Lue keskustelun säännöt.
Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?
Muistelin deittailuaikojani ja tuli mieleen yksi mies joka puhui taukoamatta itsestään tai saavutuksistaan. Tuntui että hän halusi vain jonkun jolla on korvat. Myös kaikki sanomani piti jotenkin vääntää niin että hän pääsi pätemään jostain.
Mies: Hei ootkos seurannut tuota (joku ajankohtainen asia)
Minä: Joo olenhan mä aika paljonkin, kyllä minusta....
Mies alkaa selittää juurta jaksaen mistä koko ajankohtaisessa jutussa on kyse vaikka juuri sanoin että olen seurannut sitä :DDD
Kommentit (9826)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin iso vagina oli naisella että yhdynnässä toinen jalka luiskahti sinne. Tuntui kuulemma hyvältä.
Kypsemmät tapailee ihmistä. Toiset peilin nuoruudenheijastuksia ja vaginoita. Niin se vaan menee.
Tämä väljistä alapäistä trollaaja on se sama tyyppi joka mussutti räänsyöjänaisesta sivutolkulla, älkää ihmiset noteeratko ollenkaan. Vouhkaa thaikkunaisista ja omasta paremmuudestaan, vaikka on vain surkea tammenterho-erkki itse. Ja ilmeisesti mini-me kerran jalka mahtuu jonkun alapäähän.
Sivusta ylläolevaan: kuinka joku, joka nuoleksii kusi- ja kakkivehkeitä, ihannoi anaaliseksiä tms., vois yleensäkään räkäruoasta pillastua? :D Joku rofessori just vähä aika sitten, että rä'än syömistä harrastavat suunnilleen kaikki, ja niin pitääkin; kuolleiden ja elävien pöpöjen syöminen on ikään kuin rokotusta, joka vahvistaa immuniteettia. Esi-isillämme ei muuta "rokotusta" ollu. Useempikin lääketieteen amnattilainen todennu, ettei etenkään lapsilta tulis nokkaruokaa kieltää. Sama ku sektiossa; nykyään ennen sektiota laitetaan äidin sinne sieni. Sektion jälkeen sienellä käydään koko lapsi läpi. Ihmistaimi tarvitsee pöpöjä. Molemmista päistä.
Jep, sitä paitsi se on hyvää. Mukavaa pikkusuolaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella koiria ja tatuointeja.
Koirat ok, tatskat ei
Tatskat ok, koirat ei. Tosin tatskoissakin pieni varaus, mitä enemmän ja mitä ylempänä niitä on, sitä isompia mentaalipuolen ongelmia on niiden kantajalla.
Eletty elämä ja koetut kokemukset jättvät jälkensä jokaiseen meistä. Minuunkin. Jos ne tunnistaa, niitä pystyy käsittelemään siten, että niiden ei pitäisi periaatteessa vaikuttaa nykyisiin ja tuleviin parisuhteisiin, mutta aina ei menneisyyden käsittelemisenkään jälkeen onnistu olemaan siten, että menneisyys ei vaikuttaisi nykyisyyteen.
Treffasin mukavan akateemisen naisen joka oli eronnut väkivaltaisesta liitosta pari vuotta aikaisemmin. Ongelmaksi hänen kanssaan muodostui kosketuksen ja läheisyyden puute: Aina kun häntä kosketti, hän vetäytyi pois tai meni paniikkiin. 15 vuotta kestäneen hakkaamisen kohteena oleminen oli jättänyt jälkensä. Lopulta oli pakko pistää hyvin alkanut suhde poikki kun nainen ei millään pystynyt läheisyyteen.
Toinen tapaus oli varsinainen seksipommi; Jo pelkkä pukeutumisensa kuumotti. Mutta kun hän avasi suunsa, eipä kuuri muuta keskustelunaihetta ollut kuin hänen aikaisemmat suhteensa: Joita sitten riittikin. Kun olin päässyt laskelmissani 44:ään saakka, lopetin laskemisen ymmärtäessäni että tämä katukissa ei milloinkaan pysähtyisi yhteen mieheen. Minuun. Lopetin myös suhteen alun parien treffien jälkeen.
Kokonaan oma tarinansa ovat ihmiset jotka eivät pidä itsestään huolta: Kun elämän syvin olemus kertyy tupakasta, viinasta, rasvaisesta ruuasta ja omasta ylipainosta, kiinnostus vastapuoleen katoaa nopeasti.
