Lue keskustelun säännöt.
Ystävyyden muodostumisen edellytykset
11.10.2018 |
Mikähän minussa tai käytöksessäni tai missä on vialla, kun usein käy niin, että ystävänäni pitämäni henkilöt eivät pidä minua ystävänään.
Olen easy going, positiivinen, puhelias, mutta toki myös kuunteleva. Kerron hauskoja juttuja ja pohdin yleensä toistenkin mielestä mielenkiintoisia juttuja. Ihmiset vaikuttavat viihtyvän seurassani, jaamme henkilökohtaisiakin asioita ja nauramme paljon. Yleensä ajanvietto yhteisymmärryksessä, harvoin siis mitään riitoja tai väittelyitä.
Ihmiset hakeutuvat seuraani. Silti pitkänkin yhdessä hengailun jälkeen usein käy ilmi, etten lukeudu heidän ystäviinsä! Tämä hämmentää minua! Miten ihmiset sitten määrittelevät ystävyyden ellei jakamisella ja viihtymisellä toisen seurassa??
Tämä on hämmästyttänyt elämäni aikana usein. Mikä minussa on vikana?
Kommentit (26)
Mulla ainakin ystävyyteen liittyy tunneside. Pelkka hauska seura ei tee toisesta ystävääni, kaverin kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin ystävyyteen liittyy tunneside. Pelkka hauska seura ei tee toisesta ystävääni, kaverin kylläkin.
Miten se tunneside tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin ystävyyteen liittyy tunneside. Pelkka hauska seura ei tee toisesta ystävääni, kaverin kylläkin.
Miten se tunneside tulee?
Ajan myötä. Toinen vain alkaa tuntua läheiseltä ja tärkeältä. Kai se on jonkinlaista "kemioiden kohtaamista " tai "sielujen sympatiaa", vaikea sanoa. Kiintymystä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, jota ei tapahdu kaikkien kivojen ihmisten kanssa vaan vain muutamien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin ystävyyteen liittyy tunneside. Pelkka hauska seura ei tee toisesta ystävääni, kaverin kylläkin.
Miten se tunneside tulee?
Vaikeiden asioiden kokeminen yhdessä. Tunne, että toinen ymmärtää ja että itse ymmärtää toista. Ajan kanssa.
Vietätkö noiden ihmisten kanssa aikaa myös kahdestaan? Joskus hyvin sosiaalinen ja itsevarma ihminen voi vaikuttaa sellaiselta että ystäviä riittää, jollon toinen ei osaa ajatella että olisi hyvin merkityksellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päästätkö itse ihmisiä lähellesi ja jaatko asioita itsestäsi? mulla oli vähän sama homma kun sulla kunnes eräs kaveri mainitsi mulle tästä kun kysyin, että ei tunne mua juuri ollenkaan vaikka minä tiedän hänestä kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin ystävyyteen liittyy tunneside. Pelkka hauska seura ei tee toisesta ystävääni, kaverin kylläkin.
Miten se tunneside tulee?
Ajan myötä. Toinen vain alkaa tuntua läheiseltä ja tärkeältä. Kai se on jonkinlaista "kemioiden kohtaamista " tai "sielujen sympatiaa", vaikea sanoa. Kiintymystä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, jota ei tapahdu kaikkien kivojen ihmisten kanssa vaan vain muutamien.
Tää voi ilmeisesti olla sitten ihan vaan yksipuoleista ja sen voi herkästi lukea väärin toisesta, ainakin mä voin.
2 tuoretta esimerkkiä:
Ihminen, jonka kanssa asuin yhdessä 10 kuukautta. Sinä aikana keskustelimme vuolaasti monelaisista asioista. Minä koin hänet erittäin läheiseksi ja tärkeäksi ihmiseksi elämässäni. Meillä oli mun mielestä paljon yhteistä ja huumorintaju ja arvomaailmakin hyvin pitkälti yhteensopiva. Lisäksi siinä oli myös ihastumiskemiaa, siitäkin puhuttiin. elämäntilanteiden vuoksi siitä ei voinut kuitenkaan sen enempää mitään seurustelusuhdetta ajatella. Poismuuton jälkeen tyyppi poisti mut facesta ja ihmettelyyni totesi, ettei koskaan pitänyt mua mitenkään ystävänään, vain kämppiksenä. No moro.
