Lue keskustelun säännöt.
Olen tehnyt suuren virheen kun olen perustanut perheen.
Vapaudenkaipuu
08.10.2018 |
Olen tehnyt suuren virheen kun olen perustanut perheen. Minun olisi kannattanut jäädä miehettömäksi ja lapsettomaksi. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 13 vuotta. Meillä on 4 lasta, yhteinen pankkilaina ja uusi, mutta keskeneräinen omakotitalo.
En viihdy talossa, koska se on kesken ja minut on kiristetty asumaan tässä. Mieheni on kiristänyt minua avioerolla jos en ota hänen kanssaan pankkilainaa. Olen jälestä miettinyt, että olisi pitänyt antaa se ero. Mutta jäin hänen kanssaan yhteen, jotta lapsilla olisi äiti ja isä yhdessä saman katon alla. Olen itse erolapsi enkä halunnut samaa kohtaloa omille lapsilleni. Tiedän miten kauaskantoiset seuraukset (mm. itsetuntoon) sillä on lapseen.
Haluaisin matkustaa ja opiskella, mutta mies ei anna tehdä kumpaakaan. Perusteluna on aina se, että hänen työnsä ja työnssäkäyntinsä muuttuu mahdottomaksi tai vähintäänkin vaikeutuu ja hän itse ei pääse liikkumaan työasioissa. Minä olen ollut sitten aina kotona, koska hän on ollut aina poissa. Olen ollut pitkään hoitamassa kotona lapsia, koska en ole saanut töitä. Mietin, olenko liian kiltti. Tulisiko vain pakata matkalaukku ja ilmoittaa, että lähden tiistaina sinne ja sinne? Toivoa, että lapset pärjää tai että mies huolehtii ne? Minulla on kokemuksia siitä, että hän ei huolehdi. Huolehtii etupäässä vain itsestään. Syö ensin itse ja hoitaa omia juttujaan vaikka lapset valittaa vieressä nälkää.
Olen liikkunut vuosia aina kokoonpanolla äiti + lapset. Mies puuttui aina matkasta, koska hän teki töitä. Haluaisin olla vapaa! Haluaisin tehdä mitä huvittaa! Minun käsitys mukavasta yksinmatkustamisesta olisi yhdessä sovittu aikataulu. Että saisi lähteä iloisin mielin ja perhe iloisena hyvästelee minut matkaan. Tai että matkustetaan perheenä.
Mies on alistajatyyppiä jo 2. polvessa. Mutta siitä ei ollut viitteitä silloin kun alettiin olemaan yhdessä. Hän ei ollut alussa alistava vaan muuttui sellaiseksi vähitellen vuosien mittaan niin, että ehdin hissukseen sopeutua asiaan. Mietin tässä tapanko itteni, jotta saisin vapauden, otanko avioeron vai hylkäänkö aviomieheni ja 4 lasta kaikkinensa, koko paketin ja muutan yksin jonnekin muualle? Vapauden kaipuuni on kova.
Eräs henkilö sanoi minulle, että tällä hetkellä minun tärkein tehtävä on olla vaimo miehelleni ja äiti lapsilleni. Mitä ajattelette tästä?
Kommentit (12)
Vasten tahtoasiko sinä olet neljä lasta tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos et kaipaakaan vapautta lapsistasi, vaan enimmäkseen miehestä?
Ota aviero ja pankaa talo myyntiin. Lapset 50/50 vuoroviikoin teillä vanhemilla. Näin saat sekä pitää lapset että lapsivapaata?
Vapaudenkaipuu kirjoitti:
Eräs henkilö sanoi minulle, että tällä hetkellä minun tärkein tehtävä on olla vaimo miehelleni ja äiti lapsilleni. Mitä ajattelette tästä?
Sanoisin, että ehkä asia on nyt noin. Siis nyt.
Olet itsesi tähän jamaan saattanut, nyt on liian myöhäistä enää perua. Odota, että lapset ovat vanhempia, ja eroa sitten.
