Lue keskustelun säännöt.
Ystävyyden muodostumisen edellytykset
11.10.2018 |
Mikähän minussa tai käytöksessäni tai missä on vialla, kun usein käy niin, että ystävänäni pitämäni henkilöt eivät pidä minua ystävänään.
Olen easy going, positiivinen, puhelias, mutta toki myös kuunteleva. Kerron hauskoja juttuja ja pohdin yleensä toistenkin mielestä mielenkiintoisia juttuja. Ihmiset vaikuttavat viihtyvän seurassani, jaamme henkilökohtaisiakin asioita ja nauramme paljon. Yleensä ajanvietto yhteisymmärryksessä, harvoin siis mitään riitoja tai väittelyitä.
Ihmiset hakeutuvat seuraani. Silti pitkänkin yhdessä hengailun jälkeen usein käy ilmi, etten lukeudu heidän ystäviinsä! Tämä hämmentää minua! Miten ihmiset sitten määrittelevät ystävyyden ellei jakamisella ja viihtymisellä toisen seurassa??
Tämä on hämmästyttänyt elämäni aikana usein. Mikä minussa on vikana?
Kommentit (26)
Onko kellään kommenttia tuohon viestiin 21? Anteeksi ap että sotkeennuin ketjuusi kyselemään kun liippaa niin läheltä omia ihmettelyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten sä oikein kysyt niiltä, että oletteko ystäviä vai ette? Vai miten asia tulee ilmi?
Ystävyyden syntymiseen vaaditaan aikaa. Tutustuminen ja siitä syntyvä kiintymys. Sulla on hänen muotoinen paikka sydämessä. Jotkut pysyy kavereina vuosia vaikka oltaisi paljonkin tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kommenttia tuohon viestiin 21? Anteeksi ap että sotkeennuin ketjuusi kyselemään kun liippaa niin läheltä omia ihmettelyjä.
Hänen käsityksensä ystävyydestä on erilainen kuin sinun. Voit aivan hyvin pitää häntä kaverinasi tai vain työkaverinasi. Vaikka hän pitäisikin sua ystävänään, ei sun tarvitse tuntea samoin.
Olen myös helposti lähetyttävä ja avoin ja ihmiset tulevat mielellään juttelemaan, haluavat tutustua jne.
Olen huomannut, että juuri se on osa ongelmaa. Aina ei eduksi ole se, että varautuneetkin ihmiset kokevat voivansa puhua minulle kaikesta, koska ilmeisesti liiallinen avoimuus voi jälkikäteen aiheuttaa ahdistusta, häpeää tms. Joka johtaa välttelyyn ja etääntymiseen.
Tietenkin syitä on muitakin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kommenttia tuohon viestiin 21? Anteeksi ap että sotkeennuin ketjuusi kyselemään kun liippaa niin läheltä omia ihmettelyjä.
Hänen käsityksensä ystävyydestä on erilainen kuin sinun. Voit aivan hyvin pitää häntä kaverinasi tai vain työkaverinasi. Vaikka hän pitäisikin sua ystävänään, ei sun tarvitse tuntea samoin.
Kiitos, tämä oli viisas vastaus.
Minulla on työkaveri jonka kanssa on tunnettu ~15 vuotta. Hän on sellainen vähän adhd tyyppinen häslä kun taas itse olen enemmän viilipytty tyyppinen. Viihdyn hänen seurassa koska pystyn avautumaan. Ollaan käyty yhteisiä konferenssimatkoja ja soitellaan silloin kun ei muuten nähdä työpaikalla projektien puitteissa. Nyt oli taukoa näkemisessä muutama viikko niin että vain viestejä on lähetelty. Nähtiin yllättäen työpaikkaruokalassa muuanna päivänä ja jonotettiin lounaalle jutustellen niitä näitä. Menin istumaan sellaiseen paikkaan mihin hänkin sopisi koska oletin että jatkamme juttua ja viime viikkojen kuulumisten päivittämistä mutta hän vain vilkaisi ja purjehti tarjottimineen ihan eri puolelle istumaan. Hämmentävää.
Muita ärsytyksen aiheita on tämän pitkän ystävyyden aikana ollut se että minä olen yleensä aloitteellinen kahvitteluihin ja kaupungilla treffailuun. Hän innostuu mutta usein viime hetkellä tulee viesti että ei pääsekkään. Monesti on v'tuttanut kun on suunnitellut omat menonsa sovitun tapaamisen mukaan. Sitten hän soittaa kun on huolia ja saattaa tunnin lärpätellä omista asioistaan antamatta suunvuoroa. Ihan tosi, ei onnistu puhua mitään kun hän alkaa puhumaan päälle ja puhuu taukoamatta kunnes lopettaa mieli keventyneenä. Hankalan tilanteesta tekee se että ollaan työkavereita ja ollaan tunnettu niin kauan. Hän pitää minua hyvänä ystävänä kuulemma mutta minä en saa tästä oikein mitään muuta kuin pahaa mieltä.