Toinen tapaus oli lomalla tapaamani ihana ihminen, jonka kanssa nauraa hekotettiin monta päivää ja jaettiin aika henkilökohtaisiakin juttuja. Kehuttiin puolin ja toisin, kuinka mukavaa meillä on ja puhuttiin, että olisi kiva lähteä toistekin reissuun yhdessä. Sitten viimeisenä iltana hän oli lähtenyt ja jättänyt lapun pöydälle, jossa toivotti kaikkea hyvää loppuelämääni. Hänelle jäi mun yhteystiedot, mulla ei ole hänen. Mitään hänestä ei kuulunut sen jälkeen. Missä meni pieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
päästätkö itse ihmisiä lähellesi ja jaatko asioita itsestäsi? mulla oli vähän sama homma kun sulla kunnes eräs kaveri mainitsi mulle tästä kun kysyin, että ei tunne mua juuri ollenkaan vaikka minä tiedän hänestä kaiken.
Olen epäillyt, että kerron vähän liikaakin itsestäni ja päästän liiankin helposti lähelle. Olen vähän semmoinen luonnonlapsi, välitön :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin ystävyyteen liittyy tunneside. Pelkka hauska seura ei tee toisesta ystävääni, kaverin kylläkin.
Miten se tunneside tulee?
Vaikeiden asioiden kokeminen yhdessä. Tunne, että toinen ymmärtää ja että itse ymmärtää toista. Ajan kanssa.
Vietätkö noiden ihmisten kanssa aikaa myös kahdestaan? Joskus hyvin sosiaalinen ja itsevarma ihminen voi vaikuttaa sellaiselta että ystäviä riittää, jollon toinen ei osaa ajatella että olisi hyvin merkityksellinen.
Nimenomaan kahdestaan vietän aikaa ihmisten kanssa, näiden mainitsemieni tapausten kanssa erityisesiti. Olen kyllä sosiaalinen, höpötän helposti ja usein vähän kaikkien kanssa, vain näiden harvojen kanssa kuitenkaan mitenkään syvällisemmin. Isompia ihmisryhmiä en oikein jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin ystävyyteen liittyy tunneside. Pelkka hauska seura ei tee toisesta ystävääni, kaverin kylläkin.
Miten se tunneside tulee?
Ajan myötä. Toinen vain alkaa tuntua läheiseltä ja tärkeältä. Kai se on jonkinlaista "kemioiden kohtaamista " tai "sielujen sympatiaa", vaikea sanoa. Kiintymystä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, jota ei tapahdu kaikkien kivojen ihmisten kanssa vaan vain muutamien.
Tää voi ilmeisesti olla sitten ihan vaan yksipuoleista ja sen voi herkästi lukea väärin toisesta, ainakin mä voin.
2 tuoretta esimerkkiä:
Ihminen, jonka kanssa asuin yhdessä 10 kuukautta. Sinä aikana keskustelimme vuolaasti monelaisista asioista. Minä koin hänet erittäin läheiseksi ja tärkeäksi ihmiseksi elämässäni. Meillä oli mun mielestä paljon yhteistä ja huumorintaju ja arvomaailmakin hyvin pitkälti yhteensopiva. Lisäksi siinä oli myös ihastumiskemiaa, siitäkin puhuttiin. elämäntilanteiden vuoksi siitä ei voinut kuitenkaan sen enempää mitään seurustelusuhdetta ajatella. Poismuuton jälkeen tyyppi poisti mut facesta ja ihmettelyyni totesi, ettei koskaan pitänyt mua mitenkään ystävänään, vain kämppiksenä. No moro.
