Pahasti ylipainoinen 17 v tytär ja oma avuttomuus

Miksi teillä oli paljon paahtoleipää kotona? Silloin juuri kotona olisi pitänyt opettaa terveellisemmät elämäntavat. Nyt on enää paha puuttua mitenkään.

Kuten itse sanoit, et voi kovinkaan paljon vaikuttaa siihen enää, koska hän ei asu kotona. Sen tietysti voit tehdä, että käyt hänen kanssaan kaupassa ja tarjoudut ostamaan terveellisiä ruokia: juureksia, hedelmiä, salaattia, vähäsokerisia maitotuotteita yms. Voitte myös yhdessä opetella tekemään hyviä ja terveellisiä ruokia, jotta oikein syöminen ei ainakaan jää osaamattomuudesta kiinni.

Vaikea tilanne kyllä. Minä olen jo50 v ja paras ystäväni on tällainen karkinpiilottelija. Kerran meinas mennä ihan tosissaan riidaksi asti, kun olin menossa luoksensa käymään ja hän suorastaan vaati, että pitää tuoda munkkeja Tai jtn pullaa mukana. Ja kun sanoin että en nyt tuo, niin alkoi kuulostaa siltä ettei tartte tulla ollenkaan. Siis se makeanhimo oli aika hurjan kuuloista.

Hän on ikänsä taistellut painonsa kanssa. Kymmenien vuosien aikana useita kertoja rysäyttönyt n30-40 kiloa alas. Aina ne on tulleet takaisin juurikin syömällä.

Ehkä voisit ihan rahalla ostaa käyntejä jollain yksityisellä ravintoneuvojslla tau ravintoterapeutille? Jos siis on taloudell. mahdollista? Saisi ainakin tietoa ja ohjeita.

Pitkä voi olla taival tässä ongelmassa kyllä.

Yritä positiivisesti kannustaa edes vähän liikkumaan vaikka kävelyillä.

Syödäänkö teillä kotona kunnon aterioita? Millaiset ruokatottumukset hän on kotoa oppinut? Osaako hän laittaa ruokaa? Vanhempien pitäisi olla perillä alaikäisen lapsen tilanteesta.

Ravitsemusterapeutille menette yhdessä. Laadittu ruokavalion, jota tytär sitoutuu noudattamaan. Ja lisäksi liikuntaa. Koko elämäntapa pitää muuttua, ei mitään pikalaihdutuksia.

Joskus on paras vaan sanoa asiasta inhorealistisen suoraan. Se vaikuttaa kohteeseen ensin lamauttavasti, mutta saa tämän sitten sisuuntumaan ja laihduttamaan. Varmasti asiasta sanominen jää mieleen hänelle, mutta joskus on pakko "lyödä" että hän pelastuu myöhemmiltä kärsimyksiltä. Koska niitä lihavalle nuorelle naiselle riittää. 

Lapsi ei pahuuttaan ole lihava vaan hän ei osaa itse ratkaista tilannetta. Ap:n kirjoitus oli niin ylimalkainen, ettei siitä käy ilmi juuri mitään. Miten kotona on perheessä syöty ja millainen elämäntilanne tytöllä nyt on?

Vaikka lapsi asuu kodin ulkopuolella, te olette hänen huoltajia. Te olette myös vastuussa lapsen auttamisesta. Ravitsemusterapeutti voisi olla oikea osoite.

Kuulosta jonkinlaisenta psyykkisen puolen regressiolta/masennukselta. Itse olin myös ylipainoinen ja käytin roskaruokaa psyykelääkkeenä pari vuosikymmentä, nykyään olen normaalipainoinen, lähes painoindeksin alarajalla.

Mitkään pehmeät keinot tai ravitsemusterapeutit eivät auta. Parasta on kun sanot suoraan ruokapöydässä lapsesi olevan läski. Se on ainoa keinto herättää hänet ja saada laihduttamaan. Mutta sinun on otettava se huomioon, että hän myös alkaa inhota sinua, eikä hevillä anna anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus on paras vaan sanoa asiasta inhorealistisen suoraan. Se vaikuttaa kohteeseen ensin lamauttavasti, mutta saa tämän sitten sisuuntumaan ja laihduttamaan. Varmasti asiasta sanominen jää mieleen hänelle, mutta joskus on pakko "lyödä" että hän pelastuu myöhemmiltä kärsimyksiltä. Koska niitä lihavalle nuorelle naiselle riittää. 

Niiiin, tai sitten masentumaan ja lihomaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Mitkään pehmeät keinot tai ravitsemusterapeutit eivät auta. Parasta on kun sanot suoraan ruokapöydässä lapsesi olevan läski. Se on ainoa keinto herättää hänet ja saada laihduttamaan. Mutta sinun on otettava se huomioon, että hän myös alkaa inhota sinua, eikä hevillä anna anteeksi. 

Onpa järkevä ohje. Tyttären luotto äitiin voi vain karista ja sitten pahaa oloaa hoidetaan milläs muullakaan kuin syömisellä.

