Onko ok kehua jonkun ihmisen ulkonäköä, kun toinen ihminen on kuuloetäisyydellä?

Mistä kysymys tuli mieleen? Onko joku loukkaantunut, kun olet kehunut muita?

Yleensä ottaen on ok. Tietysti.

Mutta ehkä joku saattaa piilokettuillakin sillä, että kehuu muita asioista, joissa kuulijalla on heikkouksia, eikä se minusta ole ok. Jos tiedät että joku loukkaantuisi tuosta, niin sitten et varmaan teekään niin, ellet nimenomaan halua ärsyttää. Kannattaa sanoa ne kehut vaikka kohteelle suoraan mieluummin kuin "loukkaantujalle".

Totta kai. Kehun kaikkia vähän kaikesta kaiken aikaa, koska on kiva sanoa kivoja asioita muille. Ei kohtelaisuuksia kuitenkaan vuorotellen jokaiselle tule yhdellä näkemiskerralla sanottua vaan kelle kulloinkin, joten pakostikin tulee kehuttua yhtä kerrallaan.

Hassu kysymys. Loukkaannutko sitten itse, ap, jos jonkun muun olemusta tai tekemisiä tai sanomisia kehutaan sinun läsnäollessa?

Vierailija kirjoitti:

Mistä kysymys tuli mieleen? Onko joku loukkaantunut, kun olet kehunut muita?

Yleensä ottaen on ok. Tietysti.

Mutta ehkä joku saattaa piilokettuillakin sillä, että kehuu muita asioista, joissa kuulijalla on heikkouksia, eikä se minusta ole ok. Jos tiedät että joku loukkaantuisi tuosta, niin sitten et varmaan teekään niin, ellet nimenomaan halua ärsyttää. Kannattaa sanoa ne kehut vaikka kohteelle suoraan mieluummin kuin "loukkaantujalle".

Tuli mieleen tänne kirjoitetusta aloituksesta, jossa aloittajan itsetunto sai kovan kolauksen kun olivat ystävänsä kanssa kahvilla ja joku kehui ystävää kauniiksi.

Ap

.

No kerran kaverini suuttui mulle ihan kunnolla, koska kuuli kun puhuin toisen kaverin kanssa kuinka kaunis vartalo eräällä tytöllä oli (oltiin kaikki isolla porukalla rannalla) ja miten sillä oli täydellisen litteä, kiinteä vatsa. Niin tämä suuttunut kaveri ei edes ollut keskustelussa mukana vaan kuuli ohimennen, ja koska hänen ehkä suurin epävarmuus omassa vartalossaan on ei-niin-litteä maha, niin hän tietenkin otti puheeni henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Vaikka en hänelle edes puhunutkaan niin tuli kyllä mietittyä että kannattaako arvostella kenenkään vartaloa edes positiivisessa valossa, kun ei se hyviin käytöstapoihin koskaan ole kuulunut.

Ainahan se kateuden mahdollisuus on olemassa. Täytyy kai olla aikuistunut ja fiksu, et ei häiritse toisen hyvännäköisyys ja se, et joku toinen saa kehuja.

Mielestäni kehut kannattaa ehkä sanoa kuitenkin "hiljaa" jos ei tunne hyvin ympärillä olevia ihmisiä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kysymys tuli mieleen? Onko joku loukkaantunut, kun olet kehunut muita?

Yleensä ottaen on ok. Tietysti.

Mutta ehkä joku saattaa piilokettuillakin sillä, että kehuu muita asioista, joissa kuulijalla on heikkouksia, eikä se minusta ole ok. Jos tiedät että joku loukkaantuisi tuosta, niin sitten et varmaan teekään niin, ellet nimenomaan halua ärsyttää. Kannattaa sanoa ne kehut vaikka kohteelle suoraan mieluummin kuin "loukkaantujalle".

Tuli mieleen tänne kirjoitetusta aloituksesta, jossa aloittajan itsetunto sai kovan kolauksen kun olivat ystävänsä kanssa kahvilla ja joku kehui ystävää kauniiksi.

