Missä menee raja puolison ryyppäämisellä? Mitä hyväksytte,missä kohtaan palaa käämit?

Ero, sillä mies tajuaa että olet tosissasi sen suhteen että juominen on se mikä mättää. Nyt riitelette asiasta, mutta mikään ei muutu, kun kumminkin jäät. Lapsia ei kannata ainakaan tehdä tuohon tilanteeseen.

Nään näitä ympärilläni ja aina mietin miten vaimot jaksaa kyn on aikuinen lapsi oikeiden lisäksi. Mun mies tykkää kyllä alkosta, mutta onneksi ei kykene juomaan kahta päivää peräkkäin kunnolla ja sovitusta pitää aina kiinni.

Alkup. kirjoitti:

Hyvä kysymys miksi aloitin suhteen.

Tavatessa mies oli todellinen herrasmies, sellainen jota en koskaan aiemmin ollut tavannut.

Kertoi harrastavansa liikuntaa, kalastusta ja metsästystä, vakkari työ hyvällä työnantajalla jne.

Aika pian selvisi ettei liikuntaa harrastanut tai siis että rajoittui pariin lenkkikertaan ennen tapaamistamme.

Metsälläkään ei ole eläessään käynyt kuin pari kertaa ja kalastusta kyllä harrastaa, mutta siihen liittyy aina se viina! Kalareissut viikonloppuisin ja joka kerta viinaa reissun perään 😡

Eli antoi ymmärtää olevansa muuta kuin on ja suhteen ihan alun pystyi olemaan kunnolla,mutta yhteenmuuton myötä asiat alkoivat paljastumaan ja nyt tässä viimeiset pari vuotta olen eroa pohtinut.

Lähimmät ystävät on erosta puhunut,kun tietävät tilanteen ja miten usein olen juuri näin lauantaisin ruuan tehnyt ja odottanut ja odottanut miestä kotiin syömään ja loppujenlopuksi työntänyt jäähtyneen ruuan jääkaappiin odottamaan ja itse itkenyt tilannetta ja yksinäisyyttä parisuhteessa ja miettinyt mikä kaikki voisi olla paremmin.

Tiedän siis etten ole onnellinen tässä, mutta lähinnä mietin kuinka normaalia ja yleistä tuollaiset parisuhteessa olevan miehen rillutteluputket on? Kun omien kavereiden miehet on ihan eri maata ja taasen miehen kavereilla tämä on normaalia... ne kaikki elää ja on niinkuin mieheni ja heillä jopa lapsia!

Minusta tämä ei ole normaalia, mutta välillä mietin että jos onkin? Jos vain itse olen elänyt ja kasvanut jossain säkissä ja olenkin tylsä ihminen joka joskus on yhtenä iltana viikonloppuna viihteellä tai tyytyy vain yhteen saunasiideriin 😐 ja tämänkin mitä nyt pohdin ääneen on turhaa,koska tiedän itse vastauksen, mutta olen vain niin äärettömän väsynyt tähän ettei ajatus enää kulje kunnolla 😞

Ei se ole normaalia, mutta kyllä se saattaa olla aika yleistä. Lupausten pettäminen ja suunnitelmien muuttuminen kuulostaa siltä, että mies ei hallitse alkoholinkäyttöään. Sinä et voi miestä muuttaa. Mies voi itse muuttaa käytöstään, jos niin haluaa, mutta se on tuskin kovin helppoa.

Lopeta verukkeiden keksiminen, koska mahdollistat sillä miehen juomisen. Ero ei varmaan ole huono idea, mutta se on sinun oma päätöksesi. Sinun kannattaa elää omaa elämääsi, vaikka et eroaisikaan eli suunnittelet ohjelmaa itsellesi. Mies tulkoon mukaan, jos haluaa tai pystyy. Jos ei, niin mene yksin tai pyydä ystäviä seuraksi ja vietä hauska päivä. Mies viettämään päivänsä, miten huvittaa.

