Lue keskustelun säännöt.
Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?
Muistelin deittailuaikojani ja tuli mieleen yksi mies joka puhui taukoamatta itsestään tai saavutuksistaan. Tuntui että hän halusi vain jonkun jolla on korvat. Myös kaikki sanomani piti jotenkin vääntää niin että hän pääsi pätemään jostain.
Mies: Hei ootkos seurannut tuota (joku ajankohtainen asia)
Minä: Joo olenhan mä aika paljonkin, kyllä minusta....
Mies alkaa selittää juurta jaksaen mistä koko ajankohtaisessa jutussa on kyse vaikka juuri sanoin että olen seurannut sitä :DDD
Kommentit (9847)
Luin aika paljon tätä keskustelua ja ajattelin tulla muistuttamaan osaa keskustelijoista, että kaikilla on jotain ongelmia ja kukaan ei ole täydellinen.
Osa viesteistä kertoo selvästi enemmän negatiiviata kirjoittajasta, kuin kirjoituksen kohteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermeettinen biokaasun päästö ensitreffeillä.
Hyvä lueskella tätä ketjua niin katoaa treffailuhaaveet! Kyllä yksin eläminen ja asuminen on sittenkin parasta. Välillä kaipaan kainaloa johon käpertyä ja hellyyttä, mutta sen puute on pieni hinta vapaudesta hallita omaa elämäänsä.
Cake Mace kirjoitti:
Löysä emätin ja roikkuvat häppärit. 50 kymppinen joka kuvitteli olevansa teinityttö. Löytänyt "seksuaalisuuden" erottuaan.
Huono lahna oli myös sängyssä.
Sama pervo sekopää laittaa tämän saman viestin joka ikiseen ketjuun, mihin nyt vain saa emättimen ja häppärit sopimaan. On jäänyt mieleen, kun tapailee näitä 50-kymppisiä eli siis 500-vuotiaita naisia. Vampyyrikamaa, joten ei ihme, jos häppärit jo roikkuvatkin. :D
Ja vielä ihan selvennykseksi tälle vampyyrien rakastajalle: se on 5-kymppinen (viisikymppinen). 50-kymppinen on "viisikymmentäkymppinen. Tuskin menee sulla jakeluun, mutta saat anteeksi, kun selvästikin olet kaikesta päätellen mielenvikainen, ja tuskin häppäreitä koskaan livenä nähnytkään.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen yhteinen yö ja takaapäin. Naisella oli paskaa perseessä! En vastannut enää viesteihin.
Mitä odotit sieltä löytyvän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on säälittävällä tasola joidenkin kirjottelijoiden ajatusmaailma.
Onkohan koko vauva.fi sivustolla yhtään keskusteluketjua johon nämä pelkästään alatyylisiä, härskejä törkyjuttuja suoltavat tyhjäpäät ei kävisi huutelemassa. Oikein kilpaillaan siitä kuka kehtaa härskimmän jutun kirjottaa.
Hävetkää!
Ja sivistykää!
Tutustuin keski-iässä aluksi mukavan tuntuiseen mieheen joka oli vasta eronnut 15 kestäneestä liitosta jossa oli sanojensa mukaan ollut sivusta seuraaja ja ilmeisesti jäänyt voimakaatahtoisen daamin jalkoihin.
No nyt hän oli sitten päättänyt ilmeisesti ottaa itselleen päinvastaisen aseman. Hän puhui vitsaillen kuinka hän haluaisi elää kuin joku hallitsia jolla on henkilökunta ja ihan oudolla tavalla tuntui fantasioivan tätä ajatusta.
Laitoin viikonloppuaamuna MEILLE aamiaista, en edes mitään kovin ihmeellistä, niin hän kuittaa jotain että "voi miten kiva, henkilökunta alkaa pikkuhiljaa oppia.... olet tehnyt MINULLE aamiaista.... naurahti ja sanoi, että hän ottaa kahvin mustana ei sokeria"
Tämä eka kerta meni vähän vielä huumorilla, vaikka tuntuki melko erikoiselta ja hyvä fiilis oli tiessään, mutta kun näitä samankaltaisia ihme kommentteja, tilanteita ja vitsailua alkoi tulla sieltä täältä ja muutenkin hän oli melko itsekeskeinen minä minä tyyppi missä tahansa tilanteessa.... niin huonostihan siinä kävi
Hän myös alkoi ohjailemaan ja ohjeistamaan minua kuin lapsiaan.
