Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jankkaajat ja öyhöttäjät, että pilasitte taas kerran hyvän ketjun.

Kyläpyörät pilaavat kaiken.

Tälle katkeroäijälle ei sitten tarvitse enää vastata, tuli jo selväksi että hän on huono sängyssä ja vihaa naisia.

Jakakaa kokemuksia niin kyllä tuo öyhötys pikku hiljaa hiipuu.

Vierailija kirjoitti:

Naisessa oli muutamia "red flageja" jo alkuun, mutta minkäs sitä ihastuneena teet? Antaa mennä sormien välistä.

Muuten herttaisella naisella oli muutaman kerran ollut tapana kilahtaa jostain ihan normaalista sanasta, tyyliin "lusikka", "suojatie" yms. Näitä sanoja ei ollut siis mitään mahdollisuutta ennustaa, ne "piti vain tietää". Ok.

Tämä oli muutamaan otteseen käynyt ja olin hämmästyneenä pyydellyt anteeksi, kun en oikein sisäistänyt tilannetta. About viidensillä treffeillä olin hänen luonaan yökylässä ja olimme keittämässä iltateetä, nainen avokeittiössä ja minä samassa tilassa olevassa olohuoneessa. Muistan todenneeni, että onpa lunta tullut ja seuraavaksi havahdun naisen raivostuneeseen kiljaisuun ja kun käännyn, tämä heittää keittiöveitsen minua kohti sen sujahtaen pääni ohi takaterassin oveen ja siitä lattialle.

Järkytyksestä toivuttuani sanaakaan sanomatta pakkasin tavarani ja painelin pakkaseen kohti rautatieasemaa toivoen junia vielä menevän. Nainen soitteli perään, mutta en vastannut. Laittoi illalla anteeksipyyntöviestiä, joka seuraavaan aamuun mennessä oli muuttunut jo tervehenkiseksi moottoripyöräkerholla uhkailuviestiksi. Sanomattakin selvää, että emme enää tavanneet. Taustalla varmasti mielenterveyden kanssa isompia ongelmia, mutta en tuon veitsiepisodin jälkeen jäänyt odottamaan niiden selviämistä.

Olipa hämmästyttävän samankaltainen juttu rautatieasemaa myöti. Omassa tapauksessa oli myös punaisia lippuja, mutta juuri samasta syystä en niitä halunnut nähdä, koska olin niin ihastunut olevinani. Nainen tosin ei ollut mitenkään vaarallinen, ainoastaan muuten vaan mielenterveydellisesti haastava. Omasi myös tietynlaisia "aktivointijuttuja" mitä tietämättäni jos erehdyin tekemään tai sanomaan, niin tämä vaipui johonkin ihmeelliseen puolikatatoniseen tilaan loppupäiväksi, kunnes sitten räjähti ja sain kuulla kunniani. Myöskin outoja kilahduksia oli silloin tällöin mitä kyllä säikähdin ja jäin toviksi ihmettelemään, mutta silti pyyhkäisin ne pois kuin hilseen olkapäältä. Opin ainakin sen, että niihin ekoihin hälytysmerkkeihin kannattaa uskoa.

Entisessä työpaikassani oli muutama hyvännäköinen mimmi ja päätin, että käyn ne kaikki läpi ennemmin tai myöhemmin. Olin jo kaikkia muita nussutellut ja viimeisen kutsuin luokseni syömään. Mimmi oli kaunis ja kroppakin todellä seksikäs, koska kävi ahkerasti salilla ja harrasti muutenkin liikuntaa. Oltiin siinä sitten jo pantu monta kertaa ja ilmeisesti hän kuvitteli olevansa jo niin tutut, että kun viimein ryhdyin laittamaan ruokaa, tämä tuli keittiöön, istui pöydän ääreen ja päästi ilmoille todella pitkän, kovaäänisen ja helvetin pahalle haisevan pierun. Se stoori loppui siihen paikkaan ja mukkeli lensi saman tien pihalle. Silloin ymmärsin mitä sanonta moni kakku päältä kaunis tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että yksikään mies ei oikeasti edes halua parisuhdetta. Heitä kiinnostaa joko a) vakipano b) joku joka hoitaa kämpän c) joku joka hoitaa lapset  tai näiden yhdistelmä. Parisuhde tai kumppanuus ei ole se, mitä he naisista etsivät. Prove me wrong :D

