Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennuksesta toipua ilman lääkkeitä?
08.10.2018 |
Olen masentunut. Olen ollut sitä jo pitkään. En ole vain myöntänyt asiantilaa itselleni. Lääkärissä en ole käynyt. Vaihdevuodet ovat myös meneillään; se on eräs syy masennukseeni. Lääkkeitä en halua käyttää, vaikka monet ovat saaneet avun. Niin että parantuuko masennuksesta ilman lääkkeitä? Tätä on jatkunut jo vuosia, koska olen pitkäaikaistyötön. Työttömyys on masentanut minut.
Kommentit (43)
Mitäs jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja lopettaisit "masentelun". Se on luulosairaus muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi. Masennus lähtee masentuneesta itsestään, ja siitä, että hoitaa sitä masennusta esim. terapialla. Lääkkeet on vain tukemassa sitä prosessia, ei kukaan pelkillä lääkkeillä parane.
Terapia auttaa varmaan monia. Itseäni ei auttanut juurikaan. En anna itsestäni muutenkaan juuri ulos tunteitani. Tuli vaan pahempi mieli kun kertoi elämästään. Hävetti paljon!
Urheilu, viinan poisjättö, stressitekijöiden ennaltaehkäisy, rentoutusharjoitukset ja säännöllinen unirytmi auttoi minut pois tunteiden suosta.
Ensin olin vain masentunut trauman jälkeen.
Lääkkeen aikana olin uupunut, apaattinen, lihoin ja epätodellisessa tilassa ja masentunut.
2 muun lääkkeen aikana refluksini paheni niin, että oksensin verta>sairaalaan.
Toinen lääke>refluksi paheni niin etten voinut niellä>sairaalaan tiputukseen.
Kaikkien lääkkeiden lopettaminen aiheutti vieroitusoireita.
Masennus paheni myös, kun kunto heikkeni. Sairaalassa mua tuijotettiin epäluuloisena, ikään kuin huvikseni oksentaisin. Multa tivattiin alkoholista (en käytä) ja bulimiasta (ei ole)
Kaikissa ps.dg.eissa on se haitta, että ei saa enää asiallista kohtelua. Kaikkea mitä sanot tai teet, käytetään sinua vastaan.
Ainakaan masennuslääkkeillä masennuksesta ei parannu kukaan. Jos aloitat, käytät loppuelämäsi, tai ainakin niin kauan kuin tavaraa riittää eli niiden myynti lopetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Masennus lähtee masentuneesta itsestään, ja siitä, että hoitaa sitä masennusta esim. terapialla. Lääkkeet on vain tukemassa sitä prosessia, ei kukaan pelkillä lääkkeillä parane.
Mulla oli vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, määrättiin käymään terapiassa viikon välein, enkä niistä käynneistä mitään kostunut. Kun sitten parin vuoden kuluttua löytyi oikea lääke, alkoi toipuminen heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei masennus ole mikään sairaus. Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta masistelu.
Ja tällä kirjoittajalla ei tietenkään ole omakohtaista kokemusta masennuksesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei masennus ole mikään sairaus. Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta masistelu.
Ja tällä kirjoittajalla ei tietenkään ole omakohtaista kokemusta masennuksesta...
Mä luulen vaan että se oli vitsinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu teki itsarin lääkkeiden vaikutuksen alaisena.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on tappava sairaus, joten kaikki hoitokeinot pitää hyväksyä, jos niistä vaan on apua. Lääkkeitä tarvitaan kainalosauvoina pahimman yli.
Ei. Lääkkeet voivat myös syventää tilaa,aiheuttaa sivuvaikutuksia ja laukaista jopa uusia sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei masennuksesta parane ikinä. Sen kanssa oppii elämään. Ja jos joku kehtaa väittää, että on parantunut masennuksesta, niin ei ole kyllä ollutkaan oikeasti masentunut! Ellei sitten ole tehnyt totaalisen elämän muutoksen. Välillä tulee hyviä hetkiä ja välillä taas niitä huonoja. Kun tämän tiedostaa, niin pääsee helpommalla. Ei siihen masennukseen kannata ottaa lääkkeitä. Älä ole itsellesi liian ankara ja kyllä niitä hyviäkin hetkiä tulee.
T. Elämäntapa masentuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieroitusoireet ainakin tekevät työkyvyttömäksi ja toiseksi, lääkkeiden tarkoitus on pitää masentuneet hiljaa. Valitus kun kuormittaa terveydenhuoltoa huomattavasti ja masennuslääkkeet ovat siksi eräänlainen suukapula. Niiden ei ole tarkoituskaan parantaa ketään.
Mulla myös keskivaikea masennus. Jaksan töissä käydä eikä ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Ihan normaalia elämää paitsi mikään ei motivoi eikä kiinnosta. Voisin ihan hyvin maata vain kotona kattoa tuijottaen (kuten teinkin kesäloman) eikä se kyllästyttäisi mua nykyistä enempää.
Ulkoilen ja raksalla töissä ulkona. En dokaile kuin max kerran kuussa eikä muita päihteitä mene. Elämä on vain töissäkäymistä ja makoilua, ei kiinnosta mikään. Aamustondis tulee joten testoarvotkin kunnossa. Ei seksi kiinnosta niin paljoa että tekisi mitään asian eteen. Aika umpikujassa olen. Kohta 30v ikää ja kaiken kaikkiaan en ole tehnyt mitään elämälläni.
En voi oikein lääkkeitäkään syödä työn takia ja muutenkin tosi skeptinen sivuvaikutuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu teki itsarin lääkkeiden vaikutuksen alaisena.
Ilman niitä olisi ehkä tehnyt jo aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos joku kehtaa väittää, että on parantunut masennuksesta, niin ei ole kyllä ollutkaan oikeasti masentunut! Ellei sitten ole tehnyt totaalisen elämän muutoksen.
On ihmisiä, jotka eivät tyydy siihen ajatukseen, että masennus on elämäntapa. MInulla diagnostisoitiin 3 kk esikoisen syntymän jälkeen psykoottinen synnytyksen jälkeinen masennus. Yritin itsemurhaakin pariin kertaan. Syötettiin lääkkeitä ja kävin viikoittain "terapiassa". Olin jossain vaiheessa sairaalahoidossakin, jossa olivat sitä mieltä, että laittavat eläkepapereita vetämään (olin nelikymppinen) . Olin sitä mieltä, että haluan vielä palata työelämään, ja siinä vaiheessa vasta ryhtyivät hoitamaan. Lääkkeet vaihdettiin, terapia muuttui viikottaisista käynneistä n. kerran kuussa tapahtuvaksi, ja eri terapeutille. Minä toivuin. Nyt jo reippaasti yli 10 vuotta ilman masennusta, ja eteenpäin mennään.
Voi parantua ilman lääkkeitä. Lääkkeitä syövät ainoastaan ne jotka ovat liian tyhmiä hoidettavaksi terapialla tai liian laiskoja ja selkärangattomia parantuakseen elämäntapamuutoksen avulla.
Masennuskääkkeitä syövät luuserit.
Vierailija kirjoitti:
Voi parantua ilman lääkkeitä. Lääkkeitä syövät ainoastaan ne jotka ovat liian tyhmiä hoidettavaksi terapialla tai liian laiskoja ja selkärangattomia parantuakseen elämäntapamuutoksen avulla.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan on todettu _lievässä_ masennuksessa auttavan yhtä hyvin kuin lääkkeet.
Väite pitää paikkansa, kun kummastakaan ei ole apua :D
Ei masennus ole mikään sairaus. Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta masistelu.