Se raja on sun miehesi kohdalla ylitetty jo kauan sitten. Siinä kohtaa, kun lupauksia aletaan pettää, sovittu ei enää pidä ja viina voittaa joka tilanteessa, niin ei ole kyse enää siitä, että mies tykkää juhlia. Hän on alkoholisti, riippuvainen. Noin pitkälle kehittyneestä alkoholismista on enää todella vaikea palata kohtuukäyttöön tai edes normaaliin humalajuomiseen. Käytännössä se on mahdotonta, ellei miehesi ole valmis myöntämään ongelmaa, hakemaan apua ja laittamaan korkkia lopullisesti kiinni, ja silloinkin on aina olemassa se retkahtamisen riski, etenkin kun miehen kaveripiiri ilmeisesti on samanlaisia juoppoja. Älä jää katsomaan ja tuhlaamaan elämääsi odottaessasi sitä, että miehesi on siellä katuojassa spurguna eikä normaalin elämän hoitaminen onnistu enää tuonkaan vertaa. Siihen tuo johtaa ennemmin tai myöhemmin, olit siinä vieressä tai et.

Toivottavasti olette ainakin luopuneet vauva-ajatuksesta. Alkoholistin juominen loppuu vain jos hän itse niin haluaa, eikä aina silloinkaan. Nyt sinun on vielä helppoa tehdä elämästäsi sellaista kuin haluat sen olevan, löytää vierellesi ihminen jolle olet tärkeämpi kuin ryyppääminen ja kaverit. Lasten ollessa kuviossa mukana on siinä ihan eri mittakaavan haasteet. Puhun oman kokemuksen perusteella. Tsemppiä!

Raja menee siinä, että lupaukset pitää pitää. Jos lupaa tulla kotiin klo xx, niin tulee. Jos lupaa, että seuraava pöivänä tehdään xxx, niin se tehdään.

N50

Tuurijuopon (ex)vaimo kirjoitti:

En tiedä onko aiheesta keskusteltu täällä aiemmin ja nyt en jaksa lähteä etsimään mahdollista käytyä keskustelua 😞

Otsikissa onkin jo kysymys mitä mietin.

Mikä on normaalia alkoholin käyttöä parisuhteessa ja mikä ei? Mitä hyväksytte ja missä tulee raja vastaan puolison juomisessa?

Tilanne on se, että itse olen täysin väsynyt ja loppu puolison alkon käyttöön.

Hän on ennen tapaamistamme viettänyt lähes joka viikonloppu kavereidensa kanssa jätkien iltoja jotka on voinut venähtää kahteen iltaan ja lomien aikaan useampaankin iltaan.

Parisuhteen alussa tämä aiheutti riitaa, koska itselle on aina riittänyt yksi ilta juomiseen,jos viihteellä on oltu.

Välissä oli rauhallisempaa puolison juomisen suhteen,mutta nyt homma on taas lipsumassa mikä mielestäni on huonompi homma, koska ei tässä enää nuoria olla ja menemisten pitäisi olla menty suurimmalta osin ja koska puhe on ollut myös lapsen yrittämisestä (meillä ei ole vielä lapsia).

Eilen olimme tuttavien kanssa ulkona syömässä ja sen jälkeen lasillisilla.

Itse tulin taksilla kotiin,mutta mies on vielä reissussaan. Lähti kaverinsa kanssa jatkamaan iltaa kaverin kotiin ja sovimme, että kotiin tulee aamuyöstä viimeistään.

Eipä ole tullut,siellä on edelleen tuhannen kännissä kun soitin ja soittaa suutaan kun kysyn kotiin tulosta 😡 Tälle päivälle olisi ollut yhteisiä suunnitelmia kotona, mutta mies taisi jälleen valita kakkospäivän ryyppäämisen sovitun sijaan.

En ole mikään nipottaja, mutta ongelma on se, että näin käy joka kerta jos olemme jonkun tuttava pariskunnan kanssa ulkona tai käymässä iltaa viettäen. Ongelma on se, että mies lupaa ja vannoo yhden illan riittävän juomiseen ja seurusteluun, mutta kun ilta tulee niin se jatkuu koko seuraavan päivän ja miehen sanaan ja lupauksiin ei ole mitään luottamista ja hän ei ymmärrä tämän (luottamuksen puutteen) olevan iso asia tässä!