Ap

Jos on täysin tietoinen siitä miltä näyttää, ja hyväksyy kaiken ulkonäössään, niin ei varmaan loukkaannu tuollaisista. Mutta jos on ulkonäöstään epävarma, niin kaikki miten muut puhuvat eri ihmisten ulkonäöstä, vaikuttaa siihen mitä ajattelee omasta ulkonäöstään. En tarkoita vain ulkonäkönsä piirteiden hahmottamista vaan sen hahmottamista, miten "hyväksytty" ulkonäkö itsellä on.

Esim. mulla on tosi pienet rinnat, ja täytyy tunnustaa, että kun vaikka jonkun julkkiksen pieniä rintoja pilkataan, niin tulen tietoisemmaksi siitä, miten huono asia rintojeni koko muiden ihmisten mielestä voi olla. Jos olisin ollut koko ajan ok asian kanssa, ei ne kommentit haittaisi, mutta kun yritän hyväksyä asiaa, niin se vaikeutuu, kun muutkaan eivät tunnu hyväksyvän pieniä rintoja. Itselleni on vaikea olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.

Jos jonkun isompia rintoja taas kehutaan, sillä voi olla vähän samanlainen vaikutus eli saatan kuvitella, että niiden kehuja väheksyy pieniä rintoja, vaikkei hän oikeasti miettisi niistä yhtään mitään. Omat epävarmat ajatukset vain vahvistuvat, kun kaikkea tulkitsee niiden läpi.

Miksi kommentoida toisen ulkonäköä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kysymys tuli mieleen? Onko joku loukkaantunut, kun olet kehunut muita?

Yleensä ottaen on ok. Tietysti.

Mutta ehkä joku saattaa piilokettuillakin sillä, että kehuu muita asioista, joissa kuulijalla on heikkouksia, eikä se minusta ole ok. Jos tiedät että joku loukkaantuisi tuosta, niin sitten et varmaan teekään niin, ellet nimenomaan halua ärsyttää. Kannattaa sanoa ne kehut vaikka kohteelle suoraan mieluummin kuin "loukkaantujalle".

Tuli mieleen tänne kirjoitetusta aloituksesta, jossa aloittajan itsetunto sai kovan kolauksen kun olivat ystävänsä kanssa kahvilla ja joku kehui ystävää kauniiksi.

Ap

Mielestäni hän tulkitsi kommentin virheellisesti. Mies kehui toista naista ja ystävä koki, että häntä vähäteltiin. Vastasin hänelle, että jokainen katsoo itseään miellyttäviä ihmisiä eikä välttämättä huomaa muita. Minä katson hoikkia, lyhyitä ja vaaleita miehiä ja joku toinen pitää vantterista kaljupäistä, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Ei kyse ole epäkohteliaisuudesta, vaan makuasiasta.

Huono itsetunto kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kysymys tuli mieleen? Onko joku loukkaantunut, kun olet kehunut muita?

Yleensä ottaen on ok. Tietysti.

Mutta ehkä joku saattaa piilokettuillakin sillä, että kehuu muita asioista, joissa kuulijalla on heikkouksia, eikä se minusta ole ok. Jos tiedät että joku loukkaantuisi tuosta, niin sitten et varmaan teekään niin, ellet nimenomaan halua ärsyttää. Kannattaa sanoa ne kehut vaikka kohteelle suoraan mieluummin kuin "loukkaantujalle".

Tuli mieleen tänne kirjoitetusta aloituksesta, jossa aloittajan itsetunto sai kovan kolauksen kun olivat ystävänsä kanssa kahvilla ja joku kehui ystävää kauniiksi.

Ap

Jos on täysin tietoinen siitä miltä näyttää, ja hyväksyy kaiken ulkonäössään, niin ei varmaan loukkaannu tuollaisista. Mutta jos on ulkonäöstään epävarma, niin kaikki miten muut puhuvat eri ihmisten ulkonäöstä, vaikuttaa siihen mitä ajattelee omasta ulkonäöstään. En tarkoita vain ulkonäkönsä piirteiden hahmottamista vaan sen hahmottamista, miten "hyväksytty" ulkonäkö itsellä on.