Eihän teillä ole avioehtoa? Katsokin, että saat puolet kaikesta!
Sitten alkaa se sun oma aika ja oma elämä. Ehdit vielä.
🇺🇦🇮🇱
Jos et enää rakasta miestäsi, eroa! Mutta älä nyt missään nimessä lapsistasi eroa! Olet niitä monta tähän maailmaan tehnyt ja vastuussa olet heistä loppu ikäsi. Otat tenavat ja lähdet lätkimään siitä talosta. Miksi asut siellä jos et kerran viihdy ja et ole onnellinen? Kyllä se isukki lapsiaan sitten jatkossa tapaa jos isänä aikoo vielä sitten pysyä. Tee rohkeita päätöksiä elämässä, et tule katumaan. Niin olen tehnyt itsekin ja nyt olen vapaa ja saan elää omana itsenäni .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mitäs järkevää tähän nyt voisi kommentoida.
Odota, että lapset ikääntyvät ja tee sitten ratkaisusi. Löysässä hirressä tosin on epämukavaa....
Laita paperille plussat ja miinukset. Tee ratkaisusi tämän perusteella. Jos päädyt siihen ratkaisuun, että eroat, tee suunnitelma.
Ymmärrä, että jos eroat, alussa aina hankalaa. Mutta lopussa kiitos seisoo.
Ymmärrä myöskin se, kun olet vain kotona ollut ja lapsesi ovat siihen tottuneet. Uusi " menevä" elämäsi voi olla lapsillesi outoa. Kerro heille etukäteen, miten elämänne tulee muuttumaan. Siis tältä osin.
Olet ilmeisesti tienhaarassa. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä elettävänä. Nyt tai ei koskaan ......?
Tukala tilanne, mutta täytyy suoraan sanoa, että oot aika vässykkä. Miksi sä olet tehnyt neljä lasta noin itsekeskeisen äijän kanssa joka on huono aviomies ja huono isä? Tiesitkö, että täällä meidän rakkaassa Suomessa nainen voi ottaa eron ilman miehen suostumusta!
Ala vähitellen suunnitteleen eroa ja järjesteleen käytännön asioita omasi ja lapsiesi henkisen hyvinvoinnin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ongelmasi on aivan muuta, mitä kuvittelet.
Jos olisit erossa miehestä ja lapsista, niin huomaisit muutaman kuukauden kuluttua tehneesi suuren virheen.
Varmasti löytäisit uuden miehen ja rakastuisit sokeasti. Hetken kuluttua se "rakkaus" karisisi kuin kesän lehdet syksyllä. Pyydä rukouksessa jeesuksen tulemaan sydämeesi ja antamaan sinulle elämän tarkoituksen.
Tulet varmaankin saamaan vapautta elämässäsi, mutta se vaatii nyt suunnittelua. Onko niin, että et uskalla tai osaa laittaa nykyisessä tilanteessasi hanttiin missään asiassa miehellesi? Mitä pelkäät? Sinulla on oikeus saada elää tasapuolisessa suhteessa tai ilman suhdetta elää jotakuinkin täysipainoista elämää. Lähde siitä. Toista sitä asiaa mielessäsi joka päivä.
Käytännön toimenpiteitä varten tarvitset tukea ehkä talodellusta mutta myös psykologista. Ota yhteyttä esim paikkakuntasi sosiaalihuoltoon tai turvakotiin. He voivat neuvoa sinua eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmmästä päästä kärsii koko ruumis.
Varmasti löytyy jokin keino toteuttaa itseäsi enemmän nykyisessäkin elämäntilanteessa. Miestä on turha miellyttää, hän ei sinua arvosta. Toimi sen sijaan oman moraalisi mukaan.
NYT on aika tehdä hallittu muutos itsenäisempään suuntaan, ennen kuin todella menetät hillintäsi ja teet jotain ajattelematonta, kuten hylkäät lapset...
Ja tajusit vasta neljän synnytyksen jälkeen?
Kaikki oli hyvin kolmen jälkeen?