Muuten hän oli suhteessa kuin vapaamatkustaja, hyvin passiivinen perässävedettävä, valittaa ja huomautella kyllä osasi sitten jälkikäteen.
Ostatti minulla tapaamisvikonloppujen ruoat, oli kyllä auliisti kertomassa mitä HÄN haluaa syödä jne, mutta kassalla meni vaan ohi hihnan toiseen päähän pakkaamaan tavaroita.... autoon päästyämme vitsailee että "mä nyt kannoin nää ostoskassit tämän kerran autoon vaikka kyllähän tää ois henkilökunnan tehtävä".... sit hänellä oli hirmu hauskaa.
Kotona saattoi huutaa sohvalta (muka vitsaillen) "henkilökuntaaaaa, mihin aikaan iltapalaa on tarjolla" tms....
Joskus vähän kireänä ollessaan sanoi että hän ei tajua nyky lasten kasvatusta ollenkaan, enää ei tyttölapsia opeteta arvostamaan miehiä sillä tavalla kun ennen vanhaan..... ( hui, hänellä oli itsellään 2 tyttöä).
Kuten arvata saattaa, suhde loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en saanut vetää perseeseen
Jos se kakkareikä niin kiinnostaa, niin eikö olisi pareempi etsiä miesystävä?
Tyttöystävä näytti hyvältä ja aluks vaikutti mukavalta ja rennolta.
Kun ei jaksanu enää feikata, esiin kuoriutu lähiöbubeissa viihtyvä rääväsuu joka tuntu myös tuntevan ne paikalliset juottolan vakioasiakkaat.
Oma henk koht hygienia tais jäähä joskus hoitamatta ja kämppä oli likasempi ja sekasempi ku mulla ikinä.
Ei vaan tuntunu siltä että oisin halunnut enää tutustua yhtään enempää vaan suorastaan pakenin paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies asui vuokralla yksiössä joka oli rakennettu omakotitalon yhteyteen, vuokraisäntä oli kuulemma todella rento ja salli sisällä tupakoinnin, myös ryyppäsivät yhdessä. Huomasin että vaikka mies kävi töissä niin tissutteli jatkuvasti, saattoi esim. ennen töihin lähtöä kiskaista oluen ja purkkaa päälle. Semmoinen kierrätyskeskus niin tuskin siellä työntekijöiden suuhun tungettiin alkomittaria.. mies itse kuvasi työtään sanoen "Juodaan kahvia ja puhutaan pa""aa".
Miehen asunnossa haisi tupakka, kissanhiekkalaatikko ja " kellari" tai "mummola". Vaatteet ja hiukset haisivat kun sieltä lähti ja tuli tarve päästä aina heti suihkuun. Miehen luona suihkussa käyminen ei auttanut. Pidän itseäni rentona, mutta oli se jotenkin ällöttävää kun mies käänsi sätkiä sängyssä maaten ja kissa kolisteli avoimessa hiekkalaatikossa keittiön nurkassa. Kissanhiekkaa oli ympäriinsä ja sitä kulkeutui sänkyynkin.
Pidin miehen huumonirintajusta ja oli seksissä todella hyvä, mutta pidemmän päälle huonot puolet voitti hyvät.
Romanttinen kiinnostus lopahti siinä hetkessä kun kävi ilmi että nainen on feministi eikä välttämättä usko yksiavioisuuteen. Itse olen yhden naisen mies ja aisankannattajan mahdollinen tuleva rooli ei nappaa. Muutenkin siinä keskustelussa tuli esiin kaikenmoista miesvihamielistä asennetta joka oli lopullinen turn-off. Todella kaunis nainen muuttui minuutissa epäviehättävän näköiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin aika paljon tätä keskustelua ja ajattelin tulla muistuttamaan osaa keskustelijoista, että kaikilla on jotain ongelmia ja kukaan ei ole täydellinen.
