Miten ihmeessä totaali-yh pystyy aloittamaan seurustelun?

Miten te muut totaali-yh:t olette selviytyneet? Onko löytynyt uutta parisuhdetta ja miten se käytännössä on onnistunut?

Mihin sinä parisuhdetta tarvitset kun sinulla ei ole aikaa. Tahtoisitko oman kodinkoneen vai mikä tässä on takana?

Ei ne ehdi hengata täällä Vauvalla.

Totaali-yh:na miehen kuoleman jälkeen 8 vuotta, ja sinkkuna edelleen.

10 vuotta jo totaali-yh. Ei ole uutta löytynyt. Baareissa en pääse käymään. Työpaikalta ei ole löytynyt eikä lasten harrastuksista, omiin harrastuksiin ei ole aikaa eikä rahaa. Tukiverkostoa ei minkäänlaista. Näillä mennään, yksinäinen olen.

Kuka haluaa tuollaisen kumppanin joka sanoo näin: Ainoastaan viikonloppuisin päivällä voisi satunnaisesti järjestää itselleen omaa aikaa, mutta yleensä silloin on niin väsynyt, ettei jaksa poistua kotoa minnekään.

Eipä se oikein onnistukaan. Toisaalta eipä olisi aikaakaan ylimääräiselle ihmiselle tässä kuviossa.

Netissä on tietysti nykyään suht helppo löytää keskusteluseuraa. Parille treffeille nyt löytyy jotenkin aikaa mutta uutta suhdetta on vaikea ylläpitää sayunnaisilla tapaamisilla. Itse en halua tuoda kotiini ja ladten elämään ketään miestä ellen ole varma suhteesta. Yh:na on myös hyvin vaikea löytää miestä joka kelpaisi, koska oma vaatimustaso on noussut eron jälkeen. Ja jos mies olisi muuten mukava niin hänen kiinnostus pikkulapsiarjesta voi olla heikko.

Olen luovuttanut miesten suhteen toistaiseksi. Minulla ei tosiaan ole aikaa seurustelulle enkä kaipaa elämääni lisää stressiä huonosti toimivasta suhteesta. Meillä on lasten kanssa kivaa yhdessä ja keskityn yh-elämän hyviin puoliin, joita on paljon!

Ei kai mitenkään, jos aikaa ei ole. Kun lapset kasvavat ja kulkevat omissa menoissaan aikaa tulee. Varmasti lapsillekin parempi, ettei elämässä hypi uusia ihmisiä vaan vanhempi keskittyy pitämään huolta perheestään.

Miten vanhat lapset? Meinaan meikäläinen pantiin ala-asteikäisenä vahtimaan nuorempaa, että vanhempi pääsee jonnekin. Kaikki säilyi ihan ehjin nahoin, että sikäli.

Vierailija kirjoitti:

Töiden jälkeen on riennettävä kotiin laittamaan ruoka pöytään ja lähettämään lapset harrastuksiin ja kuskailemaan itse. Omista harrastuksista, kaupasta tai työpaikalta ei parisuhdetta löydä ja vaikka löytäisikin, niin missä ihmeen välissä uutta kumppania pystyisi tapailemaan.

Mummot asuvat kaukana, joten heistä ei ole apua lastenhoidossa kuin ainoastaan loma-aikoina. Ei ole myöskään varaa palkata lastenhoitajaa illoiksi. Itsekään ei jaksa eikä ehdi arki-iltoina ketään treffailemaan. Ainoastaan viikonloppuisin päivällä voisi satunnaisesti järjestää itselleen omaa aikaa, mutta yleensä silloin on niin väsynyt, ettei jaksa poistua kotoa minnekään.

Tässä on näköjään tuomittu elämään yksin niin kauan, että lapset pärjäävät jo omillaan.

Kyllä se valitettavasti juuri näin on, ja jos vielä kumppanilla olisi lähes vastaava tilanne tai olisi vkon loppu isä joka toinen viikko + kolmivuorotyö niin aika vähän jäisi sitä mahdollista yhteistä aikaa.

Se on nämä ruukavuosien kiireet sellaisia ja elämä suoritusyhteiskunnassa että ei ole helppoa, mutta pitää vain jaksaa.

Itselläni oli sikäli hyvä tilanne että lapsia vain yksi ja hänkin tuolloin taapero. Mutta joo, mies löytyi ihan naapuritalosta. Nähtiin yleensä iltaisin (riippuen siitä, oliko mies iltavuorossa vai ei). Toki nähtiin myös päivisin mutta silloin oltiin ns. kavereita eli lapselle ei paljastettu suhteen oikeaa laitaa ennen kuin suhde vakiintui.