Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
23v veljeni on jäänyt täysin lapsen tasolle!!! Mitä tässä voi edes tehdä?!
10.10.2018 |
Hän kävi pitkästä aikaa luonani ja olen lievästi sanottuna järkyttynyt hänen käytöksestään ja ajatusmaailmastaan. Hieman taustaa... Hän asuu edelleen lapsuudenkodissamme. Ei ole aikomustakaan opiskella (amistausta) tai muuttaa omilleen. Vapaa-ajan viettää yksinään pelaillen. Pyykki- ja ruokapalvelu hoituu äitini toimesta.
Kuinka tämä kaikki on vaikuttanut hänen ajatusmaailmaansa oli ehkä pysäyttävintä. Kun kävimme ensimmäisenä iltana ravintolassa syömässä, hän halusi ottaa kuitin mukaan kotiin toimitettavaksi, jotta voisi pyytää vanhemmiltamme ruokarahat ateriastamme! Olin jotenkin sanaton ja maksoin oman osuuteni kaikessa hiljaisuudessa.
Samalla myös huomasin ettei hänellä ole mitään käsitystä siitä, mitä tarjoaminen tarkoittaa. Seuraavana päivänä menimme kahvittelemaan, jonka hän maksoi. Olin iloisesti yllättynyt eleestä, sillä hän on yleensä hyvin itsekäs rahan/ruoan/juomisen suhteen. Ei siis osaa tarjota edes karkkipussista yhtä karkkia. Iloni ei jatkunut pitkään, sillä tämän jälkeen kävimme ruokakaupassa hakemassa illallistarvikkeita (meillä eri ruokavaliot ja itselläni opiskelijabudjetti) ja hän tuuppasi koriini omat kalliit ostoksensa. Oletti minun maksavan ne, koska hän oli muutama tunti sitten maksanut euron kahvini! Olin taas äimistynyt. Selitin kuitenkin kärsivällisesti ettei minulla tuollaisiin ole varaa vaan pystyn ostamaan vain edulliset kasvisruokani, sillä vuokra/vesi/sähkökin vie oman osuutensa tuloistani. Ehdotin, että söisi kasvislasagnea kanssani, muttei hän lämmennyt idealle. Päätyi ostamaan mikroaterian.
Illalla hän selitteli kuinka olisi mukavaa lähteä Afrikan aurinkoon reissaamaan muutamaksi kuukaudeksi ja vuokrata pilkkahintaan joku yksiö merenrannalta. Samalla minulle selvisi, ettei hänellä ole aikomustakaan muuttaa pois ikääntyvien vanhempieni nurkista. Hänen aikomuksenaan kun on laittaa säästyneet vuokrarahat kuukausia kestäviin ulkomaanmatkoihin! Samalla hän naureskeli poikaystävältäni unohtuneelle miesten hajuvedelle. Ei kuulemma ymmärrä niiden pointtia. No, ei varmasti ymmärrä, kun ei edes hampaitaan aamuisin pese vaan sain haistella p*skalta haisevaa hengitystä 3 päivän ajan.
Tiedän äitini olevan kypsä ko kuvioon(haluaisi muuttaa paremmalle alueelle pienempään kämppään isäni kanssa) mutta hän tuntuu olevan täysin sokea sille, kuinka suuri oma osuutensa tässä on. Hän on se, joka koko kuvion on mahdollistanut. Ah, isäni lisäksi tottakai. Veljeni saama miehen malli on kuitenkin ala-arvoinen. Isäni on laiskaakin laiskempi alkoholisti, jota äitini on passannut vuosikaudet. Jotenkin tuntuu, että oma asemani on pysytellä pois koko sotkusta, mutta toisaalta en usko äitini näkevän tilanteen pysyvyyttä ilman, että joku siitä hänelle tiukkaan sävyyn sanoo jotain. Onko teillä näkemyksiä tilanteesta? Tai vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullisia juttuja tässä ketjussa. Minusta ap voisi jatkaa kuten tähänkin asti: sivustaseuraajana. Äitisi on selvästi valintansa jo tehnyt. Tekee uuden valinnan sitten jos ei kestä tilannetta enää. Mutta ei se ap:n risti ole kannettavaksi. Poislähtevää äitiä kannattaa toki olla tukemassa sitten.