Toinen tapaus oli lomalla tapaamani ihana ihminen, jonka kanssa nauraa hekotettiin monta päivää ja jaettiin aika henkilökohtaisiakin juttuja. Kehuttiin puolin ja toisin, kuinka mukavaa meillä on ja puhuttiin, että olisi kiva lähteä toistekin reissuun yhdessä. Sitten viimeisenä iltana hän oli lähtenyt ja jättänyt lapun pöydälle, jossa toivotti kaikkea hyvää loppuelämääni. Hänelle jäi mun yhteystiedot, mulla ei ole hänen. Mitään hänestä ei kuulunut sen jälkeen. Missä meni pieleen?
Molemien, etenkin ekan henkilön käytös tylyä ja käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin ystävyyteen liittyy tunneside. Pelkka hauska seura ei tee toisesta ystävääni, kaverin kylläkin.
Miten se tunneside tulee?
Ajan myötä. Toinen vain alkaa tuntua läheiseltä ja tärkeältä. Kai se on jonkinlaista "kemioiden kohtaamista " tai "sielujen sympatiaa", vaikea sanoa. Kiintymystä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, jota ei tapahdu kaikkien kivojen ihmisten kanssa vaan vain muutamien.
Tää voi ilmeisesti olla sitten ihan vaan yksipuoleista ja sen voi herkästi lukea väärin toisesta, ainakin mä voin.
2 tuoretta esimerkkiä:
Ihminen, jonka kanssa asuin yhdessä 10 kuukautta. Sinä aikana keskustelimme vuolaasti monelaisista asioista. Minä koin hänet erittäin läheiseksi ja tärkeäksi ihmiseksi elämässäni. Meillä oli mun mielestä paljon yhteistä ja huumorintaju ja arvomaailmakin hyvin pitkälti yhteensopiva. Lisäksi siinä oli myös ihastumiskemiaa, siitäkin puhuttiin. elämäntilanteiden vuoksi siitä ei voinut kuitenkaan sen enempää mitään seurustelusuhdetta ajatella. Poismuuton jälkeen tyyppi poisti mut facesta ja ihmettelyyni totesi, ettei koskaan pitänyt mua mitenkään ystävänään, vain kämppiksenä. No moro.
Toinen tapaus oli lomalla tapaamani ihana ihminen, jonka kanssa nauraa hekotettiin monta päivää ja jaettiin aika henkilökohtaisiakin juttuja. Kehuttiin puolin ja toisin, kuinka mukavaa meillä on ja puhuttiin, että olisi kiva lähteä toistekin reissuun yhdessä. Sitten viimeisenä iltana hän oli lähtenyt ja jättänyt lapun pöydälle, jossa toivotti kaikkea hyvää loppuelämääni. Hänelle jäi mun yhteystiedot, mulla ei ole hänen. Mitään hänestä ei kuulunut sen jälkeen. Missä meni pieleen?
Tietenkin tunne voi olla yksipuolistakin. Voihan sitä rakastuakin johonkin ilman että tunne olisi molemminpuolinen. Ystävyydessä se nimenomaan on molemminpuolista.
En osaa sanoa, mikä sulla meni noissa tilanteissa pieleen. Mulla menee yleensä ensitapaamisesta ystävyyteen noin 3 vuotta. Siinä ajassa ehtii tutustua hyvin, viettää iloinen kaverivaihe ja huomata puolin ja toisin, että toinen onkin tärkeämpi kuin pelkkä kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemien, etenkin ekan henkilön käytös tylyä ja käsittämätöntä.
Kiitos. Niin minunkin mielestäni. Mun on vaikea käsittää mitä sellaista tein vai olenko vaan jotenkin ihan mähelö käsittämättäni, että aika monta kertaa on käynyt noin. Pidin näitäkin ihmisiä kuitenkinfiksuina ja muuten normaaleina, en osannut odottaa tuollaista käytöstä heiltä. Vai olenko vain sinisilmäinen?
olen surrut näitä paljon :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin ystävyyteen liittyy tunneside. Pelkka hauska seura ei tee toisesta ystävääni, kaverin kylläkin.