Hän ei ymmärrä että hänen puheensa on menettänyt merkityksen ja en voi luottaa yhteenkään hänen "lupaukseen".

Mun maailmaa ei kaada se jos joskus menee kavereidensa kanssa ja jos joskus olisi vähän niinkuin yhdessä sovittu, että se ilta saattaakin olla kaksi iltaa.

Mutta mua haittaa se jos lähtiissä sanoo olevansa kotona silloin ja silloin ja sitten ei olekkaan kotona ja taustalla on jotain yhteistä sovittua tekemistä sille seuraavalle päivälle eli sanaan ei voi luottaa 😞

Onko muilla tämmöistä? Jos on tai on ollut, niin millä helvetillä tämän saa loppumaan? Onko parempi siirtää eron pohdinta käytäntöön ja lähteä tästä? Oon niin väsynyt kun näiden miehen tyhjien lupausten ja rillutteluputkien vuoksi on monet suunnitelmat peruuntuneet... on jäänyt leffalippuja käyttämättä, ravintolan pöytävarauksia oon perunut ja ilkeintä on se,että oon joutunut vieraiden kyläilyjä perumaan verukkeita keksien koska isäntä ei ole kotona ja jos vieraita tulisi kylään niin isäntä saattaisi pian juuri silloin pöllähtää kotiin oksennukset rinnoilla sammumispisteessä 😡😞

Raja on siinä että samantien kun huomaaa puolison taipumuksen juoda itsensä lärviin, se lähtee kierrätykseen. Siis jo siinä vaiheessa kun se on vasta puolisoehdokas. Missään tapauksessa tuollaista ei siedetä koska se antaa merkin että juominen on ok.Ja jos sellainen  käytös ei oikeasti sovi omiin arvoihin, ei pidä teeskennellä että se sopisi. Mikä on ettet sinä tällaista tiedä?

Mulla on hyvin samanlainen tilanne ja samanlainen mies. Mua nimenomaan toi toiseen päivään jatkuminen sapettaa ja olen pari kertaa joutunut räjähtämään, että tämä ei voi jatkua näin, että minä lähden. Sitten puoli vuotta ollaankin ihan fiksusti, kunnes taas lipsutaan. Räjähdän uudestaan. Nyt on mennyt jo pari kuukautta viime sanomisesta, että joulun jälkeen katsotaan sitten miten on lipsunut taas tähän. Sitten lähden oikeasti.

Voi ap! Niin tuttua 20vuiden takaa! Uskon että olette käyneet varmaan sanasta sanaan samanlaisia keskusteluja kuin meilläkin. Minun pettymykseni, toiveet yhteisestä viikonlopusta, suunnitelmat ja kaikki muu sälä siinä. Ja AINA miehen vähättelevät, muka-rauhoittelevat kommentit; uskon että miehesi käyttää niitä samoja sanoja hänkin. Sekin kertoo siitä että mikään ei muutu.

Se juomisen kulttuuri miehesi hauskanpidosta on niin vahva, kaverit ja alko ON hänelle samaa kuin hauskuus ja ilonpito ja vapaus. Sinä et sitä hyvällä ruualla tai pettymyksen kyynelillä pysty mitenkään murtamaan. Se vaatisi mieheltäsi todella syvälle menevää pohdintaa ja halua muuttaa asioita eikä oikein kuulosta siltä että hän niin tekisi.

Se on nyt sun alettava suremaan tuleva ero ja käynnistettävä asia. Olen pahoillani mutta asiat ei miehesi toimesta muuta ihan hevillä jos koskaan.

Mun mies lähti torstaina tai perjantaina harrastukseen ”meillä on yhdistyksen kokous”-saatesanoissa. Harrastuksella oli omat tilat josta harrastusasioidrn lisäksi rakennettiin tietysti oma man cave: sauna, grilli ja terassi, kaljat Tallinnasta auto täpötäynnä.

Tuli kotiin sunnuntaina, ehkä aamupäivällä tai jonkun jäkusturnaulsen tai formulakisojen jälkeen illemmalla. Aina. En edes muista koska se silloin oli maanantaisin ajokunnossa.

