Mitä mieltä olette Lauri Tähkän uudesta Mä en pelkää-biisistä?

V**** mitä paskaa.Tota rääkymistä ei kukaan jolla on edes jonkinlainen sävelkorva pysty kuuntelemaan

Minua häiritsee biisin tekopirteä asenne kuolemaan. Ensiksi: Itse syövän sairastaneena ja sen yhteydessä hyvin lähellä kuolemaa pariin otteeseen käyneenä ei tunnu uskottavalta tuo uho. Toiseksi, teksti on muutenkin aika outo. Mitä ihmettä tarkoittaa "Pihamaalle hautaa, ruusut ja lautaa". Mitä helvetin lautaa? 

Mielestäni biisi on väkisin tehty "voima"biisi, jonka tekijät eivät oikeasti osaa kuvitella kuvaamaansa tilannetta.  Tätä soitettiin jossain syöpäkampanjassa, ja se tuntui aika makaaberilta. Ei siksi, etteikö useimmat sairastuneet soisi kumppaneilleen uuden onnen jos itse menehtyisi. On kuitenkin toinen juttu tuputtaa sairauden kanssa kamppaileville ihmisille tällaista kvasisankariutta.  Kuolema oikeasti pelottaa ja syystäkin, elämä loppuu siihen ja elämä on kaunis, ihana asia. 

Kuuntelematta paskaa!

Jos tietäisin et kappaleen on tehnyt joku joka on käynyt kuoleman porteilla ja oikeasti nyt kokee noin niin pitäisin enemmänkin. Nyt vähän mietin et kuinkahan moni oikeasti on noin peloton lähestyvän lopun edessä.

Sanat sattuu hyvin kuulostamaan siltä että Lauri kertois yhdessä Rovaniemellä tapahtuneesta murhasta jossa vaimo oli tappanut miehensä ja haudannut tämän ruusupuskaan yön hämärässä

Eikö jokainen koe ja peilaa lyriikan omista lähtökohdista käsin? Minunkin mielestä erobiisin ja uuden elämänhalun biisi, tykkään kyllä. Koska itselle hyvinkin ajankohtainen.

Meikun taitureille elämästään kiitollinen kirjoitti:

Minua häiritsee biisin tekopirteä asenne kuolemaan. Ensiksi: Itse syövän sairastaneena ja sen yhteydessä hyvin lähellä kuolemaa pariin otteeseen käyneenä ei tunnu uskottavalta tuo uho. Toiseksi, teksti on muutenkin aika outo. Mitä ihmettä tarkoittaa "Pihamaalle hautaa, ruusut ja lautaa". Mitä helvetin lautaa? 

Mielestäni biisi on väkisin tehty "voima"biisi, jonka tekijät eivät oikeasti osaa kuvitella kuvaamaansa tilannetta.  Tätä soitettiin jossain syöpäkampanjassa, ja se tuntui aika makaaberilta. Ei siksi, etteikö useimmat sairastuneet soisi kumppaneilleen uuden onnen jos itse menehtyisi. On kuitenkin toinen juttu tuputtaa sairauden kanssa kamppaileville ihmisille tällaista kvasisankariutta.  Kuolema oikeasti pelottaa ja syystäkin, elämä loppuu siihen ja elämä on kaunis, ihana asia. 

No se lauta on tietysti tässä arkku joka on tehty yleensä puusta.

Kyllä monet ihmiset ajattelevat noinkin reippaasti kuolemasta, ei kaikki pelkää kuollakseen kuolemaa, vaan ottavat sen vastaan jopa lahjana. Ja kun totuus on se, että kun itse kuolee, niin kuolee, ei sille enää mitään voi itse eikä toisen tarvi ikuisesti surra ja jättää omaa elämäänsä elämättä.

Ja mitä tulee syöpäsairaille tuputtamisesta... mitä heille sitten saisi tuputtaa? Mitä lauluja saisi soittaa? Mitä saisi sanoa?

Tähkä sitten alkaa rustaamaan elämän valttikortteja uusille sukupolville?