Osa viesteistä kertoo selvästi enemmän negatiiviata kirjoittajasta, kuin kirjoituksen kohteesta.
Tämä on kyllä totta.
Naisen elämä oli täynnä ongelmia😇😈💩💀👹💔💘🐯🐑🐂🌈🌹🗿💰💊💉💉🔪🔫...Ihastumiseni💗, ja rakastumiseni häneen💘 oli kuitenkin hänelle vain yksi "ongelma" lisää... Lopulta se oli ongelma myös minulle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu puoli v seurusteltiin keski-iässä. Mies oli hiljattain eronnut ja koko elämä sekaisin. Minä olin ollut sinkkuna monta v ja olisin ollut valmis vaikka loppuelämän suhteeseen.
Jotenkin kemiamme kohtasi ja oli meillä aika ajoin ihan hauskaakin, tykkäsimme arjessa samankaltaisesta elämäntyylistä jne....
Mutta - hän ei pystynyt suunnittelemaan elämäänsä seuraavaa päivää pidemmälle, harvoin tiesin millon seuraavan kerran esim vietämme yhteistä viikonloppua tms. Mihinkään, jonne olisi pitänyt esim varata paikat tai matkaliput, ei voitu mennä. Ajansaatossa sitten yhdessäoloaika oltiin lähinnä kotona, lojuttiin sohvalla telkkaria katsoen.
Aloin huomata muutenkin että hän oli suhteessamme täysin vapaamatkustajana ja vain terapoimassa itseään... vaikka sanoikin tykkäävänsä minusta, mutta oli kyvytön kaikilla osa-alueilla panostamaan oikeastaan yhtään mitenkään tähän juttuun.
En mene yksityiskohtiin, mutta häntä piti paapoa, paijata, pussata, silitellä, lohduttaa ja pitää hyvänä, hän ei tehnyt koskaan samoin minulle. Hän oli usein alakuloinen ja väsynyt, minun piti aina koittaa piristää häntä ja aloin huomata että itseltäkin hävisi positiivisuus ja energia hänen seurassa. Ymmärrettävistä syistä hän oli josku hyvin pikkumainen ja loukkaantui kun teinitytöt ja myös näytti sen mulle.
Väistämättäkin tuli fiilis että olen vain hänen hoitajansa ja terapeutti.
Suhde päättyi - harmillista sinällään, olisi ollut kiva tavata tämä tyyppi vasta 2-3 v myöhemmin kun hänellä (ehkä) olisi ollut vähän parempi elämäntilanne ja henkinen tasapaino kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
10 cm penis.
Minä tapailin joskus yhtä pienimunaista miestä joka jotenkin kummallisesti koki että se antaa hänelle oikeuden olla totaalisen surkea ja kumppanista välittämätön sängyssä. Jos jotenkin yritin keskustella siitä miten seksielämää voisi parantaa, niin hän otti heti täyden marttyyriasenteen, ja syytti minua pinnalliseksi jolle ei pienimunainen kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Reilu puoli v seurusteltiin keski-iässä. Mies oli hiljattain eronnut ja koko elämä sekaisin. Minä olin ollut sinkkuna monta v ja olisin ollut valmis vaikka loppuelämän suhteeseen.
Jotenkin kemiamme kohtasi ja oli meillä aika ajoin ihan hauskaakin, tykkäsimme arjessa samankaltaisesta elämäntyylistä jne....
Mutta - hän ei pystynyt suunnittelemaan elämäänsä seuraavaa päivää pidemmälle, harvoin tiesin millon seuraavan kerran esim vietämme yhteistä viikonloppua tms. Mihinkään, jonne olisi pitänyt esim varata paikat tai matkaliput, ei voitu mennä. Ajansaatossa sitten yhdessäoloaika oltiin lähinnä kotona, lojuttiin sohvalla telkkaria katsoen.