Mikään ei sitä muuttanut. Kaverit suorastaan houkutteli sitä jäämään ja minun laittamat herkkuillalliset ei siinä auttaneet. Huhuh, oli se karmeita aikaa.

Tsemppiä ap, laita lähtö valmiiksi mielessäsi. Olet onneton eikä mies oikeestaan edes huomaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies etukäteen sanoisi, että juomiseen menee nyt sitten kaksi päivää ja pitäisi sanansa, niin sekö olisi hyvä? Silloinhan ei olisi sitä luottamusongelmaa, mistä valitat.

Oliko nyt mielestäsi näppärä vastaus?

Tämä juuri täällä nyppii, että tällainenkin ap:n jo tuskastunut viesti sijoitetaan tyyppiin: valitus.

Ymmärrän täysin, mitä ap tässä haluaa sanoa.  Jos mies tosiaan sanoisikin valmiiksi, että nyt menee päivä tai pari, ja niin menisi, niin olisihan sekin rehellisempää.  Se kertoisi siitä, että mies itsekin tunnustaisi luontonsa ja myöntäisi olevansa alkoholisti, oikeasti.  Sillehän voisi jo jotain rakentaakin, kenties mies voisi ymmärtää tarvitsevansa apua ja olisi valmis sitä hakemaan.

Minun exäni käytti tätä alkoholismiaan ovelasti kaikissa keskusteluyrityksissä minua ja muita vastaan:  hänhän OLI alkoholisti, joten kaikki tämä oli hänelle sallittua!  Ei hän voinut itselleen mitään, joten älkää siinä urputtako.  Totuushan oli kuitenkin se, että hän ei oikeasti asiaa sisäistänyt, koska ei nähnyt toimissaan mitään väärää eikä sitä, miten paljon pahaa mieltä ja haittaa hän muille ihmisille aiheutti.  Alkoholistina hänellä oli oikeus pistää elämä vaikka minkälaiseksi ranttaliksi, eikä häneen tarvinnut kenenkään luottaa!  Mutta hänen itsensä piti sitten pahassa paikassa voida horjumattomasti luottaa toisiin.  Häntä piti kyllä tukea ja ymmärtää, mutta itse hän ei suostunut ymmärtämään ketään. 

Alkoholistien pää voi olla sekaisin, mutta he pystyvät kyllä loistavasti toimimaan ja selittelemään erittäin ovelasti, kun kyseessä on viinan saanti ja juonti.  Täydessä pöllyssä oleva alkkis osaa kyllä juonia ja järjestellä asioita niin, että alkoholia löytyy.

Ap:lle sanon: ei hän muutu.  Tai muuttuu kyllä, mutta vaikeammaksi.  Neuvoisin sinua lähtemään hänen luotaan.  MIehesi on jo siinä pisteessä, että hän ei voi muuttua normijuojaksi.  Ainoa ratkaisu on täysraittius.  Sekin on mahdollista joskus tapahtua, mutta jos olette vielä nuoria, tie on liian pitkä.  Menetät hermosi ja nuoruutesi.  Yleensä kun ihminen alkoholisoituu nuorena, hänen päänsä ja fysiikkansa kestää vielä pitkään, vuosikymmeniä.  Vasta sitten, kun oma terveys streikkaa ja pää alkaa hajota, voi tulla se täyskäännös eteen, mutta se tarvitsee sen oman tahdon.  Oletko valmis odottamaan niin kauan ja ottamaan vielä senkin huomioon, että se päivä ei koita kuitenkaan koskaan?  Jotkut ne vaan juo itsensä vaikka hautaan.

Perheystävämme alkoholistimies raitistui vasta siinä vaiheessa, kun hänen aikuiset lapsensa olivat laittaneet välit häneen täysin poikki ja sitten tytär alkoi odottaa lasta.  Hän ilmoitti isälleen, että tästä on tulossa vaari, joka ei koskaan tule näkemään lapsenlastaan, ellei lopeta juomista täysin.  Vasta se pysäytti.   Mutta siinäkin vaikutti taustalla miehen luonne, hän oli hirveän lapsirakas ihminen kaikesta huolimatta.  On miehiä, joihin tuokaan ei tehoa. 

