Pahasti ylipainoinen 17 v tytär ja oma avuttomuus

Jokainen lihava teini tietää olevansa lihava. Kyse ei ole siitä. Ap kuulosti viestissään omituisen ulkokohtaiselta, ihan kuin hän ei näkisi omaa osuuttaan asiassa.

Jos tyttö ei ole kotoa oppinut terveellisiä ruokatottumuksia, säännöllisiä ruoka-aikoja ja terveellistä ruuanlaittoa, ei mikään huomauttelu tuo muuta kuin haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkkyjä vastauksia. Jokainen lihava tietää olevansa lihava, ei oman perheenjäsenen tartte läskiksi sanoa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Todennäköisesti tyttöä kiusataan lihavuudesta.

Lapsen lihavuus johtuu käytännössä aina kotioloista. Ap ei ole vastannut yhteenkään kysymykseen, mitä hänelle on esitetty. Energiajuomien, karkin ja paahtoleivän mättäminen voi johtua siitä, ettei kotona ole kunnollista ruokaa ja tyttö on oppinut syömään nälkään herkkuja.

Tiedoksi, että esim. mun kotona oli aina kunnollista ja terveellistä ruokaa. Kun muutin kotoa pois, pääsin syömään kaikkia niitä ihania herkkoja joita olin aina halunnut, eikä sillä ollut enää mitään tekoa sen kanssa, etteikö kotona olisi opetettu syömään oikein. Terv. edelleen läski

Ap kertoi, että tyttö söi epäterveellisesti jo kotona asuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lihava teini tietää olevansa lihava. Kyse ei ole siitä. Ap kuulosti viestissään omituisen ulkokohtaiselta, ihan kuin hän ei näkisi omaa osuuttaan asiassa.

Jos tyttö ei ole kotoa oppinut terveellisiä ruokatottumuksia, säännöllisiä ruoka-aikoja ja terveellistä ruuanlaittoa, ei mikään huomauttelu tuo muuta kuin haittaa.

Ja jos kotona olisi opetettu terveellisiä ruokatottumuksia, säännöllisiä ruoka-aikoja ja terveellistä ruuanlaittoa, sä ihan oikeasti luulet, että se pelastaa teinin tai nuoren aikuisen läskiltä? Mulle on opetettu noi kaikki. Kun itse muutin kotoa, söin vain pitsaa ja irtareita vuosia.

lihavat on lepposii ne tekeee kepposii rrröyhh ja pröött

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lihava teini tietää olevansa lihava. Kyse ei ole siitä. Ap kuulosti viestissään omituisen ulkokohtaiselta, ihan kuin hän ei näkisi omaa osuuttaan asiassa.

Jos tyttö ei ole kotoa oppinut terveellisiä ruokatottumuksia, säännöllisiä ruoka-aikoja ja terveellistä ruuanlaittoa, ei mikään huomauttelu tuo muuta kuin haittaa.

Ja jos kotona olisi opetettu terveellisiä ruokatottumuksia, säännöllisiä ruoka-aikoja ja terveellistä ruuanlaittoa, sä ihan oikeasti luulet, että se pelastaa teinin tai nuoren aikuisen läskiltä? Mulle on opetettu noi kaikki. Kun itse muutin kotoa, söin vain pitsaa ja irtareita vuosia.

Useimmiten pelastaa. Lihavat lapset tulevat lähes aina perheistä, joissa ruokailutottumuksissa on vikaa.

Hoet syöneesi epäterveellisti, kun muutit kotoa. Jos luet aloittajan viestin, hänen tyttö söi epäterveellisesti jo ennen kotoa pois muuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö asuu opiskelujen takia muualla, enkä voi puuttua syömisiinsä. On noin 160 cm pitkä ja painaa varmaan jo 100 kg! Juo ainakin paljon energiajuomaa ja syö paljon leipää .

Kun asui vielä kotona, saattoi mättää puoli pussia paahtoleipää kerralla ja piilotteli karkkeja huoneeseensa...

Sekä minä, puolisoni että kaksi muuta lastani olemme normaalipainoisia!

Mutta esikoisellani on pohjaton vatsa ja kova sokerinhimo .

Kysyisitkö haluaako hän puhua sinulle, tilanteestaan vai haluaako puhua elämästään jollekin asiantuntijalle. Terapia on nyt tarpeen. Ei heti ravintoterapiaa, vaan riippuvuuksiin paneutua terapiaa. Hänellä on selvästi syömishäiriö.

Jos sä rupeat selittämään sille miten huono juttu se on kun se on lihava niin se kaivautuu vaan poteroonsa enemmän ja vastustaa kaikkia sun yrityksiä muuttaa sitä.

