Lue keskustelun säännöt.
Ihan sairasta käytöstä miehen veljeltä
06.10.2018 |
On perheineen taas kerran ilmeisesti suuttunut jostain syystä.
Olemme palanneet USAsta Suomeen komennukselta kesällä ja hän ei ole kertaakaan kutsunut käymään. Onko tämä normaalia Suomessa, että täällä ei kutsuta kyläilemään ollenkaan, perheenjäseniä jotka ovat olleet vuosia poissa?
Itse pyysimme heti kun tulimme maahan, mutta emme ole nähneet heitä. Myöskään lapsensa eivät tunnista meitä koska emme ole olleet tekemisissä.
Todella surku oman mieheni puolesta! Amerikan sosiaalisuuden jälkeen tämä ulkopuolelle sulkeminen tuntuu aivan käsittämättömältä. Onneksi on toisen puolen suku.
Kommentit (65)
Amerikassa kutsutaan lähes tuntemattomia hyvänpäiväntuttuja tämän tästä kylään, lounaalle, mennään yhdessä ulos syömään jne., mutta nämä kutsut eivät tarkoita mitään, ne ovat samanlaista kohteliasta kanssakäymistä kuin Suomessa rupattelu säästä. Aluksi luulin, että bisneskumppani todella kutsuu kotiinsa ja hädissäni jo mietin, että miten ko. tilanteissa on tapana toimia, vienkö kukkia tms., mutta sitten älysin, että ei hän oikeasti aikonut yhden tapaamisen perusteella mitään kutsua lähetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että ei kutsuta kylään on tuskin "ihan sairasta". Ehkä syynä on tapasi liioitella asioita?
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ei ole Suomalaisista,kysymys on teidän suvusta! Kannattaa nyt muutaman kerran kutsua ja katsoo,haluavatko oikeesti eristäytyä teistä.
Jos yksi perhe jättää vastaamatta kutsuun, mitä tekemistä sillä on Suomalaisuuden kanssa?
Just näin! Kylläpä jenkeissä on kaikki paremmin, kun SINUN veljesi ei oo kiinnostunu tapaamaan, mutta rapakon takana oli koko ajan joku kaveri kylässä! Minä ainakin soittelen ja nään sisaruksiani koko ajan, koska ne on ihanimpia ihmisiä maan päällä. Ei tää asia liity suomalaisuuteen mitenkään. Vähän oisit voinu kertoa jotain taustaa, teidän iät, asuinpaikat, lapsien määrän, miten usein näitte ennen reissua jne. Ehkä sieltä alkaa löytyä syy, eikä siitä, että me suomalaiset ei olla niin ihania kuin jenkit.
On kyllä liioittelua sanoa, että on sairasta, jos ei tapaa veljeään.
Asun ulkomailla ja ennen Suomeen menoa otan yhteyttä tiettyihin kavereihin ja sukulaisiin, että olisipa tosi kiva tavata lomani aikana. En vain mene Suomeen ja jää odottelemaan heidän kutsujaan. Tosin he ovat aina sanoneet, että ota yhteyttä, kun olet maisemissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole tekemisissä samassa kaupungissa asuvan veljen kanssa, emme tulleet lapsinakaan toimeen vaan tappelimme koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole tekemisissä samassa kaupungissa asuvan veljen kanssa, emme tulleet lapsinakaan toimeen vaan tappelimme koko ajan.
Surullista että teillä oli tuollainen kasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On perheineen taas kerran ilmeisesti suuttunut jostain syystä.
Olemme palanneet USAsta Suomeen komennukselta kesällä ja hän ei ole kertaakaan kutsunut käymään. Onko tämä normaalia Suomessa, että täällä ei kutsuta kyläilemään ollenkaan, perheenjäseniä jotka ovat olleet vuosia poissa?
Itse pyysimme heti kun tulimme maahan, mutta emme ole nähneet heitä. Myöskään lapsensa eivät tunnista meitä koska emme ole olleet tekemisissä.
Todella surku oman mieheni puolesta! Amerikan sosiaalisuuden jälkeen tämä ulkopuolelle sulkeminen tuntuu aivan käsittämättömältä. Onneksi on toisen puolen suku.
