IBD / IBS + vauva?
Tungen nyt tänne samalla aiheella, kun tuolla toisella puolella on ihan kuollutta.
Eli löytyisiköhän täältä vauvaa suunnittelevia, raskaana olevia tai jo synnyttäneitä, jotka sairastavat tulehduksellista suolistosaurautta tai kärsivät pahasta ärtyvästä suolesta?
Oma tilanteeni on, että perhehaaveet on nostaneet päätään, mutta raskaus ja synnytys pelottaa ihan h e l k k a r i s t i oman suolistotilanteen takia. Kliiniset löydökset oli vähäiset, eli diagnoosi meni toiminnallisen vaivan piikkiin, mutta oireiden ollessa pahana vesikin aiheuttaa infernaalisia vatsakramppeja ja kaikki tulee suoraan läpi. (tiedän ettei vaivani silti ole yhtä paha kuin crohn tai colitis). Oireet ahdistavat ja hävettävät. Jotenkuten ovat pysyneet kurissa ruokavalion ja lääkkeiden kanssa, mutta lääkitys olisi vasta-aiheinen raskauden kanssa. Siksi pelottaakin karkaako oireet ihan käsistä raskausaikana. Lisäksi alatiesynnytys ahdistaa repeämisvaaran takia. Olisi painajaista saada sulkijalihaksen toimimtahäiriö kun vessaan ehtiminen on muutenkin kiinni pienestä.
Haluaisinkin kuulla muitten "vessavaivaisten" kokemuksia miten raskausaika on mennyt ja miten olette selvinneet oireitten kanssa? Synnytittekö alakautta vai sektiolla ja onko jäkikätäteen tullut ongelmia?
Kommentit (15)
Eihän aloittajalla ollut edes virallista diagnoosia . Ja onko tosiaan suoraan periytyvä ? Aika monet autoimmuunitaudit kulkee suvussa mut ei suoraan . Äidilläni reuma , mut mulle tuli ihan toinen autoimmuunisairaus. En silti toivo et mut olis jätetty tekemättä vaikka välillä elåmä ollut hyvin vaikeaakin. Olen myös itse tehnyt lapsia.
Minusta on vastuuttomampaa tehdä lapsi jos esim. Huono mielenterveys tai huono taloudellinen asema . Nämä ne vasta periytyvätkin.
En osaa neuvoa aloittajaa enempää kuin et ainakin mun autoimmuunitauti oli rauhallinen synnytyksen ja imetyksen ajan :) joku lääkäri sanoi et tyypillistä näille taudeille .
Mulla on kanssa ibs ja olis ajankohtaista lisääntyä. Ite oon miettinyt saako raskauden aikana käyttää imodiumia, jotkut ovat vissiin saaneet lääkäriltä luvan. Kiellot on pakkauksessa, koska asiaa ei olla kuulemma tutkittu.
Synnytys on mua pelottanut aina, jo ennen tätä jatkuvaa paskarallia. Pelkään kanssa, että repeytyis ja tulis vielä pahemmat suolisto-ongelmat. Oon aatellut pyytää sektiota, tai ainaskin pääsyä pelkopolille. Ehkä siellä sitten saadaan asiat synnytyspelosta kuntoon.
Mutta ehkä parempi miettiä enemmän sitten jos raskautuminen edes onnistuu.
Käyttäjä23427 kirjoitti:
Sain monta lasta, ja vasta lasten saannin jälkeen sain diagnoosin 20v kestäneille oireille: crohnin tauti.
Mun mielestä sä ajattelet tosi itsekkäästi nyt, kyllä sen raskausajan kestää vaikka missä kunnossa mut ibd periytyy vahvasti, niin haluatko tietentahtoen samaa paskaa (ihan suoraansanottunahan se sitä on) lapsellesi?
Mua pelottaa kauheesti, että joku lapsista tämän perii. Ja jos mulla ois diagnoosi ollut ennen lastentekoa, niin olisin kyllä useamman kerran harkinnut, kannattaako näitä geenejä jatkaa?