Ja seuraavalla perhepäivällisellä kysyt sitten pottua kuoriessasi kirkkain silmin että miltäs se äiteestä tuntuu kasvattaa peräkammarin poikaa ja miltäs se veljestä tuntuu olla vanhempiaan hyväksikäyttävä vätys.
Riippuvuussuhteet eivät koskaan ole yksipuolisia, eiköhän kaikki osapuolet kuviossa tiedä tämän. Turha syyllistää veljeä, hän ei ole valinnut kasvatustaan vaan katsonut pärjäävänsä paremmin vanhempien hoivassa.
Äiti saattaa olla kotiorja, tyttärensä palkkaorja, veli lemmikki, isä ehkä palkkaorja myös? Aivan turhaa ja aiheetonta itsensä jalustalle nostamista, ihmisiä kaikki ja samalla asialla. Ties vaikka tytär olisi itse jäänyt vanhempien hoivaan, jossei veli olisi vahvempana ajanut ulos.
Ei toki ole kasvatustaan valinnut, kuten en minäkään, mutta aikuisuuteen päästyä sitä voi ihan omilla aivoilla tehdä kaikenlaisia elämänvalintoja mihin lapsena ei ollut rahkeita. Kuten esim. muuttaa pois vanhempien luota ja alkaa elää omillaan. Toiset sitten tekevät tietoisen valinnan jäädä loisimaan helppoa elämää hyysäävän äidin helmoihin, jos se vain suinkin on mahdollista. Ja näyttää tässä tapauksessa olevan. Mutta tietoinen valintahan se joka tapauksessa on, eikä tässä vaiheessa voi enää lapsuuden kasvatusta syyttää.
Ja jossittelu ei puolestaan edistä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä pilalle passattuja poikia riittää. Sukulaiseni 48v asuu vielä lapsuudenkodissaan ja ainoastaan armeija aikana on ollut pois. Ei ole viitsinyt suorittaa mitään koulua loppuun,elämä sujuu mukavasti oleillessa. Ei ole koskaan matkustellut eikä tainnut käydä edes Helsingissä.
Menee OT, mutta anteeks mitä! Mikä pakko se Helsingissä käyminen on kaikille? Matkustaminen kyllä edes Suomen sisälläkin on kyllä hyvä, mutta yhtä hyvin Helsingin sijaan voi valita vaikka Kittilän.
On näitä pilallepassattuja julleja jokapaikassa.
Ainahan peräkammarinpoikia on ollut, mutta ennen he yleensä elivät vaatimattomasti.
Ap:n veli on vielä nuori, joten ehkä pelo ei ole ihan lopullisesti menetetty.
Onko hän sen amiksen(sanoit "amistausta")saanut suoritettua ja onko alalla mahdollisuudet työllistyä?
Jätä omaan arvoonsa. Isosiskoni on 40v, mutta tuntuu olevan 9-vuotiaan tasolla. Päätyi nuorena naimisiin ja mies tienaa ihan hyvin, sisko vain harrastaa ja ostaa kaiken mitä haluaa. Jos asiat eivät mene niin kuin hän haluaa, hän saattaa lähteä ovet paukkuen ja ajaa 300 km kotiinsa ja äitini joutuu soittamaan hänelle perään ja pahoittelemaan. Minä ja toinen siskoni emme ole oikeastaan edes tekemisissä vanhimman kanssa, koska hän vie niin paljon energiaa. Kiukutteli jopa toisen siskon häissä, ja kun yhtenä leikkinä sai kirjoittaa anonyymina morsiusparin toisesta osapuolesta jonkun muiston, niin eipä vanhinta siskoa kiinnostanut, kun oli jostain taas paha mieli. Me emme ole tehneet hänelle mitään pahaa ja lapsina vielä tykkåsimmekin hänestä, mutta kun toisen siskon kanssa kasvoin aikuiseksi, niin huomasimme että ei tuo käytös ole millään tasolla normaalia aikuiselle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pikkuveljestäni tulee varmaan samanlainen. Hän on minua 10 vuotta nuorempi ja nyt 18. Äiti ei ole koskaan vaatinut häneltä yhtään mitään ja jos koulussa meni huonosti, äiti keksi että veljellä on tietenkin ADHD ja vaikea isäsuhde vaikuttaa asiaan hirveästi. Yläasteen jälkeen piti "välivuoden", koska mikään ala ammattikoulussa ei tuntunut omalta. Vain pelaaminen ja kotona rötvääminen kiinnosti. Sitten meni jonkinlaiseen kymppiluokan tapaiseen kouluun vuodeksi, jossa opettelivat ihan perusjuttuja elämästä. Nyt on löytänyt mielenkiintoisen alan, jota opiskelee, mutta ala on sellainen että todennäköisesti hän ei tule työllistymään. Toisaalta ei hän vamaan edes halua työllistyä.