Ymmärrän hyvin, että täydellinen en ole minäkään, ja olen kaukana Romeosta jota naiset tavoittelisivat, eikä minulla ole mammonaa tai ulkonäköäkään tarjottavanani. -Mutta, silti on ikävää huomata, että suurin osa viisikymppisistä, niin miehistä kuin naisistakin, kantaa menneisyyden varjoja käsittelemättöminä niin paljon mukanaan, että ilmeisesti minun on vain tyydyttävä elämään sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tietää et tatskat on monelle no no, karsii kivasti ehdokkaita.
Niin karsii. Ne toimivat varoitusvärinä muille lajitovereille, kuten myrkyllisillä eläimillä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.
Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.
Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.
Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.
Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe.
Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen.
Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.
Minäkin jätin, koska näin oman seksihaluttomuuteni liian suurena haittana suhteessa, vaikka kumppani olisikin halunnut jatkaa ja yrittää. Se tuli niin ilmeiseksi, että seksi on hänelle merkittävä asia enkä sitä kykenisi tarjoamaan. Ajoittain kaduttaa, mutta kyllähän se nyt järjellä ajateltuna taisi kuitenkin olla oikea päätös. En olisi jaksanut enää yhtään syyllistystä, painostusta, mökötystä ja riitaa siitä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää nämä miehet, jotka painavat "tuhannen k*llin irkkua" ja sitten valittavat, miten hirveää se on ollut, niin eikö tuo käy selville etukäteen? Vai vasta sängyssäkö te huomaatte asian? Onkohan tässä kyseessä alan ammattilaiset vai harrastajat? Luulisi asian selviävän jossain vaiheessa seurusteluaikana ennen kuin seksi tulee mukaan kuvioihin.
Voit esittää tuon saman kysymyksen myös naisille, joiden kumppaneista tuntuu löytyvän mitä omituisimpia asioita ajansaatossa. Ei meistä kukaan ole selvänäkijä ja varsinkin naiset valehtelevat todella paljon.
Sinä nyt vaikutat aika helpolta, joten en usko, että seurustelet kuukausia ennen seksiä. En usko sitäkään, että irkku näyttelee siveää monen kuukauden ajan ja vasta sitten huomaat, että sehän onkin hyvin kokenut tapaus.
Itse asiassa olen aina arvostanut naisia niin paljon, että jos hyvä vaimoehdokas on ollut kyseessä, niin en minä halua mennä sänkyyn, ennen kuin minulle on syntynyt tunteita häntä kohtaan. Jos ei ole tunteita, niin silloin naisesta tulee pelkkä pano. Ne tuhannen kullin irkut nyt tunnistaa kyllä heti. Joskus kauan sitten vielä panin sellaisia, mutta oli niin surkeaa seksiä, että siirryin kokemattomampiin.
Tuntuu että olen vastannut tähän jo, mutta vastaan kuitenkin.
Paljastui että naisella on tatuointeja ja tupakoi, se jäi yhteen kertaan.
Tatuointi itsessään ei ole niin paha, riippuu vähän onko se hutsuleima, tai jokin kuva, mutta kun siihen yhdistää tupakoinnin niin tietää heti millainen ihminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää nämä miehet, jotka painavat "tuhannen k*llin irkkua" ja sitten valittavat, miten hirveää se on ollut, niin eikö tuo käy selville etukäteen? Vai vasta sängyssäkö te huomaatte asian? Onkohan tässä kyseessä alan ammattilaiset vai harrastajat? Luulisi asian selviävän jossain vaiheessa seurusteluaikana ennen kuin seksi tulee mukaan kuvioihin.
Voit esittää tuon saman kysymyksen myös naisille, joiden kumppaneista tuntuu löytyvän mitä omituisimpia asioita ajansaatossa. Ei meistä kukaan ole selvänäkijä ja varsinkin naiset valehtelevat todella paljon.
Sinä nyt vaikutat aika helpolta, joten en usko, että seurustelet kuukausia ennen seksiä. En usko sitäkään, että irkku näyttelee siveää monen kuukauden ajan ja vasta sitten huomaat, että sehän onkin hyvin kokenut tapaus.