Miten se tunneside tulee?
Ajan myötä. Toinen vain alkaa tuntua läheiseltä ja tärkeältä. Kai se on jonkinlaista "kemioiden kohtaamista " tai "sielujen sympatiaa", vaikea sanoa. Kiintymystä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, jota ei tapahdu kaikkien kivojen ihmisten kanssa vaan vain muutamien.
Tää voi ilmeisesti olla sitten ihan vaan yksipuoleista ja sen voi herkästi lukea väärin toisesta, ainakin mä voin.
2 tuoretta esimerkkiä:
Ihminen, jonka kanssa asuin yhdessä 10 kuukautta. Sinä aikana keskustelimme vuolaasti monelaisista asioista. Minä koin hänet erittäin läheiseksi ja tärkeäksi ihmiseksi elämässäni. Meillä oli mun mielestä paljon yhteistä ja huumorintaju ja arvomaailmakin hyvin pitkälti yhteensopiva. Lisäksi siinä oli myös ihastumiskemiaa, siitäkin puhuttiin. elämäntilanteiden vuoksi siitä ei voinut kuitenkaan sen enempää mitään seurustelusuhdetta ajatella. Poismuuton jälkeen tyyppi poisti mut facesta ja ihmettelyyni totesi, ettei koskaan pitänyt mua mitenkään ystävänään, vain kämppiksenä. No moro.
Toinen tapaus oli lomalla tapaamani ihana ihminen, jonka kanssa nauraa hekotettiin monta päivää ja jaettiin aika henkilökohtaisiakin juttuja. Kehuttiin puolin ja toisin, kuinka mukavaa meillä on ja puhuttiin, että olisi kiva lähteä toistekin reissuun yhdessä. Sitten viimeisenä iltana hän oli lähtenyt ja jättänyt lapun pöydälle, jossa toivotti kaikkea hyvää loppuelämääni. Hänelle jäi mun yhteystiedot, mulla ei ole hänen. Mitään hänestä ei kuulunut sen jälkeen. Missä meni pieleen?
Tietenkin tunne voi olla yksipuolistakin. Voihan sitä rakastuakin johonkin ilman että tunne olisi molemminpuolinen. Ystävyydessä se nimenomaan on molemminpuolista.
En osaa sanoa, mikä sulla meni noissa tilanteissa pieleen. Mulla menee yleensä ensitapaamisesta ystävyyteen noin 3 vuotta. Siinä ajassa ehtii tutustua hyvin, viettää iloinen kaverivaihe ja huomata puolin ja toisin, että toinen onkin tärkeämpi kuin pelkkä kaveri.
3 vuotta on vaikea tapahtua, jos tylytystä tulee jo muutaman päivän tai kuukauden jälkeen. Ainakin puheissa tunteet toisen mukavuudesta ja merkityksellisyydestä on olleet molemminpuolisia, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan mitään, edes kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin ystävyyteen liittyy tunneside. Pelkka hauska seura ei tee toisesta ystävääni, kaverin kylläkin.
Miten se tunneside tulee?
Ajan myötä. Toinen vain alkaa tuntua läheiseltä ja tärkeältä. Kai se on jonkinlaista "kemioiden kohtaamista " tai "sielujen sympatiaa", vaikea sanoa. Kiintymystä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, jota ei tapahdu kaikkien kivojen ihmisten kanssa vaan vain muutamien.
Tää voi ilmeisesti olla sitten ihan vaan yksipuoleista ja sen voi herkästi lukea väärin toisesta, ainakin mä voin.