Lähde luomaan omaa elämääsi.  Varmasti rakastat miestäsi, mutta onko rakkaudellasi liian iso hinta?  Kyse on sinusta, miehellä on oma tiensä.

Minusta ei ole olennaista pohtia, onko mies alkoholisti vai ei. On selvää, että arvonne sekä parisuhdeodotuksenne eroavat toisistaan. Mies näyttäisi haluavan siivun kummastakin maailmasta: arkena nautitaan parisuhde-eduista, kuten siitä, että on joku, jonka kanssa jakaa kotitöitä, ja viikonloppu vietetään sinkkumiehen villiä elämää. Jollekin sellaiselle, joka itsekin haluaa ryypätä kaikki vapaa-aikansa, sinun miehesi voisi olla ihan sopiva puoliso, mutta te kaksi ette selvästi sovi toisillenne. Jompikumpi joutuu aina uhrautumaan ja joustamaan, eikä se ole kovin terve pohja parisuhteelle. Rahaakin touhuun varmasti palaa, ja varmaan miehen terveyskin alkaa jossain vaiheessa pettää. Sinuna lähtisin suhteesta. En näe, mitä lisäarvoa tuollainen suhde tuo sinkkuna olemiseen verrattuna.

Itsellänikin hivenen kokemusta tuosta asiasta. Nuorempana seukkailin yhden neitokaisen kanssa joka ns. ei sylkenyt pulloon. Ei vaan oo toimiva juttu jos pariskunnalla kovin paljon eroaa alkoholitottumukset toisistaan.

Joitakin pariskuntia tiedän jotka "tissuttelevat" yhdessä kaiken töitten ulkopuolisen ajan ja ilmeisesti näissä tapauksissa vakka kantensa valitsee kun tyytyväisiä ovat eloon ja suhteeseensa.

Kaksi 0,5l viinapulloa per päivä on normaalin kulutuksen rajoissa.

Ap, lähde elämään omaa elämääsi! Suurin osa miehistä ei todellakaan ole tuollaisia juoppoja, löytyy miehiä

joille elämä maistuu ilman viinaakin. Sinun ei tarvitse jäädä tuollaiseen suhteeseen. Heti alat etsiä omaa

asuntoa tai jos nykyinen asunto on sinun nimissäsi niin häädät kaverin tiehensä. Tietysti se kirpaisee mutta

jonkin ajan kuluttua huomaat että itsellinen omien arvojen mukainen elämä on helpompaa ja rahakin 

riittää paremmin. Lasta älä edes ajattele noihin kuvioihin!

Koko tuttavapiirissäni ei ole tuollaista miestä. Itse en ole miestäni nähnyt humalassa, meille molemmille

riittää lasillinen viiniä ruuan kanssa. Baari-iltoihin ei ole hinkua. Normaalimpaa varmaan tällainen alkon

käyttö kuin tuo ryyppääminen!

Ap, kaikki sanovat sulle täällä samaa, huomaatko. Puhtaita nolliakin alapeukuissa.

Ihan kauheaa ajatella, että vuoden tai kahden vuoden päästä saatat itkeä taas jonain lauantaina kun mies ei tullutkaan - ja lapsi sylissä.

Kyllä sulla on aika lähteä nyt. Olet jo pari vuotta elämästäsi tähän käyttänyt.

Kiitos kaikille kommenteista.

Olen lukenut näitä tunteiden vallassa: itkettänyt,mutta toisaalta tullut helpottunut olo.

Lasta en tähän ole haluamassa. Pidän lapsista,mutta selkeästi olen miettinyt jo pidempään etten ehkä halua nykyisen mieheni olevan lapseni isä joskus tulevaisuudessa! Hän haluaa lasta kovasti, mutta itse näen jo nyt, että lapsen saaminen hänen kanssaan tekisi minusta lähes varmasti "yh-äidin parisuhteessa" eli vastuu jäisi minulle ja pahimmassa tapauksessa lapsella ei ole läsnäolevaa isää.

