Olenko tullut keski-ikään? (N38 v.)
Olen äiti ja vaimo. Tähän asti olen huolehtinut ulkonäöstäni, kuntoillut ja panostanut vaatteisiin, meikkiin jne.
Nyt yhtäkkiä ulkonäkö tuntuu toissijaiselta. Vietän mieluummin iltaa perheeni kanssa sohvalla kuin kuntosalilla. Myöskään aiemmin rakastamani biletysillat kaverien kanssa eivät kiinnosta yhtään.
Tähän saattaa vaikuttaa sekin että työkavereinani alkaa olla nuoria, hyvännäköisiä naisia ja ikään kuin hyvillä mielin "luovutan paikkani" heille. Tuntuu hyvältä ettei tarvitse enää hakea hyväksyntää ulkoisilla seikoilla.
Olenko vähän liian nuori mummoutumaan? Itse koen, että nyt on hyvä olla kaiken nuoruuden perfektionismin hellitettyä.
Kommentit (14)
Olet ainakin liian vanha miettimään toisten hyväksyntää. Se olisi pitänyt lopettaa kauan sitten.
Jep. Eikä kannata ihmetellä, miksi mies katselee nuorempien perään kun vaimo antaa itsensä rupsahtaa.
No, en ole ikinä piitannut biletyksistä ja olen sinua vanhempikin. Ulkonäkö ei paljoa parane millään.
Ei se silloin tunnu kivalta luovuttaa paikkaa nuoremmille jos ei ole miestä/mies häipyy, ainakaan minusta.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Eikä kannata ihmetellä, miksi mies katselee nuorempien perään kun vaimo antaa itsensä rupsahtaa.
En tiedä, minkä ikäinen itse olet ja oletko nainen vai mies, mutta tiedätkö: Juuri nyt tuntuu siltä, että jos rupsahtamisen takia minut jättää, niin siitä vain. Tuntuu ensimmäistä kertaa elämässä, että en elä ketään muuta kuin itseäni ja lapsiani varten. Mies on ihana ja meillä menee hyvin mutta en ole takertunut häneen.
Ap
Ei kannata määritellä itseään iän mukaan. Liikkua voi terveyden vuoksi, ei pelkän ulkomuodon. Tulevaisuudessa joillakin elinikä pitenee. Pääasia että voit tehdä mitä itse toivot
Et ole olet vain tullut järkiisi. Itse olen 36v mies ja olen treenannut salilla pienen ikäni. Nyt on olkapäät paskana ja koskee joka paikkaan ja olen tajunnut, että se on aivan turhaa ja tosi itsekeskeistä touhua. Paskat siitä salista, kun muuten lenkkeilee ja syö terveellisesti.
ei lokeroon kirjoitti:
Ei kannata määritellä itseään iän mukaan. Liikkua voi terveyden vuoksi, ei pelkän ulkomuodon. Tulevaisuudessa joillakin elinikä pitenee. Pääasia että voit tehdä mitä itse toivot
Nimenomaan tuntuu että liikun kyllä jatkossakin terveyden takia mutta en vedä itseäni rasvattomaksi ja stressaantuneeksi enää, kuten aiemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Eikä kannata ihmetellä, miksi mies katselee nuorempien perään kun vaimo antaa itsensä rupsahtaa.
En tiedä, minkä ikäinen itse olet ja oletko nainen vai mies, mutta tiedätkö: Juuri nyt tuntuu siltä, että jos rupsahtamisen takia minut jättää, niin siitä vain. Tuntuu ensimmäistä kertaa elämässä, että en elä ketään muuta kuin itseäni ja lapsiani varten. Mies on ihana ja meillä menee hyvin mutta en ole takertunut häneen.
Ap
Olen pari vuotta nuorempi ja seurustellut viimeksi 6 v sitten, tuollaisia ei minusta oikein voi julistaa ennen kuin on kokeillut miehetöntä elämää muutaman vuoden.
Olen 36-vuotias lapseton, yksin elävä mies. Tunnen olevani edelleen parikymppinen.
Elä itsellesi. Töissä teen nykyään sen minkä kahdeksassa tunnissa ehdin, en yhtään enempää. Kotona treenaan matolla, kuntopyörällä tai säkillä 45 min. päivässä. Ruuat laitan itse alusta asti perheelle, mies laittaa myös kun treeneiltään ja töiltään ehtii. Mukavan soljuvaa ja kivaa elämää. Kuollaan tässä kuitenkin, mutta paremmassa kunnossa hyvällä tuurilla myöhemmin. Nauti elämästä, älä suorita.
Vierailija kirjoitti:
Et ole olet vain tullut järkiisi. Itse olen 36v mies ja olen treenannut salilla pienen ikäni. Nyt on olkapäät paskana ja koskee joka paikkaan ja olen tajunnut, että se on aivan turhaa ja tosi itsekeskeistä touhua. Paskat siitä salista, kun muuten lenkkeilee ja syö terveellisesti.
Tuohon voi auttaa liikkeiden ja painojen vaihtelu.
Growing old is mandatory, growing up is optional.
Olet. Naisten keskimääräinen kuolinikä on 82 vuotta tällä hetkellä, joten puolivälissä elämää ja keski-ikäinen olet. Think about that.