Meillä taas mieheni haluaa nimen omaan parisuhteen. Hän ei ole kiinnostunut paneskelusta kuin silloin kun hänellä on tunteita naista kohtaan. Kämppää hän hoitaa siinä missä minäkin, ja jos minua ei olisi, ei häntä niin kiinnostaisi yksinäinen asunnon hoitaminenkaan. Lapset hoitaa hän, koska hänen lapset ne on, ja jo ihan alusta asti on asia keskusteltu, että minä en ole lastenhoitaja enkä kuskaaja, vaan vanhemmat hoitavat itse omat lapsensa, kuten minäkin tein silloin kun minulla vielä oli lapsi.

En tiedä miten tätä voisi sinulle mitenkään todistaa?

Sinä olet erittäin onnellisessa asemassa, eikä tämä ole suinkaan mikään yleinen ilmiö. t: eri

Näin vajaa nelikymppisenä yh-isänä tapasin juuri äskettäin mukavan naisen Hoplopissa (joo tiedän, että olen vastuuton koronamurhaaja). Ehkä vähän yllätyin, että ihan tuosta vain tapasin netin ulkopuolella kauniin ja ihanan naisen, mutta kaikki alkoi hyvin. Näin aikuisena tuollaiset haisevat pimpit ja rehottavat puskat ei paljon kiinnosta. Kyllä se naiivi pinnallisuus on jo karissut, kun on synnytyksiä katsonut ja kokenut pariskuntana yhteiset ripulit ja muut taudot sekä synnytysten jälkeiset alakerran vaivat. Ei sellaiset minua enää haittaa. Joku kevyehkö sitomisfetissikin varmaan jo menisi tässä vaiheessa.

Ongelma syntyy vasta, kun tulee eteen jotakin oikein pysäyttävää.

Me treffailtiin muutama kerta ja päätettiin sopia lopulta treffit siten, että molemmilla on lapset mukana. Molemmilla meillä on kaksi lasta. Hän kertoi jo aiemmin, että ex ei ole elämässä mukana ja kun oma exäni asuu ulkomailla, niin parempi katsoa miten se porukalla synkkaa.

Käytiin ravintolassa syömässä ja siinä kiinnitin huomiota kuinka paljon hänellä oli kirjoitettavaa puhelimeensa. Samaan aikaan hänen lapsensa juoksentelivat ympäri ravintolaa ja se ihan oikeasti jo häiritsi muita. Ne kävivät sillain ärsyttävästi roikkumassa muiden pöydissä. Eikä mitään reaktiota äidiltä. Ei mitään. Oma 5v tyttöni kysyi, miksi ne sillain riekkuvat.

No siinä kun oli ruoat ahdettu ja lähdettiin jatkoille heidän luokseen, poikettiin apsilta ostamassa jälkkäriä. Siitä tulikin melkoinen käynti. Ne sen ärsyttävät kakarat juoksi taas ja alkoi leikkiä piilosta. Sitten hän vihdoin puuttui asiaan. Sieltä tuli ihan suoraa huutoa, siis aivan kamalaa karjumista keskellä apsin kauppaa... Kaikki kääntyi katsoon, kun se huusi kirosanoja ja kutsui omia lapsiaan apinoiksi ja idiooteiksi. Se oli siinä aivan naama punaisena ja läppäsi poikaansa kevyesti päähän. Olin ihan monttu auki ja hävetti. Siis jestas mikä myötähäpeä. Hakeuduttiin "meidän" porukalla parin hyllyvälin päähän piiloon.

