Asteikolla 4-10 kuinka kivulias synnytyksesi oli?

10, alakautta, pahat repeämät sekä virtsaputken/klitoriksen että välilihan suuntaan. En ehtinyt saada mitään puudutusta. Oikeasti epäilin että saattaisin tulla hulluksi siitä kivusta niin etten koskaan enää toipuisi. Ja sellaisen pysyvän jäljen kipu on minuun jättänyt,e ttä huomaan kaikkialla (muuallakin kuin itsessäni) kaiken kivun ja tuskan enemmän kuin ennen, ja kivun ja kärsimyksen olemassaolo tässä maailmassa tekee minusta oikeastaan koko elämästä täällä ei niin elämisen arvoista.

Kolme kertaa synnyttänyt. 2 kättärillä ja yksi naistenklinikalla. Kipu jokaisessa 10 ja yli. Kaiken kivunlievityksen olen ottanut vaan ei auta. Lapset on nyt tässä.

Vierailija kirjoitti:

Kolme kertaa synnyttänyt. 2 kättärillä ja yksi naistenklinikalla. Kipu jokaisessa 10 ja yli. Kaiken kivunlievityksen olen ottanut vaan ei auta. Lapset on nyt tässä.

Niin ja alakautta

Sektio epäonnistunut epiduraali kipu 12

toinen sektio nukutus kipu jälkeen 8

10.

Imukuppi ja alatie siis. Tokan halusinkin sektiolla.

Olen kolme kertaa elämässäni mennyt kipushokkiin. Molemmissa synnytyksissä, ja kerran kun munasarjakysta repesi ja vuodin päälle litran verta sisäisesti. Että siitä voisi päätellä jotain.

Synnytysten kipushokit oli siis sellaisia, että muisti meni lähes totaalisesti joltain ajalta. On vain hämäriä muistikuvia esim. siitä, että kätilö toisessa synnytyksessä jupisee, missä se anestesiologi viipyy. Sain siis epiduraalin. Selkeät muistikuvat alkaa siitä, kun piston jälkeen anestesiologi kysyy, onko tuntoa varpaissa, onko kipuja, ja huomauttaa lähtiessään kätilölle, että tälle olisi pitänyt kutsua epiduraali jo tunteja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko 6-7? N. 5 minuutin ajan oli myös 9,mutta sen ajan kesti kovempaa kipua. Alakautta synnytin.

Olin vastaamassa samoin.

Esikoista käynnistettiin, lopulta puhkaistiin kalvot. Synnytys kesti 3h ja avautumisvaiheen tuskallinen ja tauoton kipu oli hirveää. Vauvan sydänäänten katoilemisten vuoksi kalvoja puhkaistaessa laitettiin antura päähän, piti siis makoilla tuskissa pöydällä eikä päässyt liikkumaan. Sitten jouduttiinkin vauva vetämään imukupilla kun hävisi sydänäänet kokonaan ponnistusvaiheessa. Enkä ehtinyt saada puudutetta, koska avautumisvaihe oli niin nopea ja anestesialääkäri ei ehtinyt ajoissa paikalle😐 kyllä sanoisin siis että kipu oli luokkaa 9-10...

Täytyy tarkkaan harkita, että haluanko koskaan toista lasta tuon ensimmäisen synnytyksen jälkeen.

8 sain kivunlievitystä.

12 luomuna.

Eka: 9, toimimaton epiduraali

Toka: 8, ei kivunlievitystä

Kolmas: 6, paracervikaali

1. 8 ala imukuppi ja repeämät, luomusti.Ei mtn kivun lievitystä missään kohti Paikkaus leikkurissa spinaali

2. ala 6 luomusti, ommeltaessa paikallispuudute

3. ala 4 luomusti muuten mutta aquarakkulat avautumisessa

Esikoinen syntyi nopeasti alakautta, hyvä ja helppo kokemus. Ehkä 5 antaisin.

Kuopusta käynnistettiin 3 päivää ja lopussa kivut oli kovat ja tarvi epiduraalin. Sanoisin 7 tai 8. 

Käynnistyksestä 10 tunnin päästä sektioon. Ehkä 6 tai 7? Ei paha, mutta sainkin epiduraalin ja se toimi ihan hyvin.

