevani piilossa. Onko pimeän pelkääjä sitten minun vastakohta, eli haluaa saada huomiota, haluaa nähdä paljon ihmisiä?
Kommentit (26)
En pelkää olla pimeällä metsässä tai maalla yksin, kaupungissa vilkkaat alueet olen kokenut turvalliseksi. Mutta kaupungissakin on autioita paikkoja yöllä ja näitä vältän.
t: parikymppinen nainen
Itse kärsin hieman hämäräsokeudesta, joten mieluummin ulkoiseln valoisaan aikaan. Mutta toki ulkoilen myös hämärään aikaan. - jäisi muutoin arkena ulkoilut aika vähiin näin syksyllä ja talvellakin, jolei tule kunnolla lunta, joka ainakin hieman valaisee.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää olla pimeällä metsässä tai maalla yksin, kaupungissa vilkkaat alueet olen kokenut turvalliseksi. Mutta kaupungissakin on autioita paikkoja yöllä ja näitä vältän.
t: parikymppinen nainen
Miksi?
Kun muutama vuosi sitten muutettiin maalle, en aluksi oikein uskaltanut ulkoilla pimeällä. Täällä on oikeasti varsinkin syksyllä pimeää kuin mörön persiissä. Mulla on liian vilkas mielikuvitus, luen paljon kauhukirjoja, katson kauhuleffoja jne. Alkuun lenkillä pimeällä metsätiellä säikähdin joka risausta, mielessäni ajattelin, että metsästä hyökkää vähintään kummitus, aave, susi, karhu, hirvi... yms. älytöntä. Hirviä on kyllä joskus tullutkin vastaan, mutta ei ne mitään hyökkäile. Säikähtävät enemmän minua kuin minä niitä. Pimeyteenkin tottuu, otsalamppu päähän ja reippaasti ulos. Mutta on se itsensä karaisua ja pakottamista kyllä vaatinut.
Riippuu ihan missä päin ulkoilee. Kyllä valoisallakin voi ulkoilla paikoissa joissa on vähän ihmisiä. Varmaan pimeän pelon takia kun on vilkas mielikuvitus ei tee mieli ulkoilla missään kauhean syrjässä pimeällä.
Pelkäähän jotkut metsääkin. Itselleni, mitä synkempi, sen parempi! Käyn aina uusissa metsissä tutustumassa kun lähden summanmutikassa kulkemaan polkuja joita näen.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäähän jotkut metsääkin. Itselleni, mitä synkempi, sen parempi! Käyn aina uusissa metsissä tutustumassa kun lähden summanmutikassa kulkemaan polkuja joita näen.
Pimeässä tosin harvoin metsälenkkeilen ihan siksi kun en näe mitään kun en tunne maastojakaan. Ihmiset tai eläimet ei pelota.
Ne, joilla ei ole koiraa, tai lenkkeile.
Ruotsissa ei jostain syystä naiset enään liiku pimeällä ainakaan yksin.En tiedä mistä johtuu ;)
Jotain pahaa kokenut, jos esim. raiskattu pimeällä. Itse rakastan pimeää, mutta voin hyvin kuvitella, että jos olisin joutunut raiskatuksi, kokisin toisin.
En pelkää missään mitään mihinkään aikaan. Menen kun on tarve.
Jännä ilmiö: kun retkeilin nuorempana aktiivisesti, ei ollut pelkoja pimeässä liikkumisen suhteen. Kun tämä harrastus jäi vuosiksi ja aloin pitkän tauon jälkeen tehdä kävelylenkkejä, tällä kertaa seudulla jolla on runsaasti susia, on välillä mieleen hiipinyt järjenvastainen pelko. Eräällä lenkillä taskulampun valokeilassa näkyi useampi pari silmiä pellonlaidassa, mikä kyllä säväytti. Olivat todennäköisesti valkohäntäkauriita mutta kyllä näky jotenkin sai sykkeen nousemaan.
Järkevä ihminen ei pimeässä ulkoile kaupunkialueella, koska tulee melko varmarmasti raiskatuksi, pahoinpidellyksi tai tapetuksi.
Tasapainohäiriöiset ainakin: pimeys, vaikkakin keinovalossa, pahentaa esim. huimausta (siis jos näköaisti on terve ja päivänvalossa auttaa selviytymään, niin pimeällä / hämärässä on heikompaa ja voi tulla kaatumisia).
Vierailija kirjoitti:
Järkevä ihminen ei pimeässä ulkoile kaupunkialueella, koska tulee melko varmarmasti raiskatuksi, pahoinpidellyksi tai tapetuksi.
Moniko suomalainen asuu sellasella kaupunkialueella.
Minä asun hyvin pienellä paikkakunnalla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tasapainohäiriöiset ainakin: pimeys, vaikkakin keinovalossa, pahentaa esim. huimausta (siis jos näköaisti on terve ja päivänvalossa auttaa selviytymään, niin pimeällä / hämärässä on heikompaa ja voi tulla kaatumisia).
Tämän syyn voin hyvin ymmärtää, yhdellä sukulaisella on tämä ikävä vaiva.
ap
Pimeän turvin on helppo vaania pensaikosaa, puun takana tai kulman takana astalon kanssa ja odottaa pahaa-aavistamatonta lenkkeilijää, jonka kimppuun voi käydä ja purkaa kaikki elämän aggressiot....
Pelkään siis pimeällä liikkuvia pimeitä ihmisiä.
Tällainen köyhä, jonka ainut huvitus on vilkas mielikuvitus :D