3-vuotias määkyy, mankuu ja marisee KOKO AJAN!
V**** kun menee hermot tähän!! Alkaa aamulla, ja siitä lähtien yhtäkään lausetta ei tule suusta muulla kuin sillä iänikuisella valittavalla ja narisevalla märinä-äänellä. Jos ei keksi sanottavaa, niin sitten pidetään sellasta ihmeellistä, todella rasittavan kuuloista määkynää.
Miksei mun lapseni voi puhua mulle normaalisti edes joskus?
Kommentit (18)
Kai sulla on jotain omaakin tekemistä, ettei nyt ihan koko ajan tarvi kuunnella? Mene vaikka töihin ja lapsi päiväkotiin.
Yritä saada aikaan positiivinen fiilis tytössä, muuta kommunikaatiota ja vuorovaikutusta välillänne.
Anna itse mallia siitä, miten puhutaan miellyttävämmin - lapsi kuitenkin matkii ja myös reagoi toisten tunteisiin ja tekemisiin.
Lapsen kuitenkin pitää myös antaa ilmaista niitä negatiivisiakin tunteita.
Laskeudu hänen tasolleen, hymyile, hassuttele ja halaa, välitä ja huomioi tarpeeksi - ja muista, että kyseessä on todella vain 3v. - joka kasvaa nopeasti ja voitte yhdessä myöhemmin nauraakin, miten tämä märisi 3veenä...
"Ihanaa" että muillakin tota. Ei kyllä ihan kokoaikaa kun ei saa vikumalla mitä haluaa. Itse pyrin olemaan kiinnittämättä huomiota vinkumiseen tai lässytyspuheeseen. Tiedän, että lapsi osaa puhua kunnollakin ja sitä yleensä vaadin. Sanon etten saa selvää kuin kunnon puheesta, mutta en tietenkään silloin jos lapsi oikeasti itkee, silloin saa tietty puhua itkuisestikin.
Olen yrittänyt näyttää esimerkkiä ja puhua kivasti. Ei vaikutusta. Ymmärtäisin mielipahan, mutta siis eniten raivostuttaakin se, että neutraalitkin asiat pitää määkyä. Ei voi sanoa "saisinko leipää" tai edes "haluan leipää" vaan pitää heti vetää sellainen "mjäää haaluuun leipääää mjöööäääää!!" -mankuna. t. ap
Kieltäydy ymmärtämästä mankumista vaan vasta sitten kun puhuu normaalisti niin kuuntelet
Menee ohi aikanaan, niin kuin muutkin lapsuuden vaiheet. Harvempi aikuinen määkyy.
Meillä oli kans tuollainen itkuvinkumärisijä. Tuntui ettei mitään puhunut normaalisti. Lopulta sanoin että en kuule ollenkaan jos ei puhuta oikeasti, enkä ollut kuulevinani. Hyväntuulisesti vain totesin että äiti ei kuule jos vinkuu ja märisee. Hyvin nopsaan sitten hoksasi että tosiaan pitää muuttaa tyyliä.
Tietysti jos oli oikea hätä mutta yleensä ei tosiaankaan ollut.
Älä noteeraa marinaa ja huonoa käytöstä ollenkaan , yhtään.
keskity positiivisen löytämiseen ja kehu kun tekee jotain hyvin ja käyttäytyy kivasti yms., anna huomio siis vain positiivisen kautta .
jos hermostut, muista kuka on aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Yritä saada aikaan positiivinen fiilis tytössä, muuta kommunikaatiota ja vuorovaikutusta välillänne.
Anna itse mallia siitä, miten puhutaan miellyttävämmin - lapsi kuitenkin matkii ja myös reagoi toisten tunteisiin ja tekemisiin.
Lapsen kuitenkin pitää myös antaa ilmaista niitä negatiivisiakin tunteita.
Laskeudu hänen tasolleen, hymyile, hassuttele ja halaa, välitä ja huomioi tarpeeksi - ja muista, että kyseessä on todella vain 3v. - joka kasvaa nopeasti ja voitte yhdessä myöhemmin nauraakin, miten tämä märisi 3veenä...
Mistä päättelit kyseessä olevan juuri tyttö?
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi aikanaan, niin kuin muutkin lapsuuden vaiheet. Harvempi aikuinen määkyy.
Itse asiassa yllättävän moni, valitettavasti.
Veljen lapsi myös 3v käyttäytyy tai puhuu juuri samalla tavalla..vinkumista ja vinkumista.. Että olisiko sitten joku vaihe mikä kuuluu tuohon ikään.
Päiväkodissa on ainakin pakko pyytää kauniisti, joten eiköhän osaa/opi. Sun pitää kertoa nätisti, mitä odotat ja toteuttaa sitten se mitä sanot.
Voiskohan siitä lapsesta vähän laskea leikkiä? "Mitäääääöööö läääeeepäää?!?!"
Jäänyt ilman huomiota.