Olemme miehen kanssa molemmat lukihäiriöisiä emmekä osaa kunnolla englantia. Teenkö lapselle palveluksen, jos laitan englannin kieliseen kerhoon mahdollisemman pienenä?

Ok. Pienenä oppii parhaiten.

Kun hän aloittaa koulunkäynnin, englanti alkaa jo ykkösluokalta. Oppii siis varmaan ihan hyvin ilmankin. Itse pitäisin ensisijaisena, että lapsi oppisi edes oman äidinkielensä kunnolla, vasta sitten miettisin vieraita kieliä.

Vierailija kirjoitti:

Ok. Pienenä oppii parhaiten.

Sitä mietinkin ja eikö lukihäiriö todennäköisesti periydy?

Lukihäiriöinen voi oppia korvakuulolta. Kieltä voi oppia pilkuntarkasti kielioppia päntäten, tai käytännössä jutellen ja kuunnellen. Käytäntö-metodia suosittelen muillekin kuin lukihäiriöisille.

Hero-helsingin erilaiset oppijat, sieltä voi lukihäiriöinen kysyä neuvoa.

Englantia oppii kyllä ihan mistä vaan. Nykyään on ennemmin ongelmana, että nuoret eivät opi eivätkä edes halua oppia mitään muuta kieltä kuin sitä englantia. Sen oppiminen ei taatusti jää kerhosta tms. kiinni, kun joka puolelta tulvii englantia, musiikista, netistä, televisiosta, peleistä... Anna lapsen oppia rauhassa suomen kieli. Muuten on vaarana, että lapsi alkaa puhua sellaista ihmeellistä sekakieltä sen sijaan, että oppisi puhumaan hyvin sen kummemmin suomea kuin englantiakaan, kun kielten rakenteet ja kielioppi menee iloisesti sekaisin.

Jos te puhutte kotona suomea niin lapsi oppii kaksikieliseksi pikkuhiljaa. Laittakaa kerhoon vaan. Eihän kerho mitään nopeaa kielitaitoa anna, mutta avuksi on kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Englantia oppii kyllä ihan mistä vaan. Nykyään on ennemmin ongelmana, että nuoret eivät opi eivätkä edes halua oppia mitään muuta kieltä kuin sitä englantia. Sen oppiminen ei taatusti jää kerhosta tms. kiinni, kun joka puolelta tulvii englantia, musiikista, netistä, televisiosta, peleistä... Anna lapsen oppia rauhassa suomen kieli. Muuten on vaarana, että lapsi alkaa puhua sellaista ihmeellistä sekakieltä sen sijaan, että oppisi puhumaan hyvin sen kummemmin suomea kuin englantiakaan, kun kielten rakenteet ja kielioppi menee iloisesti sekaisin.

Ja sekös sinua harmittaa.

Pääasia että oppii ilmaisemaan itseään jollain tavalla. Sanavaraston kartuttaminen on tärkeää jokaiselle, jotta osaa sanoittaa asioita ja myös tunnistaa ja nimetä tunteensa.

Miksi laittaisit lapsesi vieraskieliseen kouluun, jos et itse pystyisi auttamaan lastasi hankalissa tilanteissa? Uskon, että haasteita tulee jo tarpeeksi ihan tavallisessakin koulussa. Harkitse nyt vielä!

Vierailija kirjoitti:

Haluan siis, että osaa koulussa englantia mahdollisimman hyvin ja uskoisin tämän ratkaisevan ongelman hyvin. Mitä mieltä?

Lukiongelmat ovat vahvasti periytyviä. Eli lapsesi melko varmasti saa jonkin asteisia ongelmia. Ennakkoon voit tukea mahdollisia tulevia ongelmia lukemalla lapsellesi säännöllisesti, myös erilaiset lorut ovat hyväksi, ottakaa tavaksi käydä yhdessä kirjastossa pienestä pitäen.

Lapsilla, joille on luettu, on jo koulun alkaessa laajempi sanavarasto kuin niillä, joille ei ole luettu. Ottakaa säännöllinen iltasatu tavaksi. Oman äidinkielen hyvä taito tukee vieraan kielen oppimista. Ei lasta tarvitse prepata ennen koulua. Ei siitä mitään haittaakaan ole, jos laitat vieraskieliseen kerhoon.

Lukekaa, lorutelkaa ja laulakaa lapselle! Jos on varaa, viekää lapsi muskariin, siellä paranee äänteiden erottelukyky, kyky tavuttaa sanoja jne. 

Voi olla aikamoinen stressi lapselle. Jouduin itse täysin vieraskieliseen kouluun ja kyllä se oli kamalaa, kun ei aluksi ymmärtänyt mitään. Kyllä toki siinä oppi nopeasti (pakkohan se oli), mutta kuvitelkaapa nyt hetki omalle kohdalle miltä tuntuu yrittää selvitä arjesta, kun yhteistä kieltä ei ole. Toki jos kyse on kaksikielisestä paikasta, jossa on se oman äidinkielen turva läsnä, niin sitten on helpompaa. Mut silti voi olla lapselle stressaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla aikamoinen stressi lapselle. Jouduin itse täysin vieraskieliseen kouluun ja kyllä se oli kamalaa, kun ei aluksi ymmärtänyt mitään. Kyllä toki siinä oppi nopeasti (pakkohan se oli), mutta kuvitelkaapa nyt hetki omalle kohdalle miltä tuntuu yrittää selvitä arjesta, kun yhteistä kieltä ei ole. Toki jos kyse on kaksikielisestä paikasta, jossa on se oman äidinkielen turva läsnä, niin sitten on helpompaa. Mut silti voi olla lapselle stressaavaa.

Lapseni on englanninkielisessä päiväkodissa. Uusi lapsi tuli, joka ei osannut lainkaan englantia. Kaksi viikkoa oireili, sitten sopeutui ja nyt viihtyy mainiosti. Kaksi viikkoa epämukavuutta on pieni hinta kielitaidosta.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla aikamoinen stressi lapselle. Jouduin itse täysin vieraskieliseen kouluun ja kyllä se oli kamalaa, kun ei aluksi ymmärtänyt mitään. Kyllä toki siinä oppi nopeasti (pakkohan se oli), mutta kuvitelkaapa nyt hetki omalle kohdalle miltä tuntuu yrittää selvitä arjesta, kun yhteistä kieltä ei ole. Toki jos kyse on kaksikielisestä paikasta, jossa on se oman äidinkielen turva läsnä, niin sitten on helpompaa. Mut silti voi olla lapselle stressaavaa.

Ja tähän vielä lisäisin, et miettisin myös kokonaisuuden kannalta. Jos lapsi on muutenkin stressaantuvaa sorttia, ujo tai varautunut, niin en laittais. Jos on todella reipas, sosiaalinen ja sopeutuvainen, niin sitten EHKÄ, jos on mahdollisuus käyttää myös omaa äidinkieltä.

tuskin siitä kovin paljon vahinkoa tule jos lapsen laitatte englannin kieliseen kerhoon. kumpikin vanhemmista sitten jatkatten suomen käyttöä lapsen kanssa, kun suomea osaatte parhaiten.