Hetken päästä "ne" ikävä kyllä meidät löysi. Muutamaa minuuttia myöhemmin edettiin kassalle, missä neiti kasvattaja sitten päätti kysyä, että minkä merkkistä tupakkaa ostetaan, kun hän tykkää aina polttaa seksin jälkeen ja seuraavaksi varmisti siinä vielä kaikkien kuullen, että riittäähän mulle varmasti normi sulttaanit, joita hänellä on kotona ja että on hänellä kyllä pilleritkin eli jos "oot puhdas poika, niin voit ehkä tulla sisään paljaana". Luulin ihan oikeasti, että me oltiin jossain piilokamerassa. Varsinkin kun kassapoika siinä hirnui vieressä. Ihan sekopää.

Matkalla se alkoi puhuun jotain ihme juttua meidän autosta. Meillä on tollanen maasturi. Se on kuulemma uusi iso auto usein merkki pienestä kalusta ja huonosta itsetunnosta. Kovasti toivoi, että se ei pitäisi tässä kohtaa paikkaansa. Toivoin vain, että oltaisiin jo perillä.

Saatettiin ne kotiin ja kuiskasin siinä lapsille, että eivät avaa turvavöitä, koska me mennään omaan kotiin. Pudotettiin ne siihen niiden vuokrakasarmin rapun eteen ja sanoin vaan että meidän täytyy vielä siirtää auto parkkiin kotiin. Silloin siltä putos monttu auki. Sitten painoin kaasua.

Sain siltä varmaan 100 viestiä perään, joissa se mm. vinkui kuinka osti turhaan röökiä, kun ei tästä lerppakullista ollutkaan mihinkään. Ja oikeassahan se oli. Ei olisi noussut ei. Hän kertyi syynkin - toi meidän auto. Siitä se johtuu. Se ei muuten muistanut koskaan kiittää, että tarjosin illan. Ne röökit mukaan lukien.

Vierailija kirjoitti:

Entisessä työpaikassani oli muutama hyvännäköinen mimmi ja päätin, että käyn ne kaikki läpi ennemmin tai myöhemmin. Olin jo kaikkia muita nussutellut ja viimeisen kutsuin luokseni syömään. Mimmi oli kaunis ja kroppakin todellä seksikäs, koska kävi ahkerasti salilla ja harrasti muutenkin liikuntaa. Oltiin siinä sitten jo pantu monta kertaa ja ilmeisesti hän kuvitteli olevansa jo niin tutut, että kun viimein ryhdyin laittamaan ruokaa, tämä tuli keittiöön, istui pöydän ääreen ja päästi ilmoille todella pitkän, kovaäänisen ja helvetin pahalle haisevan pierun. Se stoori loppui siihen paikkaan ja mukkeli lensi saman tien pihalle. Silloin ymmärsin mitä sanonta moni kakku päältä kaunis tarkoittaa.

Ja sitten jonne heräsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen pistänyt pelin poikki seuraavista syistä:

- mies oli verkostomarkkinoinnissa mukana

- mies oli luuseri, päivät pelasi ja poltti pilveä, oli lapsellinen, vanhemmat elätti ja äiti siivosi paskaista yksiötä, ajeli isin autolla

- mies oli ripustautuva mielenterveyshäiriöinen viesteillä pommittaja ja kyttääjä

- mies puhui pahaa existään, joita oli monta 

- seksi ei toiminut

- mikään muu ei toiminut kuin seksi

- alkoholismi tai huumeongelma (näitä on useita)

- mies käytti jotain pistävän ja pahan hajuista deodoranttia tai hajustetta liikaa. se haju oli jotenkin käsittämättömän paha, vähän kuin kissankusi ja vanhentunut mieshajuste. ei ollut ainoa syy, mutta merkittävä sellainen.

Sopivan miehen löytäminen on kamalan haastavaa. Nytkin olen yhdessä omalla tavallaan ihanan miehen kanssa, mutta en tule häneltä saamaan koskaan sitä mitä oikeasti toivon. Mutta täydellisyyttä jahdatessa menee koko elämä, niin otan mitä saan.

Miksi te alapeukutatte tätä viestiä? Eikö nuo ole teidän mielestä painavia syitä jättää tapailu kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.

Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.

Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.

Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.

Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe. 

Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen. 

Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.

Hommaa suosiolla aasialainen nainen. Oman vaimoni vanhemmat ovat yli 70v ja kyllä siellä aina peitto heilui harva se yö ja niin heiluu meilläkin.

Henkilöstä jolle vastasit en kommenttinsa perusteella saanut sellaista kuvaa, että hänelle riittää "peittojen heiluminen harva se yö". Kirjoituksensa perusteella hän kaipaa kokonaisvaltaista yhteyttä kumppaniinsa seksin ollessa välttämätön ja iso osa parisuhdetta, mutta ei se ainoa yhdistävä tekijä. Toki myös aasialainen nainen voi olla vaihtoehto kenelle tahansa, ja oikein hyväkin sellainen, mutta esittelemäsi yksi ja ainoa argumentti miksi näin olisi vaikuttaa aika tympeältä.

Eri

Miehellä oli väärän merkkinen moottoripyörä.

Ei varmaan auta kokeilla pariutumista vasta kuin siinä kuudenkympin tienoilla, kun seksi sitä ja seksi tätä. Tuskin vanhana enää kukaan odottaa että puksuteltaisiin kuin kanit joka päivä tai edes viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.

Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.

Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.

Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.

Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe. 

Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen. 

Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.

Hommaa suosiolla aasialainen nainen. Oman vaimoni vanhemmat ovat yli 70v ja kyllä siellä aina peitto heilui harva se yö ja niin heiluu meilläkin.

Henkilöstä jolle vastasit en kommenttinsa perusteella saanut sellaista kuvaa, että hänelle riittää "peittojen heiluminen harva se yö". Kirjoituksensa perusteella hän kaipaa kokonaisvaltaista yhteyttä kumppaniinsa seksin ollessa välttämätön ja iso osa parisuhdetta, mutta ei se ainoa yhdistävä tekijä. Toki myös aasialainen nainen voi olla vaihtoehto kenelle tahansa, ja oikein hyväkin sellainen, mutta esittelemäsi yksi ja ainoa argumentti miksi näin olisi vaikuttaa aika tympeältä.

Eri

No, seksin loppuminenhan tuossa suhteessa on ollut se, mikä suhteen tappoi, joten lienee aika olennaista, että seksi sujuu, eikä lopahda kuten suominaisten kanssa näyttää käyvän. Itselleni on itsestään selvää, että aasialaisten naisten kanssa myös kokonaisvaltainen yhteys on paljon varmempaa, kuin suomalaisten äkäpussien kanssa, joten en alkanut erikseen mainitsemaan yhteydestä. On todella vähän säälittävää, että täällä te naiset tunnutte olevan niin yksinkertaisia, että kaikki itsestäänselvyydetkin pitäisi selittää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.

Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.

Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.

Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.

Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe. 

Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen. 

Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.

Ymmärrän mistä puhut. Lopetin itse muutoin hyvän seurustelusuhteen, jossa muut osa-alueet toimivat oikeinkin hyvin. Koin tässä suhteessa ensimmäistä kertaa elämässäni tulevani naisena torjutuksi ja jatkaminen olisi tehnyt pahaa jälkeä omalle hyvinvoinnilleni. Kerroin rehellisesti mitä parisuhteessa tarvitsen, mutta näissä keskusteluissa selvisi liian hyvin se, että seksuaalinen haluttomuus oli ollut miehen ongelma edellisessäkin parisuhteessaan. Rehellisyyttä toki arvostin, mutta se tuli liian myöhään. Mikäli olisin tiennyt tämän, en olisi milloinkaan aloittanut tätä suhdetta. En halua elää ja asua pelkän kaverin kanssa, olkoonkin vaikka kuinka hyvä. Tein itseni kannalta ainoan oikean ratkaisun lähettäessäni suhteen, ja niin uskon sinunkin tehneen. Saatpa nähdä. Ajan kanssa.

Mies  tupakoi ja  käytti hirveän hajuista partavettä, ikäänkuin pistävä hyönteismyrkky tms joten hajujen sekametelisoppa oli melkoinen. Ajattelin kuitenkin että kai tuohon tottuu ja voinhan ostaa miehelle joululahjaksi parempaa partavettä.. no, ei päästy joululahjojen osteluun asti!