Äiti pitää edelleen veljeäni ihan vauvana ja kuvittelee ettei hän osaa mitään ja tietty tekee kaiken hänen puolestaan. Äitini on työtön ja silti syytää viimeiset rahansa pojan merkkivaatteisiin. Ihan uskomatonta.
Assburger kirjoitti:
Ap:n veli on vielä nuori, joten ehkä pelo ei ole ihan lopullisesti menetetty.
Onko hän sen amiksen(sanoit "amistausta")saanut suoritettua ja onko alalla mahdollisuudet työllistyä?
Samaa mieltä siitä, ettei peliä ole täysin menetetty. Hänen luonteensa ei kuitenkaan tule muuttumaan kunnianhimoiseksi eikä aikaansaavaksi. Kunhan saisi peränsä siirrettyä toiseen osoitteeseen... Veljeni on palkkatöissä ja pystyisi muuttamaan yksiöön. Ei kuitenkaan näe vuokranmaksussa "järkeä". Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Ap:n veli on vielä nuori, joten ehkä pelo ei ole ihan lopullisesti menetetty.
Onko hän sen amiksen(sanoit "amistausta")saanut suoritettua ja onko alalla mahdollisuudet työllistyä?
Samaa mieltä siitä, ettei peliä ole täysin menetetty. Hänen luonteensa ei kuitenkaan tule muuttumaan kunnianhimoiseksi eikä aikaansaavaksi. Kunhan saisi peränsä siirrettyä toiseen osoitteeseen... Veljeni on palkkatöissä ja pystyisi muuttamaan yksiöön. Ei kuitenkaan näe vuokranmaksussa "järkeä". Ap
Oletko kysynyt häneltä, että miksi hän kokee oikeudekseen olla edelleen vanhempienne elätettävänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullisia juttuja tässä ketjussa. Minusta ap voisi jatkaa kuten tähänkin asti: sivustaseuraajana. Äitisi on selvästi valintansa jo tehnyt. Tekee uuden valinnan sitten jos ei kestä tilannetta enää. Mutta ei se ap:n risti ole kannettavaksi. Poislähtevää äitiä kannattaa toki olla tukemassa sitten.
Ja seuraavalla perhepäivällisellä kysyt sitten pottua kuoriessasi kirkkain silmin että miltäs se äiteestä tuntuu kasvattaa peräkammarin poikaa ja miltäs se veljestä tuntuu olla vanhempiaan hyväksikäyttävä vätys.
Riippuvuussuhteet eivät koskaan ole yksipuolisia, eiköhän kaikki osapuolet kuviossa tiedä tämän. Turha syyllistää veljeä, hän ei ole valinnut kasvatustaan vaan katsonut pärjäävänsä paremmin vanhempien hoivassa.
Äiti saattaa olla kotiorja, tyttärensä palkkaorja, veli lemmikki, isä ehkä palkkaorja myös? Aivan turhaa ja aiheetonta itsensä jalustalle nostamista, ihmisiä kaikki ja samalla asialla. Ties vaikka tytär olisi itse jäänyt vanhempien hoivaan, jossei veli olisi vahvempana ajanut ulos.