Ihan järkkyjä vastauksia. Jokainen lihava tietää olevansa lihava, ei oman perheenjäsenen tartte läskiksi sanoa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Todennäköisesti tyttöä kiusataan lihavuudesta.

Lapsen lihavuus johtuu käytännössä aina kotioloista. Ap ei ole vastannut yhteenkään kysymykseen, mitä hänelle on esitetty. Energiajuomien, karkin ja paahtoleivän mättäminen voi johtua siitä, ettei kotona ole kunnollista ruokaa ja tyttö on oppinut syömään nälkään herkkuja.

Kokeilkaa nlp terapiaa. Se oikeasti auttaa aivot pois opituista maneereista.

Tyttö on jo aikuisuuden kynnyksellä ja asuu omillaan - ei äiti häneen enää voi paljonkaan vaikuttaa.

Jos tyttö itse tuo esiin että haluaisi laihtua, voi tarjoutua tukemaan esim maksamalla ravintoterapeutin / kuntosalijäsenyyden.

Oikeastaan itse sanoisin, että tässä on kaksi mahdollista skenaariota. Ensimmäinen on se, että tyttö ei oikeasti ymmärrä kokoansa ja kuinka paljon on lihonut, tai sitten toisaalta ymmärtää liiankin hyvin, ja syö saadakseen lohtua. Oli niin tai näin, niin on äärimmäisen tärkeää herättää tyttö tilanteeseen mahdollisimman hienovaraisesti, ettei hänelle tule tunne, ettei hän kelpaisi omille lähimmilleen omana itsenään!

Ei auta huomauttelu, ravintoterapeutit eikä mitkään ateriarytmit jos on vaikea BED. SSRI- lääkkeistä voi olla ehkä apua. Vaikeasta ahmimishäiriöstä kärsivä vaikka varastaa jotta saa syötävää, kotoa häviää kaapeista kaikki syötäväksi kelpaava ja ruokaa myös piilotellaan ja syödään salaa.Kyse ei ole siis tahdonvoimasta, vaan mielenterveyden häiriöstä. Aivan kuin anorexiakin, BED on hengenvaarallinen tila ja vaikeasti hoidettava.

Et voi vaikuttaa asiaan. Voit vaan toivoa, että tytär jossain vaiheessa itse alkaa kärsimään lihavuudestaan sen verran, että muuttaa ruokavaliotaan ja alkaa liikkumaan.

Ellei tyttäresi ole jotenkin henkisesti vajaa, hän varmasti ihan itse tietää olevansa läski, sitä ei tarvitse kertoa. Ja aika hyvin on vältellyt ulkopuolista maailmaa, jos ei tiedä mitkä ruuat ovat terveellisiä ja miten pitäisi syödä että ei olisi läski, joten sitäkään ei tarvitse sinun eikä ravitsemusterapeutin kertoa.

Terv. läski

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkään pehmeät keinot tai ravitsemusterapeutit eivät auta. Parasta on kun sanot suoraan ruokapöydässä lapsesi olevan läski. Se on ainoa keinto herättää hänet ja saada laihduttamaan. Mutta sinun on otettava se huomioon, että hän myös alkaa inhota sinua, eikä hevillä anna anteeksi. 

Onpa järkevä ohje. Tyttären luotto äitiin voi vain karista ja sitten pahaa oloaa hoidetaan milläs muullakaan kuin syömisellä.

Tottakai se luotto karisee ja sitä äitiään alkaa inhoamaan. Mutta samalla alkaa myös inhoamaan itseään ja ainoa keino saada tämä tunne kuriin on laihtuminen. Tiedän parikin tapausta, jotka ovat alkaneet laihduttamaan nimenomaan tällaisen huomautuksen jälkeen. Kuten itseni. Se on jättänyt henkiset vammansa, mutta on pelastanut monia asioita myöhemmin. Baarin vessassa ei ole tarvinnut läskiä peilistä katsoa ja sillä on ollut merkitys moniin asioihin. 

Toki on mahdollista, että lapsi alkaa syömään huomautuksen jälkeen enemmänkin, mutta silloin tuskin ravitsemusterapeutistakaan olisi hänelle mitään hyötyä ollut. Näin se vaan on.

Osta sille laksatiiveja

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkkyjä vastauksia. Jokainen lihava tietää olevansa lihava, ei oman perheenjäsenen tartte läskiksi sanoa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Todennäköisesti tyttöä kiusataan lihavuudesta.

Lapsen lihavuus johtuu käytännössä aina kotioloista. Ap ei ole vastannut yhteenkään kysymykseen, mitä hänelle on esitetty. Energiajuomien, karkin ja paahtoleivän mättäminen voi johtua siitä, ettei kotona ole kunnollista ruokaa ja tyttö on oppinut syömään nälkään herkkuja.

Tiedoksi, että esim. mun kotona oli aina kunnollista ja terveellistä ruokaa. Kun muutin kotoa pois, pääsin syömään kaikkia niitä ihania herkkoja joita olin aina halunnut, eikä sillä ollut enää mitään tekoa sen kanssa, etteikö kotona olisi opetettu syömään oikein. Terv. edelleen läski