Ollaan kumpikin erottu ja mies ehdotti toisia treffejä Leon Leikkimaahan. Tapasin tuolloin ekaa  ja vikaa kertaa miehen lapsen, 5v pojan.  Lapset juoksi leikkimään,  meni hetki ja poika koetti työntää tytärtäni tulivuoren päältä alas. Mies meni väliin,  antoi pojalleen luunapin ja huusi etten saa tana vie sinua enää mihinkään! Olin järkyttynyt.  Menimme kahvioon ja ostin itselleni kahvin sekä lapsilleni jääjuomat, mies osti myös kahvin ja  rähisi pojalleen että tämä ei saa kuin selkään.  Sanoin että nyt herrajumala rauhoitut. Ostin minä sitten itkua tuhertavalle pojalle myös jääjuoman ja sain kuulla olevani  "ihan samanlainen kuin ex-vaimo". Tunnelma oli lievästi ilmaistuna pilalla.  Kävin lasten kanssa liukumäessä ja ampumassa palloja, mies seurasi sivusta  vaikuttaen hyvin vihaiselta eikä liittynyt seuraan vaikka poika huuteli että iskä, tuu!  Ja sillä välin kun kävin vessassa, mies  nappasi jälkikasvunsa ja lähti. Pojan huppari jäi penkille, laitoin siitä viestiä mutta mies ei vastannut ikinä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Mies  tupakoi ja  käytti hirveän hajuista partavettä, ikäänkuin pistävä hyönteismyrkky tms joten hajujen sekametelisoppa oli melkoinen. Ajattelin kuitenkin että kai tuohon tottuu ja voinhan ostaa miehelle joululahjaksi parempaa partavettä.. no, ei päästy joululahjojen osteluun asti!

Ollaan kumpikin erottu ja mies ehdotti toisia treffejä Leon Leikkimaahan. Tapasin tuolloin ekaa  ja vikaa kertaa miehen lapsen, 5v pojan.  Lapset juoksi leikkimään,  meni hetki ja poika koetti työntää tytärtäni tulivuoren päältä alas. Mies meni väliin,  antoi pojalleen luunapin ja huusi etten saa tana vie sinua enää mihinkään! Olin järkyttynyt.  Menimme kahvioon ja ostin itselleni kahvin sekä lapsilleni jääjuomat, mies osti myös kahvin ja  rähisi pojalleen että tämä ei saa kuin selkään.  Sanoin että nyt herrajumala rauhoitut. Ostin minä sitten itkua tuhertavalle pojalle myös jääjuoman ja sain kuulla olevani  "ihan samanlainen kuin ex-vaimo". Tunnelma oli lievästi ilmaistuna pilalla.  Kävin lasten kanssa liukumäessä ja ampumassa palloja, mies seurasi sivusta  vaikuttaen hyvin vihaiselta eikä liittynyt seuraan vaikka poika huuteli että iskä, tuu!  Ja sillä välin kun kävin vessassa, mies  nappasi jälkikasvunsa ja lähti. Pojan huppari jäi penkille, laitoin siitä viestiä mutta mies ei vastannut ikinä mitään. 

 

Ärsyttää kun tämmöiset ääliöt menee lisääntymään. Ei sitä varten oikeasti tarvitse osata kuin ruikata oikeaan reikään. Se ei vaadi tai tuota kasvatustaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies  tupakoi ja  käytti hirveän hajuista partavettä, ikäänkuin pistävä hyönteismyrkky tms joten hajujen sekametelisoppa oli melkoinen. Ajattelin kuitenkin että kai tuohon tottuu ja voinhan ostaa miehelle joululahjaksi parempaa partavettä.. no, ei päästy joululahjojen osteluun asti!