Toisaalta mulla on kolmoishermosärky ja sitä kutsutaan itsemurhasairaudeksi, koska kipu on niin kovaa.  Kolmoishermosärkykohtaukset ovat olleet luokkaa 15 - muisti menee, muutun puhumattomaksi ja näen vain mustaa.

Vierailija kirjoitti:

Alakautta, v. 1980, iso lapsi 4840 g ja 56 cm, imukuppi. Kesti liian kauan se kipuvaihe (jotain 9 tuntia), uskoisin, että sain kivunlievitystä, mutta mitä - en muista/tiedä. Ehkä se kaikkiaan olisi 9-10.

Jatkan : Yritin etsiä tietoa, että mitä kivunlievitystä oli käytössä v. 1980. Epiduraali ei ilmeisesti vielä ollut. Kuten jollakin muulla kommentoijalla, samoin sikiön sydänääniä seurattiin, eli se anturi (vai mikä) oli lapsiraukan päässä, enkä voinut liikkua. Siihen  aikaan piti muutenkin olla sängyssä, mitään keinutuoleja sun muita ei ollut. Ei saanut edes ikkunaa aukaista eikä valoja himmentää, edes tilapäisesti. On suuri onni, että lapsi syntyi imukupilla terveenä, tosin vain 7 pisteen vauvana. Jos oikein muistan. Sen muistan, että lääkäri sanoi seuraavana päivänä kierrolla, että "täällä on tehty töitä".

Minä synnyin itse kotona, vuosi oli 1954. Asuttiin ilmeisesti aika syrjässä. Äiti on jo poissa, joten en  tiedä, oliko läsnä joku kätilö tms. Voi olla, ettei ollut.

1. synnytys alateitse. Alkoi lapsivesien menolla. Avautumisvaiheen kivut nousivat 4:stä ehkä 7:ään ensimmäisten neljän tunnin aikana. Sitten noin tunnissa 7:stä 8-9:ään. -> epiduraali. Noin tunnin täysin kivuitta, kutitti ihan hemmetisti. Epiduraalin lakattua suoraan ponnistusvaiheeseen, muutama kova supistus vielä, kipu n. 7-8. Itse ponnistusvaihe 15 min kipu n. 8. Myös jälkeisten synnytys sen 8 (n. 10 sekuntia) koska olin saanut häpyhuuliin haavan, joka kirveli, en siis revennyt.

2. synnytys alateitse. (Ennakoivia supistuksia parina yönä, ei kivuliaita, mutta uskon avautuneeni niistä jo vähän) Säännöllisten supistusten alkaessa avautumisvaiheen supistukset harvemmat kuin esikoisen kanssa, kipu noin 4:stä 5-7:ään kahdessa-kolmessa tunnissa. Sairaalassa noin 30 min sitä 6-7:ää ja saliin. -> spinaali, ei kipuja, hiton kylmä. Vaikutuksen vähetessä n. tunnin kuluttua kätilö pyysi ponnistamaan. N. 5 min kuluttua siitä palasi tunto ja kipu 7+ ponnistusvaiheessa sen 10 min. Iloinen yllätys oli, ettei jälkeisten synnytys sattunut ollenkaan sillä kertaa.

Alatiesynnytys, pienikokoinen vauva, parakervikaali- ja pudendaalipuudutukset, kipu 5-6 luokkaa.

10

Vierailija kirjoitti:

10

Hups

Ja sain kaikenlaista, epiduraalinkin. Vain pienen hetken auttoi. Muuten koko aika yhtä tuskallista (8h). En ikinä ois osannut kuvitella miten järkyttävästi se sattuu. Vauva oli alle 3kg ja alakautta

Vierailija kirjoitti:

11. Alakautta, imukupilla. Ei tarvinnut toista kertaa mennä.

Ihan sama vastaus ja päätös on pitänyt. En pelännyt, että kuolen. Pelkäsin, että en kuole.

Jos olisin toisen tehnyt, olisin vaatinut sektion. Mutta en tehnyt. Itse raskaus oli helppo ja toipuminen myös.

Asteikko ei riitä kuvaamaan sitä h e l vettiä, jossa olin. Kiireellinen sektio, jonka jälkeen harvinainen komplikaatio ja hengenlähtö muutamasta minuutista kiinni. Uusia leikkauksia, fyysistä kipua ja henkistä piinaa koko loppuelämäksi. Siinäpä se minun synnytystarinani.