Esim. mulla on tosi pienet rinnat, ja täytyy tunnustaa, että kun vaikka jonkun julkkiksen pieniä rintoja pilkataan, niin tulen tietoisemmaksi siitä, miten huono asia rintojeni koko muiden ihmisten mielestä voi olla. Jos olisin ollut koko ajan ok asian kanssa, ei ne kommentit haittaisi, mutta kun yritän hyväksyä asiaa, niin se vaikeutuu, kun muutkaan eivät tunnu hyväksyvän pieniä rintoja. Itselleni on vaikea olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.

Jos jonkun isompia rintoja taas kehutaan, sillä voi olla vähän samanlainen vaikutus eli saatan kuvitella, että niiden kehuja väheksyy pieniä rintoja, vaikkei hän oikeasti miettisi niistä yhtään mitään. Omat epävarmat ajatukset vain vahvistuvat, kun kaikkea tulkitsee niiden läpi.

Sinulla on hyvät ja normaalin kokoiset rinnat, kuten kaikilla muillakin naisilla. 

Positiivisia puolia pienissä rinnoissa: ei ole pakko käyttää rintaliivejä, vaikka ne ovat usein todella kauniita, mutta saa käyttää rintaliivejä, jos haluaa. Vaatteet istuvat usein paremmin ja vaatteiden malli on helpompi valita. Urheillessa pienirintaisuus on ilahduttavaa, kun voi juosta.

ohis

Kannattaa miettiä, millä lailla kehuu. Vartalon positiivinenkaan kommentointi ei mielestäni ole asiallista, mutta kyllä vaikka jonkun hiuksia voi kehua. Sillä pääsee jo pitkälle, ettei ole autistisen tilannetajuton pässi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kysymys tuli mieleen? Onko joku loukkaantunut, kun olet kehunut muita?

Yleensä ottaen on ok. Tietysti.

Mutta ehkä joku saattaa piilokettuillakin sillä, että kehuu muita asioista, joissa kuulijalla on heikkouksia, eikä se minusta ole ok. Jos tiedät että joku loukkaantuisi tuosta, niin sitten et varmaan teekään niin, ellet nimenomaan halua ärsyttää. Kannattaa sanoa ne kehut vaikka kohteelle suoraan mieluummin kuin "loukkaantujalle".

Tuli mieleen tänne kirjoitetusta aloituksesta, jossa aloittajan itsetunto sai kovan kolauksen kun olivat ystävänsä kanssa kahvilla ja joku kehui ystävää kauniiksi.

Ap

Mielestäni hän tulkitsi kommentin virheellisesti. Mies kehui toista naista ja ystävä koki, että häntä vähäteltiin. Vastasin hänelle, että jokainen katsoo itseään miellyttäviä ihmisiä eikä välttämättä huomaa muita. Minä katson hoikkia, lyhyitä ja vaaleita miehiä ja joku toinen pitää vantterista kaljupäistä, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Ei kyse ole epäkohteliaisuudesta, vaan makuasiasta.

Ihanaa, joku muukin tykkää hoikista, lyhyistä ja vaaleista miehistä! Minäkin! ❤️

Ja olen muutenkin samaa mieltä. En ylipäänsä ymmärrä, miksi pitää peilata itseä aina kaikkeen muiden sanomaan - toki se voi olla kasvattavaa, jos puhutaan esimerkiksi luonteenpiirteistä (vaikkapa siitä, ettei joku koskaan kuuntele muita, joten voi mennä itseensä ja mietiä, onko itse henkilö, joka kuuntelee muita). Mutta ulkonäkö on kyllä niin makuasioiden varassa oleva asia, että turha sitä miettiä. Ihan jokaisessa on jotakin jonkun mielestä kaunista ja kiva vaan, jos siitä sanotaan. Siitähän tulee hyvä mieli kohteelle.

Kysyisinkin, että miksi pitäisi ajatella ympärillä olevien tunteita eikä kehuttavan kohteen tunteita? Esimerkiksi itse sain kuulla kymmenen vuotta jälkeenpäin monelta peruskouluaikaiselta kaverilta, että olivat olleet kateellisia mulle mun ihosta ja hiuksista. Miten paljon olisinkaan tarvinnut tuota tsemppausta siinä iässä, kun olivat niin ajatelleet! Mulla oli tosi huono itsetunto, kun kukaan ympärillä ei ikinä sanonut mitään positiivista ja muodostin mun minäkäsityksen tällä perusteella suohirviön kaltaiseksi.