Ollaan kumpikin erottu ja mies ehdotti toisia treffejä Leon Leikkimaahan. Tapasin tuolloin ekaa  ja vikaa kertaa miehen lapsen, 5v pojan.  Lapset juoksi leikkimään,  meni hetki ja poika koetti työntää tytärtäni tulivuoren päältä alas. Mies meni väliin,  antoi pojalleen luunapin ja huusi etten saa tana vie sinua enää mihinkään! Olin järkyttynyt.  Menimme kahvioon ja ostin itselleni kahvin sekä lapsilleni jääjuomat, mies osti myös kahvin ja  rähisi pojalleen että tämä ei saa kuin selkään.  Sanoin että nyt herrajumala rauhoitut. Ostin minä sitten itkua tuhertavalle pojalle myös jääjuoman ja sain kuulla olevani  "ihan samanlainen kuin ex-vaimo". Tunnelma oli lievästi ilmaistuna pilalla.  Kävin lasten kanssa liukumäessä ja ampumassa palloja, mies seurasi sivusta  vaikuttaen hyvin vihaiselta eikä liittynyt seuraan vaikka poika huuteli että iskä, tuu!  Ja sillä välin kun kävin vessassa, mies  nappasi jälkikasvunsa ja lähti. Pojan huppari jäi penkille, laitoin siitä viestiä mutta mies ei vastannut ikinä mitään. 

 

Ärsyttää kun tämmöiset ääliöt menee lisääntymään. Ei sitä varten oikeasti tarvitse osata kuin ruikata oikeaan reikään. Se ei vaadi tai tuota kasvatustaitoja.

Luepa viesti nro 1407. Ärsyttääkö sinua, kun ääliö onkin nainen?

Vierailija kirjoitti:

tietoeiainatuskaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun anti itselleni on suru siitä, miten moni on ilmeisen kykenemätön ihan vilpittömästi rakastamaan toista ihmistä inhimillisyyksineen ja heikkouksineen. 

Jos katot ihmisiä niin hyvin harva ihmissuhde on hyvä. Syitä on monia. Monien pitää saada se kumppani johonkin muottiin, joka miellyttää omaa maailmankatsomusta tai muuten asiat on huonosti. Onneksi on olemassa hyviä ihmisiä eikä huonojenkaan ole mahdotonta muuttua. Muuttaa heitä ei silti kannata.

Näin se on. Onnellisen parisuhteen salaisuus on se, että haluaa olla toiselle ihmiselle hyvä, ei se että miettii miten tuo ihminen sopii elämääni ja mitä saan hänestä. Mutta tänä individualismin ja pinnallisuuden aikana tätä ajattelutapaa näkee valitettavan harvoin. Samoin onnellisia parisuhteita.

Minä olen pyrkinyt olemaan hyvä toiselle, mutta aina alkaa tulemaan niitä vaatimuksia kun en kelpaa sellaisenaan. Olen sitten miettinyt, että liiallisuuksiin menisi sekin jos alkaisin täydelliseen hyvyyteen pyrkiessäni itseäni muuttamaan täysin toiseksi kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies  tupakoi ja  käytti hirveän hajuista partavettä, ikäänkuin pistävä hyönteismyrkky tms joten hajujen sekametelisoppa oli melkoinen. Ajattelin kuitenkin että kai tuohon tottuu ja voinhan ostaa miehelle joululahjaksi parempaa partavettä.. no, ei päästy joululahjojen osteluun asti!

Ollaan kumpikin erottu ja mies ehdotti toisia treffejä Leon Leikkimaahan. Tapasin tuolloin ekaa  ja vikaa kertaa miehen lapsen, 5v pojan.  Lapset juoksi leikkimään,  meni hetki ja poika koetti työntää tytärtäni tulivuoren päältä alas. Mies meni väliin,  antoi pojalleen luunapin ja huusi etten saa tana vie sinua enää mihinkään! Olin järkyttynyt.  Menimme kahvioon ja ostin itselleni kahvin sekä lapsilleni jääjuomat, mies osti myös kahvin ja  rähisi pojalleen että tämä ei saa kuin selkään.  Sanoin että nyt herrajumala rauhoitut. Ostin minä sitten itkua tuhertavalle pojalle myös jääjuoman ja sain kuulla olevani  "ihan samanlainen kuin ex-vaimo". Tunnelma oli lievästi ilmaistuna pilalla.  Kävin lasten kanssa liukumäessä ja ampumassa palloja, mies seurasi sivusta  vaikuttaen hyvin vihaiselta eikä liittynyt seuraan vaikka poika huuteli että iskä, tuu!  Ja sillä välin kun kävin vessassa, mies  nappasi jälkikasvunsa ja lähti. Pojan huppari jäi penkille, laitoin siitä viestiä mutta mies ei vastannut ikinä mitään. 