Ota ensin selvää tosta asiasta. Monipuolisesti eli elä lue vaan niitä sivuja jossa kauhistellaan "ku kaikki on nykyään niin lihavie" jne. Ja jos joku käyttää sanaa läski, niin sillä on todennäköisesti suht negatiivinen vinouma lihavuutta kohtaan joten ne neuvot voi usein jättää huomiotta.

Kerro sille hienotunteisesti sun omista tunteista ja huolista asian suhteen. Älä painosta. Älä ole ylitunteellinen (eli rupea itkemään tai öyhöttämään tms). Pointti on siinä et kommunikoit sun tuntees ilman painostusta ja sit tärkee SEN PITÄÄ TUNTEA ET RAKASTAT SITÄ OLI SE LAIHA TAI LIHAVA. Toi on tosi tärkee et luottamus säilyy teidän välillä ja ettet painosta sitä mihinkään. Se homma jää kytemään sinne sen takaraivoon koska se oma motivaatio on tärkeä täs.

Noi syyllistämiset ja vittuilut ei toimi. Niistä on tutkimuksia jotka sanoo ettei skulaa vittuilu tai syyllistäminen tai painostus tai häpäisy. Joillakin voi tietysti toimia mut itseinho on huono motivaattori pitkän tähtäimen tavoitteisiin. Plus itseinho kannustaa laihduttamaan paljon kertarysäyksellä ja se ei ole toimiva tapa jos mielii hallita painoaan loppuelämän.

Sit suotittelen ajanvarausta täältä https://www.syomishairiokeskus.fi/uusi/ ja jos ei ole kyse syömishäiriöstä niin hyviä neuvoja saa Patrik Borgilta http://www.patrikborg.fi/ ja sen blogista http://patrikborg.blogspot.com/

Näillä eteenpäin. Älä luovuta. Älä painosta. Kuuntele mitä se sanoo ja kommunikoi omat tunteesi suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tilanne kyllä. Minä olen jo50 v ja paras ystäväni on tällainen karkinpiilottelija. Kerran meinas mennä ihan tosissaan riidaksi asti, kun olin menossa luoksensa käymään ja hän suorastaan vaati, että pitää tuoda munkkeja Tai jtn pullaa mukana. Ja kun sanoin että en nyt tuo, niin alkoi kuulostaa siltä ettei tartte tulla ollenkaan. Siis se makeanhimo oli aika hurjan kuuloista.
Hän on ikänsä taistellut painonsa kanssa. Kymmenien vuosien aikana useita kertoja rysäyttönyt n30-40 kiloa alas. Aina ne on tulleet takaisin juurikin syömällä.
Ehkä voisit ihan rahalla ostaa käyntejä jollain yksityisellä ravintoneuvojslla tau ravintoterapeutille? Jos siis on taloudell. mahdollista? Saisi ainakin tietoa ja ohjeita.
Pitkä voi olla taival tässä ongelmassa kyllä.
Yritä positiivisesti kannustaa edes vähän liikkumaan vaikka kävelyillä.

Haha, "tietoa ja ohjeita". Eiköhän lähes kaikki nykyteinitkin tiedä jotakuinkin mitä ja miten pitäisi syödä. Jos pelkkä tieto riittäisi maailmassa ei olisi ylipainoisia ihmisiä. Mahdoton kyllä näillä tiedoilla sanoa onko ap:n lapsen tapauksessa kyse syömishäiriöstä, tunnesyömisestä, masennuksesta, ravinnepuutoksesta (esim. rauta) joka saa ahmimaan, kapinoinnista jne. Asialle ei mitään kuitenkaan voi jos tyttö ei itse halua muuttua.

Kannustat nyt ensin liikkumaan. Vaikka yhdessä menette syksyllä ulos kävelylle. Jo kolme kertaa viikossa suoritettu puolen tunnin kävely kasvattaa kuntoa merkittävästi. Ylipainoinenkin voi olla hyvinkin terve, jos liikkuu vain riittävästi. Jos ei liiku, niin polvet ja muut lihakset eivät kestä ylipainoa. Myöhemmin mahdollinen se laihdutuskin on helpompaa, kun pohjalla on hyvä peruskunto.

Kotona on aina syöty tavallista kotiruokaa kasvispainotteisesti, silloin kun olemme syöneet ulkona olemme valinneet aina kunnon ravintolan jossaa laadukkaita raaka-aineita eikä mitään mäkkäriä. Samalla lapset opetelleet ravintolakäyttäytymistä. Viikonloppuisin herkuteltu esim ostamalla jäätelöpaketti joka jaettu perheen kesken tai leipomalla keksejä tai kääretorttu . Muilla lapsillani on normaali suhde syömiseen, esikoinen on se joka söi puurosta pelkät hillot, puoli pussia leipää, ,kaakaojauhetta lusikalla suoraan purkista, ...

