En kestä lapseni peli-intoa ja kiinnostumattomuutta muuhun
10-v. Jos ei varta vasten kiellä ja rajoita, niin koko ajan on puhelimella tai koneella katsomassa videoita tai pelaamassa. Eli kun sanon, että peliaika loppuu, niin narisee ja hetken päässä on puhelin kädessä katsomassa jotain aivotonta sarjaa tai videota. Sitten kehottaa kaikilta ruuduilta pois, niin narisee tuskaisesti ja ei keksi itselleen mitään. Kaverien kanssa poika kyllä ulkoilee, mutta kun on ainoa lapsi niin on kotona yksinkin ja silloin ei kestä mitään tylsyyttä. Mulla on kuitenkin muuta tekemistä kuin aktivoida häntä, esim. töitä ja asioita kaupungilla, minne en mielellään pakota lasta mukaan. Aion nyt ainakin irtisanoa puhelimesta nettiyhteyden, vaikka joutuukin pois luokan whatsapp-ryhmästä. Soittakoon läksyt, jos on pois, opettajan mukaan wapp-ryhmä ei muutenkaan toimi hyvin siihen tarkoitukseen. Mutta mitä muuten sitten neuvoksi? Pitäisikö määrätä vaan lisää päiviä viikkoon, jolloin kaikki ruudut ovat kiellettyjä ja koneita ei ollenkaan avata. Yhteistä tekemisistä kannattaa tietenkin lisätä, mutta kaipaisin vinkkejä kuinka lapsen voi vielä opettaa viihdyttämään itseään ja nauttimaan itsensä kehittämisestä tässä iässä.
Sähkörumpujen hankkimista on mietitty ja lemmikkiä, mutta ainakaan lemmikkiä varten elämäntilanne ei ole nyt sopiva.
Kommentit (6)
Yhteistä tekemistä lapsi kaipaa, varsinkin jos on ainoa lapsi. Nyt alkaa olla viimeiset hetket yhteiselle tekemiselle ennen murrosiän kuohuntaa ja kavereilla luuhaamista.
Posittiviaen kautta muutenkin!
Todella hyvä on nyt rajoittaa. Myöhemmin vaikeampaa. Netti ja pelaaminen koukuttaa lasta yhtä paljon kuin heroiini riippuvaista. Elämässä on todella tarpeellista olla muutakin! Hyvä ap!
Sanoo AP ruutunsa äärestä. Toki poika pelaa, jos se on kiellettyä ja harvinaista herkkua, kun kokonaisia päiviäkin pitää olla pelaamatta.
Lapsi ulkoilee kaverien kanssa ja pelaa ollessaan yksin kotona. Mikä tässä on niin suuri ongelma?
Jos lapsi joutuu jokatapauksessa olemaan yksin, miksi silloin ei voisi pelata?