Kauniit asiat on hyvä sanoa ääneen. Rumat asiat voi pitää sisällään, mikäli niissä ei ole mitään rakentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kysymys tuli mieleen? Onko joku loukkaantunut, kun olet kehunut muita?

Yleensä ottaen on ok. Tietysti.

Mutta ehkä joku saattaa piilokettuillakin sillä, että kehuu muita asioista, joissa kuulijalla on heikkouksia, eikä se minusta ole ok. Jos tiedät että joku loukkaantuisi tuosta, niin sitten et varmaan teekään niin, ellet nimenomaan halua ärsyttää. Kannattaa sanoa ne kehut vaikka kohteelle suoraan mieluummin kuin "loukkaantujalle".

Tuli mieleen tänne kirjoitetusta aloituksesta, jossa aloittajan itsetunto sai kovan kolauksen kun olivat ystävänsä kanssa kahvilla ja joku kehui ystävää kauniiksi.

Ap

Jos on täysin tietoinen siitä miltä näyttää, ja hyväksyy kaiken ulkonäössään, niin ei varmaan loukkaannu tuollaisista. Mutta jos on ulkonäöstään epävarma, niin kaikki miten muut puhuvat eri ihmisten ulkonäöstä, vaikuttaa siihen mitä ajattelee omasta ulkonäöstään. En tarkoita vain ulkonäkönsä piirteiden hahmottamista vaan sen hahmottamista, miten "hyväksytty" ulkonäkö itsellä on.

Esim. mulla on tosi pienet rinnat, ja täytyy tunnustaa, että kun vaikka jonkun julkkiksen pieniä rintoja pilkataan, niin tulen tietoisemmaksi siitä, miten huono asia rintojeni koko muiden ihmisten mielestä voi olla. Jos olisin ollut koko ajan ok asian kanssa, ei ne kommentit haittaisi, mutta kun yritän hyväksyä asiaa, niin se vaikeutuu, kun muutkaan eivät tunnu hyväksyvän pieniä rintoja. Itselleni on vaikea olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.

Jos jonkun isompia rintoja taas kehutaan, sillä voi olla vähän samanlainen vaikutus eli saatan kuvitella, että niiden kehuja väheksyy pieniä rintoja, vaikkei hän oikeasti miettisi niistä yhtään mitään. Omat epävarmat ajatukset vain vahvistuvat, kun kaikkea tulkitsee niiden läpi.

Sinulla on hyvät ja normaalin kokoiset rinnat, kuten kaikilla muillakin naisilla. 

Positiivisia puolia pienissä rinnoissa: ei ole pakko käyttää rintaliivejä, vaikka ne ovat usein todella kauniita, mutta saa käyttää rintaliivejä, jos haluaa. Vaatteet istuvat usein paremmin ja vaatteiden malli on helpompi valita. Urheillessa pienirintaisuus on ilahduttavaa, kun voi juosta.

ohis

Se mitä iloa pienistä rinnoista on yleisesti, ei lohduta, koska ihoni on niin löysä, että pienetkin rinnat roikkuu, ja en harrasta juoksua, joten se ei hyödytä, että isompirintaisena juokseminen olisi vaikeampaa. Kävelen joskus, mutta sitäkin kehtaisi tehdä useammin, jos olisi sopusuhtaisempi kroppa. Minulla on myös iso maha, joka vain alleviivaa rintojen pienuutta.

Se että vaatteet istuvat paremmin ja on helpompi valita, ei kyllä päde muhun. Erottuvilla rinnoilla vaatteet olisi paljon helpompi valita, koska ne näyttäisivät paremmilta. Joudun koko ajan miettimään, ettei vaate korosta rinnattomuuttani liikaa. Tai isoa mahaa, kumpi nyt onkaan pahempi ongelma.