Itse asiassa olen aina arvostanut naisia niin paljon, että jos hyvä vaimoehdokas on ollut kyseessä, niin en minä halua mennä sänkyyn, ennen kuin minulle on syntynyt tunteita häntä kohtaan. Jos ei ole tunteita, niin silloin naisesta tulee pelkkä pano. Ne tuhannen kullin irkut nyt tunnistaa kyllä heti. Joskus kauan sitten vielä panin sellaisia, mutta oli niin surkeaa seksiä, että siirryin kokemattomampiin.
Oletko koskaan ajatellut, että sinä ja kaltaisesi teette niitä tuhannen k*llin irkkuja? Kummallista on sekin, että arvostuksestasi et tunnu löytävän itsellesi pysyvää suhdetta. Naisetko ne suhteet lopettaa?
Vierailija kirjoitti:
Eletty elämä ja koetut kokemukset jättvät jälkensä jokaiseen meistä. Minuunkin. Jos ne tunnistaa, niitä pystyy käsittelemään siten, että niiden ei pitäisi periaatteessa vaikuttaa nykyisiin ja tuleviin parisuhteisiin, mutta aina ei menneisyyden käsittelemisenkään jälkeen onnistu olemaan siten, että menneisyys ei vaikuttaisi nykyisyyteen.
Treffasin mukavan akateemisen naisen joka oli eronnut väkivaltaisesta liitosta pari vuotta aikaisemmin. Ongelmaksi hänen kanssaan muodostui kosketuksen ja läheisyyden puute: Aina kun häntä kosketti, hän vetäytyi pois tai meni paniikkiin. 15 vuotta kestäneen hakkaamisen kohteena oleminen oli jättänyt jälkensä. Lopulta oli pakko pistää hyvin alkanut suhde poikki kun nainen ei millään pystynyt läheisyyteen.
Toinen tapaus oli varsinainen seksipommi; Jo pelkkä pukeutumisensa kuumotti. Mutta kun hän avasi suunsa, eipä kuuri muuta keskustelunaihetta ollut kuin hänen aikaisemmat suhteensa: Joita sitten riittikin. Kun olin päässyt laskelmissani 44:ään saakka, lopetin laskemisen ymmärtäessäni että tämä katukissa ei milloinkaan pysähtyisi yhteen mieheen. Minuun. Lopetin myös suhteen alun parien treffien jälkeen.
Kokonaan oma tarinansa ovat ihmiset jotka eivät pidä itsestään huolta: Kun elämän syvin olemus kertyy tupakasta, viinasta, rasvaisesta ruuasta ja omasta ylipainosta, kiinnostus vastapuoleen katoaa nopeasti.
Ymmärrän hyvin, että täydellinen en ole minäkään, ja olen kaukana Romeosta jota naiset tavoittelisivat, eikä minulla ole mammonaa tai ulkonäköäkään tarjottavanani. -Mutta, silti on ikävää huomata, että suurin osa viisikymppisistä, niin miehistä kuin naisistakin, kantaa menneisyyden varjoja käsittelemättöminä niin paljon mukanaan, että ilmeisesti minun on vain tyydyttävä elämään sinkkuna.
Tämä on surullista ja niin totta. Minäkin olen kohdannut rikkinäisiä naisia ja vaikka kuinka haluaa olla heille hyvä ja korjata heidät, ei se onnistu. Heidän pitäisi itse hankkia ulkopuolista apua itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.
Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.
Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.
Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.
Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe.
Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen.
Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.
Hommaa suosiolla aasialainen nainen. Oman vaimoni vanhemmat ovat yli 70v ja kyllä siellä aina peitto heilui harva se yö ja niin heiluu meilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tietää et tatskat on monelle no no, karsii kivasti ehdokkaita.
Niin karsii. Ne toimivat varoitusvärinä muille lajitovereille, kuten myrkyllisillä eläimillä.
Hyvä sinulle. Itselleni moni muu asia on merkityksellisempi kuin joku kuva ihossa (psl. joku natsiristi yms.), kuten esimerkiksi paska luonne jota ei niin vaan laserilla poisteta jos halua olisi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.
Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.
Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.
Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.
Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe.
Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen.
Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.
Hommaa suosiolla aasialainen nainen. Oman vaimoni vanhemmat ovat yli 70v ja kyllä siellä aina peitto heilui harva se yö ja niin heiluu meilläkin.
