Lue keskustelun säännöt.
Ihan sairasta käytöstä miehen veljeltä
06.10.2018 |
On perheineen taas kerran ilmeisesti suuttunut jostain syystä.
Olemme palanneet USAsta Suomeen komennukselta kesällä ja hän ei ole kertaakaan kutsunut käymään. Onko tämä normaalia Suomessa, että täällä ei kutsuta kyläilemään ollenkaan, perheenjäseniä jotka ovat olleet vuosia poissa?
Itse pyysimme heti kun tulimme maahan, mutta emme ole nähneet heitä. Myöskään lapsensa eivät tunnista meitä koska emme ole olleet tekemisissä.
Todella surku oman mieheni puolesta! Amerikan sosiaalisuuden jälkeen tämä ulkopuolelle sulkeminen tuntuu aivan käsittämättömältä. Onneksi on toisen puolen suku.
Kommentit (65)
No jos veli asuu esim. miniasunnossa yksin tai tyttöystävän kanssa jossain opiskelijakämpässä niin hän ei ehkä ole valmis tai halukas järjestämään dinnereitä amerikansukulaisille. Tai hän on hyvin introvertti ja pitää kotiaan pyhäkkönä, mihin muut eivät saa tulla "häiritsemään".
Osa ihmisistä ei halua tavata muita ihmisiä kotonaan. Joten tässä mun ratkaisuehdotus: kutsu heidät soittamalla pitsalle ja sano, että te tarjoatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sisko asuu samassa kaupungissa, on myös lapsemme kummi. Vähitellen hän on vähentänyt yhteydenpitoa, kun viimeksi muutti ei laittanut enää edes osoitteenmuutoskorttia tai muutenkaan kertonut missä asuu.
Vaikea tietää mistä tämä johtuu, mielestäni meillä on ollut ihan hyvät välit ja mitään riitaa ei ole ollut. Me sitten vaan kunnioitetaan hänen päätöstään eikä häiritä enää sen enempää. Näin hänet itse asiassa kaupungilla yksi päivä, odotin suojatiellä vihreän valon vaihtumista ja hän oli kadun toisella puolella odottamassa samoja valoja. Ilmeisesti huomasi minut ja lähti äkkiä kävelemään toiseen suuntaan. Ihan outoa.
Minä olen tuollainen kuin tuo miehesi sisko. Roolini perheessä oli olla kaikkien roskakori, jolle aina soitettiin itsestään selvyytenä omista murheista ja huolista. Olin se "järkevä", joka lohdutti ja otti selvää asioista heidän puolestaan. Sen sijaan iloisista ja hyvistä asioista ei soitettu, kuulin niistä mutkan kautta esim. äidiltäni. Juhliin ei kutsuttu.
Jossain vaiheessa havahduin, että elämäni olisi paljon helpompaa ilman sisarusteni ainaisia huolia ja murheita. Uuvuin ja väsähdin. Puhelimeen vastaaminen tuntui vastenmieliseltä.
Olen todella onnellinen, kun sisarukseni osasivat myös kunnioittaa päätöstäni olla heistä erossa. Valitsen mieluummin oman mielenterveyteni kuin sisaruksilleni roskiksena olemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sisko asuu samassa kaupungissa, on myös lapsemme kummi. Vähitellen hän on vähentänyt yhteydenpitoa, kun viimeksi muutti ei laittanut enää edes osoitteenmuutoskorttia tai muutenkaan kertonut missä asuu.
Vaikea tietää mistä tämä johtuu, mielestäni meillä on ollut ihan hyvät välit ja mitään riitaa ei ole ollut. Me sitten vaan kunnioitetaan hänen päätöstään eikä häiritä enää sen enempää. Näin hänet itse asiassa kaupungilla yksi päivä, odotin suojatiellä vihreän valon vaihtumista ja hän oli kadun toisella puolella odottamassa samoja valoja. Ilmeisesti huomasi minut ja lähti äkkiä kävelemään toiseen suuntaan. Ihan outoa.Minä olen tuollainen kuin tuo miehesi sisko. Roolini perheessä oli olla kaikkien roskakori, jolle aina soitettiin itsestään selvyytenä omista murheista ja huolista. Olin se "järkevä", joka lohdutti ja otti selvää asioista heidän puolestaan. Sen sijaan iloisista ja hyvistä asioista ei soitettu, kuulin niistä mutkan kautta esim. äidiltäni. Juhliin ei kutsuttu.
Jossain vaiheessa havahduin, että elämäni olisi paljon helpompaa ilman sisarusteni ainaisia huolia ja murheita. Uuvuin ja väsähdin. Puhelimeen vastaaminen tuntui vastenmieliseltä.
Olen todella onnellinen, kun sisarukseni osasivat myös kunnioittaa päätöstäni olla heistä erossa. Valitsen mieluummin oman mielenterveyteni kuin sisaruksilleni roskiksena olemisen.
Olitko ennen pesäeroa koskaan puheeksi tuota asiaa? Sanoitko miten koet ja mitä toivoisit?
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa kutsutaan lähes tuntemattomia hyvänpäiväntuttuja tämän tästä kylään, lounaalle, mennään yhdessä ulos syömään jne., mutta nämä kutsut eivät tarkoita mitään, ne ovat samanlaista kohteliasta kanssakäymistä kuin Suomessa rupattelu säästä. Aluksi luulin, että bisneskumppani todella kutsuu kotiinsa ja hädissäni jo mietin, että miten ko. tilanteissa on tapana toimia, vienkö kukkia tms., mutta sitten älysin, että ei hän oikeasti aikonut yhden tapaamisen perusteella mitään kutsua lähetellä.
Tämä. Tämä asia olisi meidän suomalaisten hyvä pitää mielessä kun liikumme/asumme maailmalla. Koskee myös monta muutakin maata kuin vain ameriikan yhdysvaltoja.
Onneksi Suomessa saa halutessaan tavata harvoin. Itse koen sisarukseni oman perheeni lisäksi kaikista läheisimmiksi ihmisiksi, vaikka saatetaan tavata vain pari kertaa vuodessa.