En haluaisi antaa ulkonäöstäni väärää vaikutelmaa, koska en halua yllättää ketään ikävästi, joten joudun pähkäilemään, miten paljon vaatteilla on ok piilottaa tai vääristää piirteitään.

Joskus yritän kyllä löytää tästä iloakin, mutta jos lähettyvillä on muita ihmisiä, pienistä rinnoista on mulle vain mielipahaa, koska joko ne näyttää liian pieniltä tai valehtelen vaatteillani liikaa. Kumpikaan ei ole kiva asia. Tässä ei vain voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kysymys tuli mieleen? Onko joku loukkaantunut, kun olet kehunut muita?

Yleensä ottaen on ok. Tietysti.

Mutta ehkä joku saattaa piilokettuillakin sillä, että kehuu muita asioista, joissa kuulijalla on heikkouksia, eikä se minusta ole ok. Jos tiedät että joku loukkaantuisi tuosta, niin sitten et varmaan teekään niin, ellet nimenomaan halua ärsyttää. Kannattaa sanoa ne kehut vaikka kohteelle suoraan mieluummin kuin "loukkaantujalle".

Tuli mieleen tänne kirjoitetusta aloituksesta, jossa aloittajan itsetunto sai kovan kolauksen kun olivat ystävänsä kanssa kahvilla ja joku kehui ystävää kauniiksi.

Ap

Jos on täysin tietoinen siitä miltä näyttää, ja hyväksyy kaiken ulkonäössään, niin ei varmaan loukkaannu tuollaisista. Mutta jos on ulkonäöstään epävarma, niin kaikki miten muut puhuvat eri ihmisten ulkonäöstä, vaikuttaa siihen mitä ajattelee omasta ulkonäöstään. En tarkoita vain ulkonäkönsä piirteiden hahmottamista vaan sen hahmottamista, miten "hyväksytty" ulkonäkö itsellä on.

Esim. mulla on tosi pienet rinnat, ja täytyy tunnustaa, että kun vaikka jonkun julkkiksen pieniä rintoja pilkataan, niin tulen tietoisemmaksi siitä, miten huono asia rintojeni koko muiden ihmisten mielestä voi olla. Jos olisin ollut koko ajan ok asian kanssa, ei ne kommentit haittaisi, mutta kun yritän hyväksyä asiaa, niin se vaikeutuu, kun muutkaan eivät tunnu hyväksyvän pieniä rintoja. Itselleni on vaikea olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.

Jos jonkun isompia rintoja taas kehutaan, sillä voi olla vähän samanlainen vaikutus eli saatan kuvitella, että niiden kehuja väheksyy pieniä rintoja, vaikkei hän oikeasti miettisi niistä yhtään mitään. Omat epävarmat ajatukset vain vahvistuvat, kun kaikkea tulkitsee niiden läpi.

Sinulla on hyvät ja normaalin kokoiset rinnat, kuten kaikilla muillakin naisilla. 

Positiivisia puolia pienissä rinnoissa: ei ole pakko käyttää rintaliivejä, vaikka ne ovat usein todella kauniita, mutta saa käyttää rintaliivejä, jos haluaa. Vaatteet istuvat usein paremmin ja vaatteiden malli on helpompi valita. Urheillessa pienirintaisuus on ilahduttavaa, kun voi juosta.

ohis

Ja lisäksi ne säilyy nätteinä vanhaksi asti.

T: kohtalotoveri, jolla näin nelikymppisenä on edelleen nuoren tytön terhakat rinnat.

Menin sanomaan tyttärelle miniä A:n kuullen, että miniä B:llä on paksut hiukset ja kaunis nuttura. Tästä minä A veti herneitä nenäänsä niin, ettei olla oltu puheväleissä kuukausiin. Kuulemma on väärin kehua ketään, koska siitä tulee muille paha mieli.

Juu, ne oli pojan ja minä B:n häät, oikein kaunis vihkikampaus olikin, mutta miniä A ei oikein ole väleissä kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kysymys tuli mieleen? Onko joku loukkaantunut, kun olet kehunut muita?

Yleensä ottaen on ok. Tietysti.