Ei toki ole kasvatustaan valinnut, kuten en minäkään, mutta aikuisuuteen päästyä sitä voi ihan omilla aivoilla tehdä kaikenlaisia elämänvalintoja mihin lapsena ei ollut rahkeita. Kuten esim. muuttaa pois vanhempien luota ja alkaa elää omillaan. Toiset sitten tekevät tietoisen valinnan jäädä loisimaan helppoa elämää hyysäävän äidin helmoihin, jos se vain suinkin on mahdollista. Ja näyttää tässä tapauksessa olevan. Mutta tietoinen valintahan se joka tapauksessa on, eikä tässä vaiheessa voi enää lapsuuden kasvatusta syyttää.
Ja jossittelu ei puolestaan edistä yhtään mitään.
Jos ei kykene työelämään niin se "omillaan" eläminen on vain yhteiskunnan tuilla elämistä, itse asiassa yhteiskunnalle kalliimpi tilanne kuin se että elää sukulaisten avun varassa. Yleensä noissa tapauksissa on oikeasti kyse mt-ongelmista ja itsetunto-ongelmista ja niiden aiheuttamista vaikeuksista päästä työelämään ja pärjätä siellä. Se omillaan eläminen ei tarkoittaisi työssäkäyvän aikuisen elämää vaan työttömän tai eläkeläisen yksinäistä ja ankeaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Napanuora on joskus katkaistava. Normaalisti sen katkaisee nuori itse. Jos itsenäistyminen venyy, kuten ap:n veljellä, vanhempien on tehtävä se. Heidän pitää sanoa pojalle, että lapsuus on päättynyt. Ei vanhemman velvollisuus ikuisesti jatku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Ap:n veli on vielä nuori, joten ehkä pelo ei ole ihan lopullisesti menetetty.
Onko hän sen amiksen(sanoit "amistausta")saanut suoritettua ja onko alalla mahdollisuudet työllistyä?
Samaa mieltä siitä, ettei peliä ole täysin menetetty. Hänen luonteensa ei kuitenkaan tule muuttumaan kunnianhimoiseksi eikä aikaansaavaksi. Kunhan saisi peränsä siirrettyä toiseen osoitteeseen... Veljeni on palkkatöissä ja pystyisi muuttamaan yksiöön. Ei kuitenkaan näe vuokranmaksussa "järkeä". Ap
Oletko kysynyt häneltä, että miksi hän kokee oikeudekseen olla edelleen vanhempienne elätettävänä?
En ole muotoillut kysymystäni syyllistävänsävyiseksi. Kohta varmaan pitäisi. Kysymättömyyteni varmaan vaikuttaa se, että hän on pohjimmiltaan aika herkkä, epävarma ja kaverittomana uskoisin myös yksinäinen. Pelkään, että tuollainen lähestymistapa tekisi hänen olostaan taakan muille ja näin johtaisi masentuneisuuteen tai vakavampaan (lähinnä mietin sukuni mt-taustoja....). Tällä hetkellä en koe hänen edes ymmärtävän minkälainen rasite on vanhemmilleni (etenkin äidille) ja yritänkin keksiä hienovaraisen ilmaisutavan tuoda tämä hänen tietoonsa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän siis käy töissä.
Ensimmäinen askel olisi vaatia kunnon korvaus ylöspidosta.
Niin mitä tuossa on erikoista? Tavallinen pojankossa on. Niinkai sitä itsekkin oli 23 vuotiaana. Nyt 10 vuotta myöhemmin on edelleen amistausta, vaimo, 3 lasta, omakotitalo maksettuna ja muutakin omaisuutta rutkasti hankittuna, ei velkaa senttiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tuttavapiirissä vastaava tapaus. Erona vaan on että raju koulukiusaaminen aiheutti tuon.
Oma veljeni on saman ikäinen ja elää samalla tavoin. Ei maksa äitini luona asumisesta vuokraa eikä osallistu muihinkaan kuluihin.
Toimeentulotuki menee kokonaisuudessaan keskiolueeseen ja pizzaan.
Lainailee jatkuvasti rahaa joita saa sitten odotella takaisin pienen ikuisuuden.
Tästä viisastuneena olen kylläkin lopettanut lainaamisen.