2 tuoretta esimerkkiä:
Ihminen, jonka kanssa asuin yhdessä 10 kuukautta. Sinä aikana keskustelimme vuolaasti monelaisista asioista. Minä koin hänet erittäin läheiseksi ja tärkeäksi ihmiseksi elämässäni. Meillä oli mun mielestä paljon yhteistä ja huumorintaju ja arvomaailmakin hyvin pitkälti yhteensopiva. Lisäksi siinä oli myös ihastumiskemiaa, siitäkin puhuttiin. elämäntilanteiden vuoksi siitä ei voinut kuitenkaan sen enempää mitään seurustelusuhdetta ajatella. Poismuuton jälkeen tyyppi poisti mut facesta ja ihmettelyyni totesi, ettei koskaan pitänyt mua mitenkään ystävänään, vain kämppiksenä. No moro.
Toinen tapaus oli lomalla tapaamani ihana ihminen, jonka kanssa nauraa hekotettiin monta päivää ja jaettiin aika henkilökohtaisiakin juttuja. Kehuttiin puolin ja toisin, kuinka mukavaa meillä on ja puhuttiin, että olisi kiva lähteä toistekin reissuun yhdessä. Sitten viimeisenä iltana hän oli lähtenyt ja jättänyt lapun pöydälle, jossa toivotti kaikkea hyvää loppuelämääni. Hänelle jäi mun yhteystiedot, mulla ei ole hänen. Mitään hänestä ei kuulunut sen jälkeen. Missä meni pieleen?
Tietenkin tunne voi olla yksipuolistakin. Voihan sitä rakastuakin johonkin ilman että tunne olisi molemminpuolinen. Ystävyydessä se nimenomaan on molemminpuolista.
En osaa sanoa, mikä sulla meni noissa tilanteissa pieleen. Mulla menee yleensä ensitapaamisesta ystävyyteen noin 3 vuotta. Siinä ajassa ehtii tutustua hyvin, viettää iloinen kaverivaihe ja huomata puolin ja toisin, että toinen onkin tärkeämpi kuin pelkkä kaveri.
3 vuotta on vaikea tapahtua, jos tylytystä tulee jo muutaman päivän tai kuukauden jälkeen. Ainakin puheissa tunteet toisen mukavuudesta ja merkityksellisyydestä on olleet molemminpuolisia, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan mitään, edes kavereita.
Siinäpä se onkin, että kolmessa vuodessa ehtii jo nähdä, millainen toinen on. Teot merkitsevät enemmän kuin sanat. Jos jo noin varhain alkaa tulla tylytystä tai muuta ystävystymisen estävää, ei ystävyyttä tietenkään synny.
En tiedä onko sinussa vikaa mutta voi olla että kemiat ei kohtaa. Ystävyys syntyy yleensä niiden ihmisten välille joilla on jotain yhdistävää tai joiden ajattelun taso on samansuuntainen. Sitten voi olla että nuo kohdat täyttyy mutta henkilöllä a ei ole aikaa tai tarvetta enempiin ystäviin. Tai sitten on ollut erilaiset odotukset ystävyydestä. Itselläkin on mennyt muutama ystävyytenä pitämäni tuttavuudeksi. Olen antanut mennä ja olen keskittynyt niihin ystävyyksiin joissa on edellytykset jatkua. Syitä kylmenemiseeni on ollut muutamassa tapauksessa ystävänä pitämäni ihmisen epäluotettavuus, vastavuoroisuuden puute treffailun sopimisessa ja viime hetken perumiset, tunne että aina pitää nähdä hänen luona ja minun luo ei halua tulla koskaan ja kaikki muu tällainen mikä saa tuntemaan itseni arvottomaksi tai siitä että toinen pitää itsestäänselvyytenä. Sellaiset ystävyydet saa mennä. Vapautuu samalla tilaa paremmille ystävyyksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemien, etenkin ekan henkilön käytös tylyä ja käsittämätöntä.