Mutta ehkä joku saattaa piilokettuillakin sillä, että kehuu muita asioista, joissa kuulijalla on heikkouksia, eikä se minusta ole ok. Jos tiedät että joku loukkaantuisi tuosta, niin sitten et varmaan teekään niin, ellet nimenomaan halua ärsyttää. Kannattaa sanoa ne kehut vaikka kohteelle suoraan mieluummin kuin "loukkaantujalle".

Tuli mieleen tänne kirjoitetusta aloituksesta, jossa aloittajan itsetunto sai kovan kolauksen kun olivat ystävänsä kanssa kahvilla ja joku kehui ystävää kauniiksi.

Ap

Mielestäni hän tulkitsi kommentin virheellisesti. Mies kehui toista naista ja ystävä koki, että häntä vähäteltiin. Vastasin hänelle, että jokainen katsoo itseään miellyttäviä ihmisiä eikä välttämättä huomaa muita. Minä katson hoikkia, lyhyitä ja vaaleita miehiä ja joku toinen pitää vantterista kaljupäistä, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Ei kyse ole epäkohteliaisuudesta, vaan makuasiasta.

Ihanaa, joku muukin tykkää hoikista, lyhyistä ja vaaleista miehistä! Minäkin! ❤️

Ja olen muutenkin samaa mieltä. En ylipäänsä ymmärrä, miksi pitää peilata itseä aina kaikkeen muiden sanomaan - toki se voi olla kasvattavaa, jos puhutaan esimerkiksi luonteenpiirteistä (vaikkapa siitä, ettei joku koskaan kuuntele muita, joten voi mennä itseensä ja mietiä, onko itse henkilö, joka kuuntelee muita). Mutta ulkonäkö on kyllä niin makuasioiden varassa oleva asia, että turha sitä miettiä. Ihan jokaisessa on jotakin jonkun mielestä kaunista ja kiva vaan, jos siitä sanotaan. Siitähän tulee hyvä mieli kohteelle.

Kysyisinkin, että miksi pitäisi ajatella ympärillä olevien tunteita eikä kehuttavan kohteen tunteita? Esimerkiksi itse sain kuulla kymmenen vuotta jälkeenpäin monelta peruskouluaikaiselta kaverilta, että olivat olleet kateellisia mulle mun ihosta ja hiuksista. Miten paljon olisinkaan tarvinnut tuota tsemppausta siinä iässä, kun olivat niin ajatelleet! Mulla oli tosi huono itsetunto, kun kukaan ympärillä ei ikinä sanonut mitään positiivista ja muodostin mun minäkäsityksen tällä perusteella suohirviön kaltaiseksi.

Kauniit asiat on hyvä sanoa ääneen. Rumat asiat voi pitää sisällään, mikäli niissä ei ole mitään rakentavaa.

Mistä sait tietää, että et olekaan suohirviön kaltainen? Jokainen peilaa itseään muiden kautta, tiedosti sitä itse tai ei. Joskus ympäristöstä saa niin ristiriitaisen tuntuisia viestejä, ettei tiedä miten sitä "peiliä" pitäisi tulkita. Esimerkiksi jos nuoruudessa ulkonäköä on pilkattu, ei välttämättä ymmärrä miksi aikuisena saakin myös positiivista huomiota, vaikka on "ruma".

Vierailija kirjoitti:

Miksi kommentoida toisen ulkonäköä?

Jos pitää näkemästään ja halua tuottaa toiselle hyvää mieltä?

On monenlaista kehumista: voi kehua vaikka kampausta tai vaatetta, voi kehua silmiä tai hymyä, tai sitten voi ”kehua” tissejä tai kroppaa. Jälkimmäinen nyt tietenkään ei ole sopivaa, mutta hyvän maun rajoissa kehuminen tekee kaikille hyvän mielen. Miksipä siis ei kehuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kysymys tuli mieleen? Onko joku loukkaantunut, kun olet kehunut muita?

Yleensä ottaen on ok. Tietysti.

Mutta ehkä joku saattaa piilokettuillakin sillä, että kehuu muita asioista, joissa kuulijalla on heikkouksia, eikä se minusta ole ok. Jos tiedät että joku loukkaantuisi tuosta, niin sitten et varmaan teekään niin, ellet nimenomaan halua ärsyttää. Kannattaa sanoa ne kehut vaikka kohteelle suoraan mieluummin kuin "loukkaantujalle".