Hirveän yleistä tämä näyttäisi olevan :o
Mitäpä jos poika potkitaan pois kotoaan. On yksinäinen eikä pärjää työelämässä. Masentuu, tekee itsemurhan. Palstamammat on tyytyväisiä, saatiinhan napanuora katkaistua ja poika itsenäistyi.
Äitisi, veljesi ja isäsi ovat kaikki aikuisia ihmisiä ja osansa valinneet. Hoida sinä omat asiasi, ap, ja anna heidän hoitaa omansa.
Ihmiset muuttuu sitten kun niille tulee joku sisäinen tarve muuttua, ei siksi että joku ap sanoo että mitä sää äiti tota velipoikaa hyysäät.
Vierailija kirjoitti:
Oma veljeni on saman ikäinen ja elää samalla tavoin. Ei maksa äitini luona asumisesta vuokraa eikä osallistu muihinkaan kuluihin.
Toimeentulotuki menee kokonaisuudessaan keskiolueeseen ja pizzaan.
Lainailee jatkuvasti rahaa joita saa sitten odotella takaisin pienen ikuisuuden.
Tästä viisastuneena olen kylläkin lopettanut lainaamisen.
Hirveän yleistä tämä näyttäisi olevan :o
Vanhempien luona asuva ei saa toimeentulo- eikä asumistukea. Ainoastaan työmarkkinatukea, joka sekin on 50% alennettuna.
Luulen, että näissä tapauksissa kun aikuista lasta hyysätään vanhempi täyttää sitä tyhjiötä, jonka on kokenut omassa lapsuudessaan. Eli vanhemman lapsuudessa on ollut jokin iso stressitekijä esim. alkoholismia, väkivaltaa, henkistä väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, avioero...
Yl. Aikuinen ihminen tiedostaa lapsuutensa puutteet jossain vaiheessa ja alkaa eheytymisprosessi. Joillakin se näkyy oman aikuisen jälkikasvun hyysäämisenä. Näillä konkreettisilla avun tarjoamisen keinoilla esim. Rahan antaminen, laskujen maksaminen, ruuan teko, kodin tarjoaminen korvataan perheen köyhää henkistä ilmapiiriä. Köyhällä henkisellä ilmapiirillä tarkoitan ettei lasta ole kannustettu opiskeluun, harrastuksiin, ystävien ja sukulaisten kanssa yhteydenpitoon, sosiaaliseen elämään. Lasta ei ole arvostettu. Lapsesta tulee alisuoriutuja. Vanhemmista huokuu sääli aikuista lastaan kohtaan ja se ei edistä lapsen kasvua.
Läheltä tilannetta seurannut. Minun kaksi nuorempaa sisarustani (molemmat 40+) ovat tällaisia vanhempiensa tuettavia ja autettavia. Molemmat vanhempani kasvaneet alkoholismi - ja eroperheissä. Turvaton lapsuus, riitoja, alkoholia, vähättelyä, ei rahaa sekä vanhempieni lapsuudenkodissa, että meillä lapsuudenkodissa.
Se miksi itse vältyin ehkä samalta kohtalolta liittyy siihen, että oman lapsuuteni vietin isoilta osin serkkujen ja sukulaisten kanssa. Sain sieltä paljon kannustusta, normaaleja vaikutteita, arvostusta.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen aika monta perhettä, joissa on useita lapsia. Melkein poikkeuksetta se toinen lapsi on kummajainen, joka ei ota vastuuta omasta elämästään, olipa tyttö tai poika. Kakkosella ei ole yleensä mitään kunnianhimoa hankkia hyvää koulutusta ja ammattia. Työ voi olla mitä tahansa, josta saa palkkaa ja ennemmin tai myöhemmin esiintyy työttömyyttä yms. Tytöt hankkiutuvat nuorena raskaaksi ja elävät sellaista surkeaa perhe-elämää, jonka vanhemmat joutuvat kustantamaan.
Kolmas lapsikin on useimmiten reipas ja pärjäävä. Tästä on perhedynamiikasta on kirjoitettu kirjojakin. Jotenkin tuntuu erikoiselta. Esikoinen lähtee ja pärjää, toinen jää mamman helmoihin. Vanhemmissa on kyllä vikaa.
Onneksi minulla on vain yksi melkoisen reipas tyttölapsi.