Asteikolla 4-10 kuinka kivulias synnytyksesi oli?

1. Kipu täys kymppi. Ei kivunlievitystä vaikka useaan otteeseen pyysin. Tays 2015. Lopulta en enää kuullut enkä nähnyt mitään, en ollut varma olenko edes elossa. Hirveät "muistot", en oikeastaan edes muista kuin pari pätkää sairaalalle saapumisen jälkeen.

2. Kipu ehkä 7, kunnes sain spinaalin, jonka jälkeen kipu olematon. Tays 2017.

Molemmat normaali alatiesynnytys.

5 ja sektiot molemmat.

7, kaikki kolme. Kohdunkaulanpuudute oli ainoa kivunlievitys kun ei "lippa" meinannut aueta.

Omalle kohdalle sanoisin että migreeni, tuo säännöllinen vieraani,on pahempi kuin synnytyskipu. Erilainen totta maar, mutta jos pitäisi valita niin mieluummin kärsisin polttokivusta kuin migreenistä.

7. Ihan alakautta syntyi, kivunlievityksenä pelkkä ilokaasu.

Vierailija kirjoitti:

6. Poikani oli pienikokoinen. No nyt tosin 182 cm. Oma äitini ei myöskään tuntenut aikoinaan juurikaan kipuja kolmea lasta synnyttäessään. Olimme kaikki pieniä 2 ,5 - 2.8 kg. Mutta pituutta tuli kaikille keskimääräistä enemmän.

Naisen ja miehen koko ja geenit ymmärtääkseni vaikuttavat vauvan kokoon. Poikavauvat taitavat olla suurempikokoisia verrattuna tyttöihin? Voiko äiti vaikuttaa vauvan kokoon liikunnalla ja ravinnolla? Suunnittelen raskautta, mutta en halua isoa vauvaa..

Sanoisin et 8-9 . Just enne ku epiduraali alko vaikuttaa ni 10 . Varmaan antaisin isomman lukeman jos siinä olis pitkää pitänyt kärvistellä mut koko synnytyksen kesto tasan 4 h .

Eka synnytys imukupilla. Kipu 10 ja toivoin kuolevani.

Toka synnytys ilman kipulääkkellä alakautta niin 5? Helppo kun mikäkin

En osaa sanoa. Ei ole minkäänlaista muistikuvaa tapahtumasta.

M40

Melkoisia tarinoita. Olin kyllä vaimon tukena, mutta hän jäi sairaalaan vauvan kanssa ja itse menin kotiin Alkon kautta. Join kotona pullon konjakkia ja polttelin sikareita. Sen verran, että seuraavana päivänä piti ajaa taksilla sairaalaan kukkasien kanssa ja jättää oma auto ruutuun. Krapula oli kuitenkin ehkä vain 4 luokkaa eli ei kauhean paha.

6 tai 7, ajoittain. En ottanut lääkkeellistä kivunlievitystä, paitsi ilokaasua. Apuna lääkkettömät keinot ja tukihenkilö. Alakautta synnytin. 

No se viimeinen pari tuntia kun avautui 5 cm -> 10 cm oli kivuliasta, ehkä asteikolla 8. Sitten sain epiduraalin ja helpotti kaasun kera niin, että ehkä 7. Sitten 12 minuutin ponnistus oli 10. 

Kun vauva ulkona niin asteikolla 5 oli ompeleminen.

Eka synnytys 10, pitkä synnytys päättyi kiireelliseen sektioon. Epiduraalin ja ilokaasua sain.

Toka 4, suunniteltu sektio.

Esikoinen; 9-10, epiduraalipuudutuksen saatuani 4. Vuosi 1997.

2.lapsi; 9-10, vain paikallispuudute (pcp) kivunlievityksenä. Epiduraalia toivoin mutten ehtinyt saada. Vuosi 2001.

3.lapsi; 8-9, panadol, ilokaasu ja paikallispuudute (pcp). Vuosi 2012.

4.lapsi; 8-9, lämpöhoidot, panadol suun kautta ja oxanest-piikki lihakseen, ilokaasu kun muuta ei ehtiny. Vuosi 2014.

5.lapsi; 10+, lämpöhoidot, tens-sähkönapsut, ilokaasu, paikallispuudute, synnytyksen pitkittyessä ja kipujen vaan pahetessa lopulta spinaalipuudutus, jonka jälkeen kipu 4-5. Vuosi 2015.

6.lapsi; 10+, ilokaasu, paikallispuudute, lopulta spinaalipuudutus joka vei kivut pois. Vuosi 2017.

Kaksi viimeistä synnytystä ehdottomasti kivuliaimmat, viimeisimmässä alkoi jo taju mennä hetkittäin enkä pää sumussa tajunnut enää mistään mitään, esim jos kysyttiin jotain en saanut vastattua mitään - en edes sitä etten kestä enää sitä tuskaa. Synnytys käynnistettiin ja vähän turhan topakan lääkityksen ansiosta supisti ihan koko ajan, vuoronperään luontaisia ja lääkesupistuksia. Mies vaati lopulta minulle spinaalipuudutuksen ja hyvä niin.