Ehkä ne ei jaksa kuunnella kuinka suurta ja mahtavaa amerikassa kaikki on. Ja siitähän te puhuisitte ja he kuuntelisivat pelkästään sitä mehutusta. Jos veli yrittäisi kertoa, että pitäs vaikka laituri tehdä, niin hän saaa vastauksn,. joo katsos kyllä ne hampurilaisetkin on siellä isoja.
On se. En ole omasta veljestä kuullu moneen vuoteen eikä ole kyllä mieleen tullu sille soittaa, kun ei ole mitään asiaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole tekemisissä samassa kaupungissa asuvan veljen kanssa, emme tulleet lapsinakaan toimeen vaan tappelimme koko ajan.
Surullista että teillä oli tuollainen kasvatus.
Niin, esim isä kerran sanoi että jos haluatte tap paa toisenne niin hän hakee meille veitset, vi ttuili myös että alan käyttää varmaan huumeita vaikka en edes koskaan käynyt missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä sairaan määritelmää, jos tuo on mielestäsi sairasta.
Mielestäni on sairasta että sisarukset asuvat samassa kaupungissa mutta eivät ole missään tekemisissä. Lapset = serkut eivät tunne toisiaan.
Näin mullakin ja sisaruksella. On kateellinen koska luulee että mulla ollut helppo elämä. Ei ole, ei tosiaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outoa en tunne ketään joka ei ole tekemisissä sisarusten kanssa
Ymmärrän ap:ta. Varmaan kyse tuossakin kateudesta. Veljen perhe kadehtii ja paheksuu ulkomailla olleita.
Mun isäni ja tätini asuvat vajaan puolen km:n päässä toisistaan. Soittelevat jouluaattona hyvän joulun toivotukset ja käyvät toistensa luona silloin kun juhlitaan pyöreitä vuosia. Ja ovat ihan hyvissä väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä sairaan määritelmää, jos tuo on mielestäsi sairasta.
Mielestäni on sairasta että sisarukset asuvat samassa kaupungissa mutta eivät ole missään tekemisissä. Lapset = serkut eivät tunne toisiaan.
Sairaasta en tiedä, mutta onhan tuo aika surullista ja "kylmän" oloista. Ymmärtäisin, jos olisi jokin selkeä syy, riitatilanne, tms.
Mieheni sisko asuu samassa kaupungissa, on myös lapsemme kummi. Vähitellen hän on vähentänyt yhteydenpitoa, kun viimeksi muutti ei laittanut enää edes osoitteenmuutoskorttia tai muutenkaan kertonut missä asuu.
Vaikea tietää mistä tämä johtuu, mielestäni meillä on ollut ihan hyvät välit ja mitään riitaa ei ole ollut. Me sitten vaan kunnioitetaan hänen päätöstään eikä häiritä enää sen enempää. Näin hänet itse asiassa kaupungilla yksi päivä, odotin suojatiellä vihreän valon vaihtumista ja hän oli kadun toisella puolella odottamassa samoja valoja. Ilmeisesti huomasi minut ja lähti äkkiä kävelemään toiseen suuntaan. Ihan outoa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sisko asuu samassa kaupungissa, on myös lapsemme kummi. Vähitellen hän on vähentänyt yhteydenpitoa, kun viimeksi muutti ei laittanut enää edes osoitteenmuutoskorttia tai muutenkaan kertonut missä asuu.
Vaikea tietää mistä tämä johtuu, mielestäni meillä on ollut ihan hyvät välit ja mitään riitaa ei ole ollut. Me sitten vaan kunnioitetaan hänen päätöstään eikä häiritä enää sen enempää. Näin hänet itse asiassa kaupungilla yksi päivä, odotin suojatiellä vihreän valon vaihtumista ja hän oli kadun toisella puolella odottamassa samoja valoja. Ilmeisesti huomasi minut ja lähti äkkiä kävelemään toiseen suuntaan. Ihan outoa.
Hirveää!!!
Ihmiset OVAT todella outoja 😱
Mielenterveysongelmia?!
Täälläkin on tullut alapeukkuja Aplle ja kaikille jotka haluavat olla tekemisissä.
Totuus on kuitenkin että on normaalia olla tekemisissä sisarusten// perheen kesken.
Tai sitten "parempiosainen" on erehtynyt viimeisellä visiitillään pörittelemään silmiään ja suurieleisesti, mutta ihan huomaamattomasti pyyhkinyt hyllyn reunoja etusormellaan kun on kylässä sisustustaidottoman köyhän luona.
Elikkäs löytyy myllynkivi hampaankolosta.