Jotenkin en usko, että seksuaalinen kiinnostus on kansallisuudesta kiinni vaan yksilöistä.
Jännä miten hyvin olet tietoinen appivanhempien seksielämästä :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.
Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.
Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.
Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.
Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe.
Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen.
Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.
Hommaa suosiolla aasialainen nainen. Oman vaimoni vanhemmat ovat yli 70v ja kyllä siellä aina peitto heilui harva se yö ja niin heiluu meilläkin.
Mistä sinä tiedät appivanhempiesi peiton heiluttelut? Nukuitteko samassa huoneessa vai pitikö he niin kovaa meteliä? Ja minä kun luulin, että aasialaiset on näissä jutuissa häveliäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää nämä miehet, jotka painavat "tuhannen k*llin irkkua" ja sitten valittavat, miten hirveää se on ollut, niin eikö tuo käy selville etukäteen? Vai vasta sängyssäkö te huomaatte asian? Onkohan tässä kyseessä alan ammattilaiset vai harrastajat? Luulisi asian selviävän jossain vaiheessa seurusteluaikana ennen kuin seksi tulee mukaan kuvioihin.
Voit esittää tuon saman kysymyksen myös naisille, joiden kumppaneista tuntuu löytyvän mitä omituisimpia asioita ajansaatossa. Ei meistä kukaan ole selvänäkijä ja varsinkin naiset valehtelevat todella paljon.
Sinä nyt vaikutat aika helpolta, joten en usko, että seurustelet kuukausia ennen seksiä. En usko sitäkään, että irkku näyttelee siveää monen kuukauden ajan ja vasta sitten huomaat, että sehän onkin hyvin kokenut tapaus.
Itse asiassa olen aina arvostanut naisia niin paljon, että jos hyvä vaimoehdokas on ollut kyseessä, niin en minä halua mennä sänkyyn, ennen kuin minulle on syntynyt tunteita häntä kohtaan. Jos ei ole tunteita, niin silloin naisesta tulee pelkkä pano. Ne tuhannen kullin irkut nyt tunnistaa kyllä heti. Joskus kauan sitten vielä panin sellaisia, mutta oli niin surkeaa seksiä, että siirryin kokemattomampiin.
Näitä miehiä on yllättävän paljon, jotka haluaa kokemattomia naisia siksi että kokematon ei tiedä mikä tuntuu hyvältä ja miten hyvältä voi tuntua, eikä siis käsitä seksin mahdollisuuksia omaan nautintoon. Mies saa käyttää kokematonta miten tahtoo eikä kokematon tiedä että parempaakin on. Kokematon tyytyy huonoon seksiin, kun ei tiedä mitä on hyvä seksi ja tällaista moni mies tykkää hyödyntää. Jos ei tiedä mitä on 100 % nautinto, ei sitä osaa kaivata ja voi tyytyä 10-20 %.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiiviset naiset ehdoton no go, kierrän kaukaa. Vaikka olen 100% hetero, niin jopa normaalivartaloinen mies on miellyttävämpi keskustelukumppanina.
Et voi edes keskustella lihavan naisen kanssa..?
Omituinen asenne.
Keskustellessa pitää huomioida myös katse kontakti, eleet, ilmeet ja koko kehon kieli. Miten voisi pystyä tähän jos keskustelu kumppani on lihava ja vastenmielisen näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Näitä miehiä on yllättävän paljon, jotka haluaa kokemattomia naisia siksi että kokematon ei tiedä mikä tuntuu hyvältä ja miten hyvältä voi tuntua, eikä siis käsitä seksin mahdollisuuksia omaan nautintoon. Mies saa käyttää kokematonta miten tahtoo eikä kokematon tiedä että parempaakin on. Kokematon tyytyy huonoon seksiin, kun ei tiedä mitä on hyvä seksi ja tällaista moni mies tykkää hyödyntää. Jos ei tiedä mitä on 100 % nautinto, ei sitä osaa kaivata ja voi tyytyä 10-20 %.