Kaikki lapset syntyneet saman sairaalan synnytyssaleihin ja alateitse. Odottaisin ja synnyttäisin muutoin koska tahansa uudelleen, mutta kyllä lapsiluku on nyt täysi.

Ekalla kertaa 8, toisella kertaa 20. Kuopus oli todella iso, väärässä tarjonnassa, eikä minulla ollut tarvetta ponnistaa, eikä kunnon supistuksia. Jäätävä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10, käynnistetty alatie, epiduraali, palautuessa viikkoja 8. Ainoaksi jäi, eikä juuri mikään ole ikävä kyllä edes unohtunut 17 vuodessa.

Onko totta, että Suomessa kätilöt katsovat vierestä tuskissaan olevaa synnyttävää naista ja antavat odottaa viimetippaan kunnes pyytävät anestesialääkärin katsomaan tarvitaanko epiduraalia? Epiduraalia ei laiteta koska a) säästösyyt ja b) synnytys on liian pitkällä ja epparilla ei ole vaikutusta tai se saattaa hidastaa synnytystä.

En uskalla edes yhtä harkita lasta, koska pelkään synnytystä ja tuskallista kipua. :(

Täh, mä sain ainakin hyvän kipulääkityksen, se oli oikeastaan ainoa toive synnytyslistalla. Kätilö vielä soitti ja hoputti anestesia lääkäriä laittamaan puudutus kun kivut eskaloituivat tosi nopeaan. Laittoi spinaalin.

En oikein osaa vastata.

Kipu ylitti loppuvaiheilla sietokykyni. Päädyin pitkällisestä käynnistetyn synnytyksen yrityksestä kiireelliseen sektioon, koska supistukset eivät yltyneet edes tehokkaiksi eivätkä paikat avautuneet kuin hitusen. En tajua mikä siinä kipeää teki, ja vähän hävettääkin valitella "tuskia".

Sektio ei sentään sattunut yhtään.

4 synnytystä, ei kivunlievitystä, paitsi viimeissä synnytyksessä tarjottiin ilokaasua. Helpot synnytykset ja samantyyliset, ehkä 5, koska kyllähän se nyt vähän juimi vatsaa välillä ja ponnistusvaihe oli hikinen😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6. Poikani oli pienikokoinen. No nyt tosin 182 cm. Oma äitini ei myöskään tuntenut aikoinaan juurikaan kipuja kolmea lasta synnyttäessään. Olimme kaikki pieniä 2 ,5 - 2.8 kg. Mutta pituutta tuli kaikille keskimääräistä enemmän.

Naisen ja miehen koko ja geenit ymmärtääkseni vaikuttavat vauvan kokoon. Poikavauvat taitavat olla suurempikokoisia verrattuna tyttöihin? Voiko äiti vaikuttaa vauvan kokoon liikunnalla ja ravinnolla? Suunnittelen raskautta, mutta en halua isoa vauvaa..

Voi vaikuttaa, ja kannattaakin siten, ettet jää sohvalle makaamaan ja syöt terveellisesti. Syötävä kuitenkin on, eikä mitään ihmedieettejä saa pitää raskausaikana.

Vierailija kirjoitti:

En oikein osaa vastata.

Kipu ylitti loppuvaiheilla sietokykyni. Päädyin pitkällisestä käynnistetyn synnytyksen yrityksestä kiireelliseen sektioon, koska supistukset eivät yltyneet edes tehokkaiksi eivätkä paikat avautuneet kuin hitusen. En tajua mikä siinä kipeää teki, ja vähän hävettääkin valitella "tuskia".

Sektio ei sentään sattunut yhtään.

Kun menin synnytyssairaalaan luulin että synnytys ois hyvässä käynnissä kun kivut tuntui niin sietämättömän kovilta, kätilö totesi että ei ole vielä edes alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6. Poikani oli pienikokoinen. No nyt tosin 182 cm. Oma äitini ei myöskään tuntenut aikoinaan juurikaan kipuja kolmea lasta synnyttäessään. Olimme kaikki pieniä 2 ,5 - 2.8 kg. Mutta pituutta tuli kaikille keskimääräistä enemmän.

Naisen ja miehen koko ja geenit ymmärtääkseni vaikuttavat vauvan kokoon. Poikavauvat taitavat olla suurempikokoisia verrattuna tyttöihin? Voiko äiti vaikuttaa vauvan kokoon liikunnalla ja ravinnolla? Suunnittelen raskautta, mutta en halua isoa vauvaa..

Pääosin varmaan näin, mutta poikkeuksia löytyy. Mulla tyttölapsi oli suurin kaikista, painoa oli syntyessä 4990g. Eikä ollu raskausdiabetesta tai muuta selittävää. Odotellessa söin terveellisesti kuten yleensäkin ja liikuntaakin harrastin. Lukuunottamatta häntä, esikoispoikaa (syntymäpaino 4720g) ja kuopuspoikaa (syntymäpaino 4320g) kaikki muut lapseni (sekä poikia että tyttöjä) olleet ns.normaalipainoisia syntyessään, siinä 3700-3800g. Kaikki syntyneet lisäksi aika samoilla raskausviikkolukemilla. Mutta jos lohduttaa yhtään niin en kokenut lapsen koolla olevan mitään merkitystä synnytyskipuun edes ponnistusvaiheessa.