Kiitos. Niin minunkin mielestäni. Mun on vaikea käsittää mitä sellaista tein vai olenko vaan jotenkin ihan mähelö käsittämättäni, että aika monta kertaa on käynyt noin. Pidin näitäkin ihmisiä kuitenkinfiksuina ja muuten normaaleina, en osannut odottaa tuollaista käytöstä heiltä. Vai olenko vain sinisilmäinen?
olen surrut näitä paljon :(
Toi sun lomaseura on just sellainen, keneen helposti lankeaa ja tulee avauduttua turhan paljon. Hän taas puolestaan tiesi jo etukäteen, että käyttää sua seuralaisena eikä aio palata asiaan myöhemmin, koska omat tarpeet tuli jo täytettyä. Ihmisten suurkuluttaja, pääkallonmetsästäjä. Hänellä on todennäköisesti paljon seuraa ja sitä saa helposti hankittua aina tarpeen mukaan. Kun olet tehtäväsi tehnyt sun on aika häipyä taustalle tai kokonaan pois. Sellainen ihminen selittää myös itselleen kaiken aina omaksi edukseen. Ei kunnioita muita yhtään. Sulle neuvo, älä luota keneenkään, varsinkaan naisiin.
Noissa antamissasi esimerkeissä korostuu kahden ihmisen tökerö käytös. Ehkä olet onnistunut keräämään ympärillesi ihmisiä, jotka eivät osaa syystä tai toisesta muodostaa kestäviä ystävyyssuhteita.
Tähän voi "syynä" olla helposti lähestyttävyys. Ja se että hyvä kuuntelija kerää ympärilleen myös niitä tyyppejä,jotka hyödyntävät tätä. Jos opettelee blokkaamaan nämä tyypit pois?
Ennenkuin alkaa jakaa asioitaan ja menee syvällisempiin aiheisiin tutustuu ihmiseen enemmän. Ja seuraa miten toimii sosiaalisissa tilanteissa. Miettii vastavuoroisuutta jne.
Vierailija kirjoitti:
Noissa antamissasi esimerkeissä korostuu kahden ihmisen tökerö käytös. Ehkä olet onnistunut keräämään ympärillesi ihmisiä, jotka eivät osaa syystä tai toisesta muodostaa kestäviä ystävyyssuhteita.
Tähän voi "syynä" olla helposti lähestyttävyys. Ja se että hyvä kuuntelija kerää ympärilleen myös niitä tyyppejä,jotka hyödyntävät tätä. Jos opettelee blokkaamaan nämä tyypit pois?
Ennenkuin alkaa jakaa asioitaan ja menee syvällisempiin aiheisiin tutustuu ihmiseen enemmän. Ja seuraa miten toimii sosiaalisissa tilanteissa. Miettii vastavuoroisuutta jne.
Niin ehkä mulla on jonkinlainen magneetti tökeröille.. Annanko kuva, että mua voi kohdella miten vaan tai ettei mun tunteista tarvii välittää? En tiedä. Pitää alkaa tarkkailemaan omaa käytöstään tarkemmin.
Tai näyttävätkö he käytöksellään jotakin etukäteismerkkejä taipumuksistaan?Juttelen kyllä kaikille aika avoimesti, en osaa etukäteen arvata kuka tuollaiseen käytökseen on taipuvainen. Nämäkin esimerkkitapaukset ovat nähdäkseni melko erilaisia ihmistyyppejä. Taidan olla huono ihmisarvioija tai ymmärtää kaiken väärin :(
Ehkä sulla on käynyt tosi huono tuuri vaan, mutta älä anna periksi, jatka vaan tutustumista uusiin ihmisiin kunnes jonkun kanssa klikkaa. Kaikki ihmiset ei halua läheisiä ystävyyssuhteita ollenkaan, pinnalliset kaveruudet riittää. Ehkä olet törmännyt tällaisiin ihmisiin? Teillä ollut siis eri odotukset ja oletukset, mitä teidän yhdessäolo tarkoittaa ja pitää sisällään? PS ei sussa ole mitään vikaa, ihmiset on vaan erilaisia ja niin hemmetin vaikeita tulkita välillä
Eikö kellään kokemusta?