Miten sä saat tästäkin nyt jotenkin miesten vian. Jos sä oot johki tyytyny niin se on vaan ja ainoostaan sun oma vika. Kukaan ei pakota ketään tyytymään oli sukupuoli kumpi tahansa.
alf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä miehiä on yllättävän paljon, jotka haluaa kokemattomia naisia siksi että kokematon ei tiedä mikä tuntuu hyvältä ja miten hyvältä voi tuntua, eikä siis käsitä seksin mahdollisuuksia omaan nautintoon. Mies saa käyttää kokematonta miten tahtoo eikä kokematon tiedä että parempaakin on. Kokematon tyytyy huonoon seksiin, kun ei tiedä mitä on hyvä seksi ja tällaista moni mies tykkää hyödyntää. Jos ei tiedä mitä on 100 % nautinto, ei sitä osaa kaivata ja voi tyytyä 10-20 %.
Miten sä saat tästäkin nyt jotenkin miesten vian. Jos sä oot johki tyytyny niin se on vaan ja ainoostaan sun oma vika. Kukaan ei pakota ketään tyytymään oli sukupuoli kumpi tahansa.
Väärinymmärryksen mestari. En syytä miehiä kollektiivisesti, vain miehiä jotka himoavat kokemattomia naisia vain oman nautinnon helppous mielessä. Kun toisella ei ole kokemusta, ei ole oikeaa tietoa ja on helposti johdateltavissa. Kokemattomalle voi sanoa että miehen kuuluu kestää vain pari työntöä, tämän kuuluukin tuntua pahalta/epämiellyttävältä, valehdella että harva nainen saa miehen kanssa, kaikkihan näin tekee jne. Ei kokematon osaa kyseenalaistaa, koska ei ole sitä kokemusta eikä tietoa. Varsinkin jos erehtyy luottamaan tuollaiseen purkupatjoja käyttävään osapuoleen.
Itse olen kohdannut vain miehiä, joille molemminpuolinen nautinto on ollut tärkein asia. Ja niin sen pitää seksissä ollakin, ei kai sitä muuten kukaan jaksaisi. Mutta jos et tiedä, et osaa vaatia. Tyydyt koska et usko parempaan. Hyväksikäyttöä sekin.
Toki voi yhdessä opetella ja pitääkin, mutta moni patjan etsijä ei halua että nainen oppii. Vaikeuttaa ja hidastaa sitä omaa laiskaa purkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.
Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.
Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.
Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.
Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe.
Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen.
Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.
Hommaa suosiolla aasialainen nainen. Oman vaimoni vanhemmat ovat yli 70v ja kyllä siellä aina peitto heilui harva se yö ja niin heiluu meilläkin.
Jotenkin en usko, että seksuaalinen kiinnostus on kansallisuudesta kiinni vaan yksilöistä.
Jännä miten hyvin olet tietoinen appivanhempien seksielämästä :P
Et varmaan, koska et tiedä juurikaan ihmisistä ja eri kulttuureista yhtään mitään. Suomalaisesta kulttuurista puuttuu kokonaan esim. se, että naisen on hyvä kunnioittaa, tukea vastoinkäymisissä ja välillä järjestää kivoja yllätyksiä miehelleen, niin saa sellaisia myös vastalahjaksi. Aasialaisessa kulttuurussa naiset ymmärtävät, että seksi kuuluu parisuhteeseen ja kaikki tapaamani miehet ovat sanoneet samaa, että aasialaisilta naisilta puuttuu kokonaan se "päänsärky", mikä hyvin useilla suomalaisilla naisilla tuntuu olevan kroonista.
No katsohan, kun maassa, mistä vaimoni on, kulttuuriin kuuluu, että useampi sukupolvi asuu aika tiiviissä yhteisöissä, joten kun vaimoni huoneen seinänaapurina on vanhempiensa huone, niin aika hyvin ne lempimiset on tiedossa. Tuokin on todella omituinen piirre suomalaisissa, että normaalia, lastensaantiinkin johtavaa seksuaalista kanssakäymistä pitäisi jotenkin hävetä ja varsinkin omien vanhempien seksiä pitää nolona.
Mä luulen, että yksikään mies ei oikeasti edes halua parisuhdetta. Heitä kiinnostaa joko a) vakipano b) joku joka hoitaa kämpän c) joku joka hoitaa lapset tai näiden yhdistelmä. Parisuhde tai kumppanuus ei ole se, mitä he naisista etsivät. Prove me wrong :D
Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.
Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.
Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.
Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.
Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe.
Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen.
Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.