Alkoholin käytön pohtiminen voi jostain vaikuttaa oudolta aikuisen ihmisen toimesta,mutta olen kasvanut perheessä jossa alkoa ei ole käytetty. Äidillä on ollut erittäin paha migreeni joka on hänen kohdallaan ollut luonnollinen este alkon käytölle ja lapsuudesta ja nuoruudesta muistan isänkin vain kaksi kertaa juoneen saunaoluen.

Raja menee siinä, jos toinen ei alkoltaan kykene pitämään sovitusta kiinni tai muuten käyttäytyy kuin aasi. Esim. Oma mieheni oli kerran viettänyt kaverinsa synttäreitä myöhään ja krapulahan siitä tuli. Oli sovittu laiturinnosto seuraavaksi päiväksi vanhempieni mökille. Eihän siinä, mies krapulassa hoiti omat osuutensa ja puhisi, että tämä on kyllä hänelle oikein kun ei tajunnut hiljentää ajoissa. Nauratti kyllä, isäni piruili koko päivän miehelleni ja homma kuitattiin naurulla. Anteeksiantamatonta homma olisi ollut mielestäni siinä vaiheessa, jos miehelläni olisi ollut humala päällä vielä seuraavanakin päivänä tai jopa niin kaamea kohmelo ettei muka olisi voinutkaan tulla avuksi, kuten oli luvannut. Sen verran aikuinen on oltava, että jos jotain sovitaan niin se pidetään. Jokainen joo mokaa joskus, mutta kyllä kannattaa miettiä onko se krapula esim. Sen arvoinen että menisi välit puolison perheeseen/kavereihin/omiin lapsiin ihan vain kun itse ei voi pitää lupauksiaan.

Kuulostaa erittäin tutulta. Ongelmana on se, että olen jo useita vuosia ajatellut, että kyllä se toinen siitä rauhoittuu kun ikää tulee lisää/kun opiskelut loppuvat/kun sitä tai tätä. Arki on lähestulkoon täydellistä, mutta viikonloppuina tunnen olevani ylimääräinen painolasti. Onhan se niin paljon kivempaa olla kavereiden kanssa yössä ja tulla aamukuudelta kotiin täysin sekaisin. Lasta en edes uskalla ajatella kuvioon. Pelkään, että suhde kuolee joka tapauksessa siihen, että kunnioitus toista kohtaan vähenee pikku hiljaa. Ahdistavinta tässä on yksinäisyys asian suhteen kun ei tiedä kenelle tästä puhua.

Älkää hyvät ihmiset ikinä, IKINÄ tehkö lapsia alkoholistin kanssa. Pilatkaa oma elämänne, jos välttämättä haluatte, mutta jättäkää lapset tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun olet lähdössä valmistaudu etukäteen kaikenlaiseen syyttelyyn. Sairasta ihmistä ei saa jättää, tosi julmaa. Et oikeasti rakastanut. Hän tarvitsee alkoholia, koska elämä on niin stressaavaa ja se on ainoa keino lievittää stressiä. Miksi alun perin aloit tähän suhteeseen kun tiesit, että alkoholia menee? Miksi et lähtenyt jo aiemmin, jos on niin kamalaa? Ohita nuo syytökset ja pysy päätöksessäsi.

Minä erehdyin tekemään lapsen tähän suhteeseen, kun hetken näytti siltä, että alkoholinkäyttö on hallinnassa. Nyt syyllistäminen on vielä raskaampaa ja siksi olen tässä. Miten voit hajottaa perheen? Miksi teit lapsen kun tiesit millainen olen? Jos lähdet, en pysty enää ehkä olemaan lapselle isä. Ja tietenkin luovutan helposti ja olen jättämässä kun toinen tarvitsee apua. Myöskin synkistelen turhaan, koska vauvavuosi on niin raskas, ja se on tähän syynä, ei juominen, koskä hänhän ui vain kerran kuussa sellaiset perseet, että taju lähtee. Voi että suorastaan vituttaa olla näin tyhmä!

Mä en tajua miksi te jotkut siedätte miehiltä ihan mitä vain.