Tuli mieleen tänne kirjoitetusta aloituksesta, jossa aloittajan itsetunto sai kovan kolauksen kun olivat ystävänsä kanssa kahvilla ja joku kehui ystävää kauniiksi.

Ap

Mielestäni hän tulkitsi kommentin virheellisesti. Mies kehui toista naista ja ystävä koki, että häntä vähäteltiin. Vastasin hänelle, että jokainen katsoo itseään miellyttäviä ihmisiä eikä välttämättä huomaa muita. Minä katson hoikkia, lyhyitä ja vaaleita miehiä ja joku toinen pitää vantterista kaljupäistä, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Ei kyse ole epäkohteliaisuudesta, vaan makuasiasta.

Ihanaa, joku muukin tykkää hoikista, lyhyistä ja vaaleista miehistä! Minäkin! ❤️

Ja olen muutenkin samaa mieltä. En ylipäänsä ymmärrä, miksi pitää peilata itseä aina kaikkeen muiden sanomaan - toki se voi olla kasvattavaa, jos puhutaan esimerkiksi luonteenpiirteistä (vaikkapa siitä, ettei joku koskaan kuuntele muita, joten voi mennä itseensä ja mietiä, onko itse henkilö, joka kuuntelee muita). Mutta ulkonäkö on kyllä niin makuasioiden varassa oleva asia, että turha sitä miettiä. Ihan jokaisessa on jotakin jonkun mielestä kaunista ja kiva vaan, jos siitä sanotaan. Siitähän tulee hyvä mieli kohteelle.

Kysyisinkin, että miksi pitäisi ajatella ympärillä olevien tunteita eikä kehuttavan kohteen tunteita? Esimerkiksi itse sain kuulla kymmenen vuotta jälkeenpäin monelta peruskouluaikaiselta kaverilta, että olivat olleet kateellisia mulle mun ihosta ja hiuksista. Miten paljon olisinkaan tarvinnut tuota tsemppausta siinä iässä, kun olivat niin ajatelleet! Mulla oli tosi huono itsetunto, kun kukaan ympärillä ei ikinä sanonut mitään positiivista ja muodostin mun minäkäsityksen tällä perusteella suohirviön kaltaiseksi.

Kauniit asiat on hyvä sanoa ääneen. Rumat asiat voi pitää sisällään, mikäli niissä ei ole mitään rakentavaa.

Mistä sait tietää, että et olekaan suohirviön kaltainen? Jokainen peilaa itseään muiden kautta, tiedosti sitä itse tai ei. Joskus ympäristöstä saa niin ristiriitaisen tuntuisia viestejä, ettei tiedä miten sitä "peiliä" pitäisi tulkita. Esimerkiksi jos nuoruudessa ulkonäköä on pilkattu, ei välttämättä ymmärrä miksi aikuisena saakin myös positiivista huomiota, vaikka on "ruma".

Tiedän, että peilataan. Siksihän sanoin, että muita pitää kehua. Ja jos luit tarkasti, sanoin, että ei kannata peilata KAIKKEEN muiden sanomaan - sitä voi kouluttaa omaa ajattelua niin, että valikoi, mitä kannattaa ottaa itseen ja mitä ei. Jos mun kaveria kehutaan vieressä, se ei tarkoita, että mä olisin ruma. Se tarkoittaa vain, että mun kaveri on kaunis, olin mä mitä tahansa.

Enkä mä tietysti tiedäkään, olenko suohirviö, mutta se ei ole mulle enää aikuisena niin merkityksellistä kuin oli teininä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kysymys tuli mieleen? Onko joku loukkaantunut, kun olet kehunut muita?

Yleensä ottaen on ok. Tietysti.

Mutta ehkä joku saattaa piilokettuillakin sillä, että kehuu muita asioista, joissa kuulijalla on heikkouksia, eikä se minusta ole ok. Jos tiedät että joku loukkaantuisi tuosta, niin sitten et varmaan teekään niin, ellet nimenomaan halua ärsyttää. Kannattaa sanoa ne kehut vaikka kohteelle suoraan mieluummin kuin "loukkaantujalle".