Aloin huomata muutenkin että hän oli suhteessamme täysin vapaamatkustajana ja vain terapoimassa itseään... vaikka sanoikin tykkäävänsä minusta, mutta oli kyvytön kaikilla osa-alueilla panostamaan oikeastaan yhtään mitenkään tähän juttuun.
En mene yksityiskohtiin, mutta häntä piti paapoa, paijata, pussata, silitellä, lohduttaa ja pitää hyvänä, hän ei tehnyt koskaan samoin minulle. Hän oli usein alakuloinen ja väsynyt, minun piti aina koittaa piristää häntä ja aloin huomata että itseltäkin hävisi positiivisuus ja energia hänen seurassa. Ymmärrettävistä syistä hän oli josku hyvin pikkumainen ja loukkaantui kun teinitytöt ja myös näytti sen mulle.
Väistämättäkin tuli fiilis että olen vain hänen hoitajansa ja terapeutti.
Suhde päättyi - harmillista sinällään, olisi ollut kiva tavata tämä tyyppi vasta 2-3 v myöhemmin kun hänellä (ehkä) olisi ollut vähän parempi elämäntilanne ja henkinen tasapaino kunnossa.
Kaikki hiljattain eronneet pitää kiertää kaukaa, jos ei halua päätyä toisen traumojen kaatopaikaksi.
Nykyään varmistan, että treffikumppanin erosta on vähintään vuosi. Sekin voi olla liian vähän, mutta sen kyllä sitten huomaa. Yllättävän usein on tullut vastaan miehiä, joilla on vasta avio-eron harkinta-aika meneillään ja siinä on mieslapsi parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Muuten mukava ja ihan ok näköinenkin vajaat viisikymppinen mies sai jäädä kun osoittautui kovin raamattu uskovaiseksi ja alkoi minua neuvomaan raamatun ( tai jonkun muun sellaisen satukirjan) lauseita mukaillen.
Joskus kun emme olleet samaa mieltä hän vetosi että raamatussakin sanotaan niin ja näin ja antoi ymmärtää että sitten asia on varmasti just niin....
Muutenkin hänellä oli kova taipumus ja tarve neuvoa muita milloin missäkin asiassa ja tilanteessa joka on hurjan ärsyttävä tapa ja kuvastaa henkilön vallanhalua ja tarvetta pitää itseään siten tärkeänä ja merkittävä.
Ihan kun 45v nainen ei selviäisi kauppareissusta autolla ilman hänen ohjeitaan 😆
Tuommoinen neuvomistarve on yleensä vielä merkki huonosta itsetunnosta. Nämä miehet haluavat avuttoman pikkuvaimon, jonka kanssa saa päteä.
Olen itse hyvin itsenäinen nainen ja pyöritän aika isoa palettia elämässäni. Silti aina joku pillipiipari tulee takavasemmalta ja tuntee tarvetta neuvojen antamiseen, joka aiheesta, pyytämättä. Jos kyseessä olisikin asiantuntijan neuvo, mutta ei. Yllättävän monella tapailemallani miehellä on ollut jonkinnäköinen epätoivoinen kontrollintarve yhdistettynä huonoon itsetuntoon. Näille sanoisin ohjeeksi: terapiaan, ei treffeille.
Kyllä hyvä hierontasauva korvaa hyvän miehen joten sai jäärä.
Mies oli töissä seurakunnan kirppiksellä. Kuulemma "duuni kuin duuni", myöhemmin selvisi ettå mies on syvässä uskossa.
Minä olen itse kirkosta eronnut.
Mies oli myös jonkinlaisen raakaravinnon kannattaja ja söi mm raakaa pekonia!
Ihan ihme hiippari. Suhde kaatui sitten, kun en halunnut lähteä rokkimessuun enkä kokeilla raakaa pekoni aamupalaksi. Niin ja käytin liian paljastavia vaatteita,oli kevät eikä mies tykännyt esim. Hihattomista reisimittaisista mekoista vaikka alla oli sukkahousut ja päällä neuletakki.
Prinssinakkisille ei ole kuin löysiä.