Tyttäresi ikäisenä elin leivällä ja karkeilla, mutta ylipainoa oli vain 10 kg. Kotiruoka oli siihen aikaan (80-luvulla)tyyliin nakkikeittoa. Koulussakaan kaveripiirini ei käynyt syömässä.Olisin tarvinnut proteiinipitoisempaa ruokaa, jotta nälkä olisi pysynyt kurissa sekä vihanneksia vitamiinien ja suojaravintoaineiden vuoksi. Äiti ei tiennyt etten syö koulussakaan. Kotona oli kyllä aina hedelmiä, joita en yleensä syönyt. Aikuisiällä olen opetellut syömään terveellisemmin, mutta nytkin olen lievästi ylipainoinen.

Mielestäni nuoresi tarvitsee reilusti kunnon ruokaa (kalaa, kanaa, lihaa, munia, raejuustoa rahkaa sekä vihanneksia ja hedelmiä) ja mieluista liikuntaa (vaikka yhteisistä kävelylenkeistä alkaen). Huonot syömiset alkavat jäädä pois, kun tottuu parempaan eikä ole nälkä.

Valitettava tosiasia on myös että ihmiset kuvittelevat olevansa pienempiä kuin ovat. 1970-luvulla suomalaisten naisten keskikoko vaatteissa oli 36 ja nyt vuonna 2018 se on 44. Ihmiset on lihoneet aivan järkyttävästi.

Ymmärrän ap sinua! Minulla on kaksi poikaa, jotka syövät normaalisti eivätkä lihoneet edes murrosiässä kun kasvava keho kulutti energiaa ja iski pohjaton nälkä. Ja sitten tyttö, jonka vatsa on ollut pohjaton kuilu aina. Enkä nyt liioittele yhtään.

Jo lapsena söi hätkähdyttävät määrät, mielestäni on hiukan outoa jos 3v  vetää kolme isokokoista, kotona tehtyä lihapullaa sekä keon perunamuussia. Ja pyytää lisää. Salaattia sörkki haarulla sivuun, vaikka vastapäätä isoveljet söivät mukisematta omaa salaattiaan eikä kyse ollut sen kummemmasta kuin kurkku, feta, paprika, ym. Päivähoidossakin kiinnitettiin huomiota tähän ahmiseen sekä sekä siihen, että nuoli leivästä voit ja puurosta söi pelkän hillosilmän,  itse leipä ja puuro jäivät syömättä!  

Kun me muut pelasimme pihalla jalkapalloa,  katsoi vain sivusta ja kun lähdimme luistelemaan, narisi miten on tylsää ja kylmä. HopLop tyylisissä paikoissakin kiinnostuneempi siitä, mistä saa jäätelöä kuin akviteeteista!  Päivähoidossakin huomattiin  haluttomuus liikkua, pihallakin tahtoi vain istua keinussa.

Tytön kasvettua tilanne vain paheni, oli jatkuvasti napostelemassa ja söi esim. muroja kuivina tai leipää, välillä teki jotain outoja mössöjä margariinista ja kaakaojauheesta...  Tämä kaikki alkoi tietenkin  näkyä ja jo eskarissa oli ryhmän isoin lapsi. Eskarissa teki muuten sen tempun, että kun annoin nimppari -karkkipussin vietäväksi ja jaettavaksi niin oli livahtanut syömään sen vessaan yksin ! Jäi kiinni.

Haluaisin nyt sanoa kovasti, että löysin jonkun maagisen ratkaisun mutta ikävä kyllä en . Tytär on nyt 11v, 145cm ja  noin 55 kg.  Emme voi ostaa kotiin voita, kaakaojauhetta, muroja, leipää jne  tai sitten ne pitää piilottaa, en voi uskoa, että joudun  piilottelemaan ruokaa omassa kodissani ! Epäilen myös, että varastaa kaupoista kun olen löytänyt  suklaapatukoiden kääreitä patjan alta ja pihalta (heittää ikkunasta).

On käyty keskustelemassa psykologin (koululääkärin lähetteellä) ja ravintoterapeutin kanssa, ilman tuloksia. On ollut keskusteluissa uhmakas ja sitä mieltä, ettei hän  tarvitse apua!

Jos tilanne on jo nyt paha, miten paha siitä tulee kun tytär muuttaa pois kotoa?! :(