Tuli mieleen tänne kirjoitetusta aloituksesta, jossa aloittajan itsetunto sai kovan kolauksen kun olivat ystävänsä kanssa kahvilla ja joku kehui ystävää kauniiksi.

Ap

Mielestäni hän tulkitsi kommentin virheellisesti. Mies kehui toista naista ja ystävä koki, että häntä vähäteltiin. Vastasin hänelle, että jokainen katsoo itseään miellyttäviä ihmisiä eikä välttämättä huomaa muita. Minä katson hoikkia, lyhyitä ja vaaleita miehiä ja joku toinen pitää vantterista kaljupäistä, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Ei kyse ole epäkohteliaisuudesta, vaan makuasiasta.

Ihanaa, joku muukin tykkää hoikista, lyhyistä ja vaaleista miehistä! Minäkin! ❤️

Ja olen muutenkin samaa mieltä. En ylipäänsä ymmärrä, miksi pitää peilata itseä aina kaikkeen muiden sanomaan - toki se voi olla kasvattavaa, jos puhutaan esimerkiksi luonteenpiirteistä (vaikkapa siitä, ettei joku koskaan kuuntele muita, joten voi mennä itseensä ja mietiä, onko itse henkilö, joka kuuntelee muita). Mutta ulkonäkö on kyllä niin makuasioiden varassa oleva asia, että turha sitä miettiä. Ihan jokaisessa on jotakin jonkun mielestä kaunista ja kiva vaan, jos siitä sanotaan. Siitähän tulee hyvä mieli kohteelle.

Kysyisinkin, että miksi pitäisi ajatella ympärillä olevien tunteita eikä kehuttavan kohteen tunteita? Esimerkiksi itse sain kuulla kymmenen vuotta jälkeenpäin monelta peruskouluaikaiselta kaverilta, että olivat olleet kateellisia mulle mun ihosta ja hiuksista. Miten paljon olisinkaan tarvinnut tuota tsemppausta siinä iässä, kun olivat niin ajatelleet! Mulla oli tosi huono itsetunto, kun kukaan ympärillä ei ikinä sanonut mitään positiivista ja muodostin mun minäkäsityksen tällä perusteella suohirviön kaltaiseksi.

Kauniit asiat on hyvä sanoa ääneen. Rumat asiat voi pitää sisällään, mikäli niissä ei ole mitään rakentavaa.

Mistä sait tietää, että et olekaan suohirviön kaltainen? Jokainen peilaa itseään muiden kautta, tiedosti sitä itse tai ei. Joskus ympäristöstä saa niin ristiriitaisen tuntuisia viestejä, ettei tiedä miten sitä "peiliä" pitäisi tulkita. Esimerkiksi jos nuoruudessa ulkonäköä on pilkattu, ei välttämättä ymmärrä miksi aikuisena saakin myös positiivista huomiota, vaikka on "ruma".

Tiedän, että peilataan. Siksihän sanoin, että muita pitää kehua. Ja jos luit tarkasti, sanoin, että ei kannata peilata KAIKKEEN muiden sanomaan - sitä voi kouluttaa omaa ajattelua niin, että valikoi, mitä kannattaa ottaa itseen ja mitä ei. Jos mun kaveria kehutaan vieressä, se ei tarkoita, että mä olisin ruma. Se tarkoittaa vain, että mun kaveri on kaunis, olin mä mitä tahansa.

Enkä mä tietysti tiedäkään, olenko suohirviö, mutta se ei ole mulle enää aikuisena niin merkityksellistä kuin oli teininä.

Luulin että puhuit pelkästään peilaamisesta, mutta nyt puhutkin itseensä ottamisesta, joka tarkoittaa käsittääkseni loukkaantumista. Kyllä ihan kaikkea voi käyttää peilinä - myös siitä, että joku kehuu vieressä olevan kaverin ulkonäköä. Eihän silloin saisi itsestään realistista käsitystä, jos lähtisi valikoimaan mitä kaikkea käyttää peilinä. Mutta on tietysti hyvä, jos ei ota itseensä mistään.