 

Ärsyttää kun tämmöiset ääliöt menee lisääntymään. Ei sitä varten oikeasti tarvitse osata kuin ruikata oikeaan reikään. Se ei vaadi tai tuota kasvatustaitoja.

Luepa viesti nro 1407. Ärsyttääkö sinua, kun ääliö onkin nainen?

Ärsyttää se, että ääliö on lisääntynyt.

Naisella älypuhelin kädessä 90 % vapaa-ajasta, paitsi nukkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisessa oli muutamia "red flageja" jo alkuun, mutta minkäs sitä ihastuneena teet? Antaa mennä sormien välistä.

Muuten herttaisella naisella oli muutaman kerran ollut tapana kilahtaa jostain ihan normaalista sanasta, tyyliin "lusikka", "suojatie" yms. Näitä sanoja ei ollut siis mitään mahdollisuutta ennustaa, ne "piti vain tietää". Ok.

Tämä oli muutamaan otteseen käynyt ja olin hämmästyneenä pyydellyt anteeksi, kun en oikein sisäistänyt tilannetta. About viidensillä treffeillä olin hänen luonaan yökylässä ja olimme keittämässä iltateetä, nainen avokeittiössä ja minä samassa tilassa olevassa olohuoneessa. Muistan todenneeni, että onpa lunta tullut ja seuraavaksi havahdun naisen raivostuneeseen kiljaisuun ja kun käännyn, tämä heittää keittiöveitsen minua kohti sen sujahtaen pääni ohi takaterassin oveen ja siitä lattialle.

Järkytyksestä toivuttuani sanaakaan sanomatta pakkasin tavarani ja painelin pakkaseen kohti rautatieasemaa toivoen junia vielä menevän. Nainen soitteli perään, mutta en vastannut. Laittoi illalla anteeksipyyntöviestiä, joka seuraavaan aamuun mennessä oli muuttunut jo tervehenkiseksi moottoripyöräkerholla uhkailuviestiksi. Sanomattakin selvää, että emme enää tavanneet. Taustalla varmasti mielenterveyden kanssa isompia ongelmia, mutta en tuon veitsiepisodin jälkeen jäänyt odottamaan niiden selviämistä.

Olipa hämmästyttävän samankaltainen juttu rautatieasemaa myöti. Omassa tapauksessa oli myös punaisia lippuja, mutta juuri samasta syystä en niitä halunnut nähdä, koska olin niin ihastunut olevinani. Nainen tosin ei ollut mitenkään vaarallinen, ainoastaan muuten vaan mielenterveydellisesti haastava. Omasi myös tietynlaisia "aktivointijuttuja" mitä tietämättäni jos erehdyin tekemään tai sanomaan, niin tämä vaipui johonkin ihmeelliseen puolikatatoniseen tilaan loppupäiväksi, kunnes sitten räjähti ja sain kuulla kunniani. Myöskin outoja kilahduksia oli silloin tällöin mitä kyllä säikähdin ja jäin toviksi ihmettelemään, mutta silti pyyhkäisin ne pois kuin hilseen olkapäältä. Opin ainakin sen, että niihin ekoihin hälytysmerkkeihin kannattaa uskoa.

Liekö samaa henkilöä tapailtu. Toki tämä oma tapaukseni kilahti kyllä yleensä miltei välittömästi. Sun tapaus siinä mielessä pahempi, että saa samalla koko päivän pilalle ja varpailleen.