Jos olisit lukenut tarkemmin ilman välitöntä tunnelatausta, olisit huomannut että minulla ei siis ole diagnoosia, vaan lätkäisty pelkkä ibs-leima. Lisäksi haluaisin muistuttaa että genetiikka on aina arpapeliä ja voit saada autoimmuunisairauden, vaikka suvussasi kellään muulla ei olisi koskaan ollut mitään. Geenien lisäksi merkitystä on ulkoisilla tekijöillä ja huonolla mäihällä.
Vatsavaivat ovat yleisimpiä pohjoisissa teollisuusmaissa ja suomalaisten uusi kansantauti. Melko todennäköisesti merkitystä on siis ruoan prosessointitavoilla ja ruokavaliolla taudin syntymiseen. Samoin lapsuuden aikaisten antibioottikuurien merkityksestä on saatu vahvaa näyttöä tutkimuksissa.
Olen kyllä tutustunut aiheeseen runsaasti ja tiedän riskit. Keskustelun aihehan ei ollut, onko minulla oikeutta haaveilla omasta jälkikasvusta, vaikka olen sairas... vaikka tästä saisikin varmasti aikamoisen eettisen debaatin aikaiseksi.
Mutta tottakai jonkun on pakko tulla heti tuomitsemaan, eihän tämä muuten olisi vauvafoorumi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kanssa ibs ja olis ajankohtaista lisääntyä. Ite oon miettinyt saako raskauden aikana käyttää imodiumia, jotkut ovat vissiin saaneet lääkäriltä luvan. Kiellot on pakkauksessa, koska asiaa ei olla kuulemma tutkittu.
Synnytys on mua pelottanut aina, jo ennen tätä jatkuvaa paskarallia. Pelkään kanssa, että repeytyis ja tulis vielä pahemmat suolisto-ongelmat. Oon aatellut pyytää sektiota, tai ainaskin pääsyä pelkopolille. Ehkä siellä sitten saadaan asiat synnytyspelosta kuntoon.
Mutta ehkä parempi miettiä enemmän sitten jos raskautuminen edes onnistuu.
GravBasen (virallinen raskaudenaikaisen lääkehoidon tietokanta) mukaan ihmisillä ei ole tutkittu loperamidin eli immodiumin ja imocurin vaikutusta raskausaikana, mutta hiirillä on todettu mutaatioiden mahdollisuutta loppuraskaudesta lääkettä käyttäessä. Varmasti hyvä kysyä lääkäriltä vielä. Litalginin kanssa sama homma.
Itsekin haluaisin sektion, mutta pelkoperustein eivät herkästi myönnä. Ehdottomasti kannattaa pyytää lähete pelkopolille. Jos onnistuisi edes kieltämään imukupin tai pihtien käytön (nostaa repeämäriskiä) ja sopia että yrittää alakautta, mutta jos lapsi jää jumiin niin suoraan sektioon.
Asiasta toiseen. Itse sain IBS:ään apua antioksidanttiklinikalta. Mdd:n suolistolabroista löytyi parasiitti ja viiveisiä allergiareaktioita testaavista igg-testeistä uaeita yliherkkyyksiä. Eli suolistoa ärsyttävät ruoat poistettiin ruokavaliosta. Lisäksi lisäravinteita puutoksien korjaukseen verikokeiden perusteella.
Lue Mari Valosaaren blogia,hänellä 2 lasta ja suolistosairauksia
Vierailija kirjoitti:
Eihän aloittajalla ollut edes virallista diagnoosia . Ja onko tosiaan suoraan periytyvä ? Aika monet autoimmuunitaudit kulkee suvussa mut ei suoraan . Äidilläni reuma , mut mulle tuli ihan toinen autoimmuunisairaus. En silti toivo et mut olis jätetty tekemättä vaikka välillä elåmä ollut hyvin vaikeaakin. Olen myös itse tehnyt lapsia.
Minusta on vastuuttomampaa tehdä lapsi jos esim. Huono mielenterveys tai huono taloudellinen asema . Nämä ne vasta periytyvätkin.En osaa neuvoa aloittajaa enempää kuin et ainakin mun autoimmuunitauti oli rauhallinen synnytyksen ja imetyksen ajan :) joku lääkäri sanoi et tyypillistä näille taudeille .
Kiitos! Olen samaa mieltä kanssasi.
Nämä eivät periydy suoraan, joskin lapsen riski sairastua kasvaa jonkinverran.
Tavallaan ymmärrän, että kukapa vanhempi haluaisi lepsensa sairastuttaa, varsinkin kun hoitokeinoa ei ole, mutta voi sitä saada vaikka minkä taudin ilman sukurasitettakin.
Monesti lääkärit sanovat että raskaudenaikaiset hormonimuutokset hillitsevät autoimmuunisairauksia väliaikaisesti. Mukavaa että sinulla sujui kaikki hyvin :)
Hei
Mulla on 7 vuotta ollu vaikea ibs ja 3 vuotta sitten ku tulin raskaaksi, niin mulla loppu oireet ja se oli ihanaa. Ei tarvinnu stressata koska taas suolet räjähtää. Synnytys meni tosi hyvin ja suoli tyhjeni normaslisti ennen synnytystä. Imetys aikana ei myöskään oireita. Mut sitten kun lopetin imetyksen ja hormooni toiminta normalisoitui niin oireet tuli takaisin ja nyt syn vi sibliniä, imodiumia, precozaa, särkylääkeitä jne. Mit pointti oli että raskaana ollessa ku hormoni toiminta on ihqn eri niin mulla vatsatoimi ihan eri lailla. Tietenki on yksilöllistä miten kullakin toimii vatsa ja miten hormoni toiminta voi vaikuttaa ibs: Sään.
Vierailija711 kirjoitti:
Hei
Mulla on 7 vuotta ollu vaikea ibs ja 3 vuotta sitten ku tulin raskaaksi, niin mulla loppu oireet ja se oli ihanaa. Ei tarvinnu stressata koska taas suolet räjähtää. Synnytys meni tosi hyvin ja suoli tyhjeni normaslisti ennen synnytystä. Imetys aikana ei myöskään oireita. Mut sitten kun lopetin imetyksen ja hormooni toiminta normalisoitui niin oireet tuli takaisin ja nyt syn vi sibliniä, imodiumia, precozaa, särkylääkeitä jne. Mit pointti oli että raskaana ollessa ku hormoni toiminta on ihqn eri niin mulla vatsatoimi ihan eri lailla. Tietenki on yksilöllistä miten kullakin toimii vatsa ja miten hormoni toiminta voi vaikuttaa ibs: Sään.
Mukava kuulla, että sulla meni näin. Toivottavasti itselläkin tilanne rauhottuisi hormonimuutosten myötä, jos raskautuminen onnistuu.
Mulla Crohn ja yksi lapsi. Raskaus meni hyvin, tosin laihduin aika paljon (ei ollut paljoa ylimääräistä aluksikaan). Synnytyksen jälkeen tauti aktivoitui, ja olin aika kipeä. MUtta nyt toista yritetään
12 jatkaa että onnea sulle vauvan yritykseen jos niin päätät! :)
Meille ei taida toista tulla, mutta onneksi on tämä yksi...
Vierailija kirjoitti:
Mulla Crohn ja yksi lapsi. Raskaus meni hyvin, tosin laihduin aika paljon (ei ollut paljoa ylimääräistä aluksikaan). Synnytyksen jälkeen tauti aktivoitui, ja olin aika kipeä. MUtta nyt toista yritetään
Harmi että tuli relapsi melkein heti perään. Rajoittiko pahasti vauvan hoitoa ja esim imettämistä?
Onnea yrityksellenne, toivottavasti tärppää ja raskaus sujuu hyvin :)
Sain monta lasta, ja vasta lasten saannin jälkeen sain diagnoosin 20v kestäneille oireille: crohnin tauti.
Mun mielestä sä ajattelet tosi itsekkäästi nyt, kyllä sen raskausajan kestää vaikka missä kunnossa mut ibd periytyy vahvasti, niin haluatko tietentahtoen samaa paskaa (ihan suoraansanottunahan se sitä on) lapsellesi?
Mua pelottaa kauheesti, että joku lapsista tämän perii. Ja jos mulla ois diagnoosi ollut ennen lastentekoa, niin olisin kyllä useamman kerran harkinnut, kannattaako näitä geenejä jatkaa?