Kokemuksia suomen lapinkoirasta?

Helppo kouluttaa, oppivat mielellään uusia asioita. Paksun turkin takia hitonmoinen karvanlähtö keväällä, saa harjata aika paljon ja karvaa on joka paikassa :D Ainakin äitini koira on kova räkyttämään,

haukkuu jos ovikello soi tai näkee ikkunasta jonkun ulkona, vanhemmiten ehkä vähän rauhoittunut.

Ärsyttäviä räjäyttämiä. Kuka muutenkaan ostaa jonkun jalostetun sairaan koiran? Hae rescuekoira idästä

Todella pentumainen vielä yli 10-vuotiaana, eli jaksaa innostua kun joku tulee kotiin. Meidän oma tykkää löhöillä sohvalla, ja nukkuu paljon, mutta päästessään ulos juoksentelee mielellään ja tutkii paikkoja. On ystävällinen ja siisti, sekä helppo kouluttaa.

Aivan ihana ja sopivan kokoinenkin koira, kunhan karvaa muistaa silloin tällöin harjailla.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttäviä räjäyttämiä. Kuka muutenkaan ostaa jonkun jalostetun sairaan koiran? Hae rescuekoira idästä

Lapinkoira nimenomaan ei ole jalostettu. Se on alkuperäisrotuja.

Rescuet ulkomailta: sairauksia, saurauksia. Eikä lopullisesta luonteestaan voi tietää mitään.

Tää koira tosiaan tykkää jos mahdollista siihen ulkotarhaan tai pääsy johonkin viileämpää tilaan vaikka eteinen, parveke, terassi on mahdollista.

Tuosta turkista tulee melko valtava talvella, mutta helppo hoitaa, karstaharja on ollut oma suosikkini. Mitään pesuja ja trimmauksia ei tarvitse.

Omasta kokemuksesta terve ja pitkäikäinen rotu.

karvakasa älkää ottako. Hienoja karvoja leijuu ilmassa. Kärsii olla sisäkoirana.

Kannattaa mielummin ottaa joku lyhykarvainen jolla ei ole pohjavillaa. 

Uskon, että noilla teidän taustoilla voi olla hyvä valinta, kunhan tiedät mitä odottaa. Lappalainen on hyvin älykäs, mutta luonteeltaan aika erityyppinen kuin esim. bortsu. Oppii kyllä vähintään yhtä nopeasti ja monia asioita opettamattakin, mutta lappalaisella ei ole palveluskoiramaista miellyttämisenhalua ja se saattaa olla paljon itsenäisempi, itsepäisempikin, ja sillä saattaa olla myös riistaviettiä. Ei sovi tosikolle. Eli hieman riippuu, mitä koiralta haluaa, sopiiko se itselle. Kannattaa käydä tutustumassa rotuun ihan kotioloissa. Jotkut on laiskoja, jotkut touhoja, mutta yleensä osaavat myös ottaa rennosti. Ei siis tarvi pakosti harrastaa, kunhan saa liikuntaa ja ulkoilua ja arkitouhuja perheen kanssa. Yleensä erinomaisen luotettava elämään lasten kanssa (ei tosin sovi lasten yksin ulkoilutettavaksi) eikä hätkähdä pienistä, mutta poikkeuksiakin on.

Luonne, terveys ja turkin laatu riippuu tosin paljon siitä, mistä suvusta otat. Hyvällä onnella saat pitkäikäisen, mutkattoman, tosi fiksun kaverin, joka elää yli 15v. sairastamatta koskaan. Huonolla onnella heikomman. Turkki voi olla maailman helpoin tai sitten hankalampi. Luonne on yleensä huonommillakin yksilöillä siedettävä, mutta parhaimmillaan aivan loistava. Haukkuminen ei vastoin yleistä luuloa ole kovin iso ongelma, tai siis ylenmääräisen haukkumisen syy on omistajassa. Normaaliin vahtihaukkuun kannattaa varautua, sitä esiintyy monilla, muttei kaikilla. Ja se on ainoa haukkumisen syy, jota on vaikea kitkeä.

Terveydessä kannattaa tutkia enemmän muita asioita kuin silmiä ja luustokuvia. Esim. C-lonkkaa on paljon, mutta 99% ne ei aiheuta koiralle ikinä mitään ongelmia, vaikka harrastaisit sen kanssa. Kaihia esiintyy, mutta usein vasta 10-vuotiaana eikä aina sokeuta koiraa. Katso ennemmin, ettei suvussa olisi paljoa autoimmuunisairauksia, epilepsiaa tai nuorella iällä sydän- tai sisäelinvikoja. Hyvin liikkuvat, reippaat vanhemmat maltillisella turkilla. "Luonnevikoihin" suhtaudun suurella varauksella. Useimmiten nämä "vaikeat tapaukset" kotia vaihtaessaan onkin mitä parhaita koiria. Pitkäikäisyys lähisuvussa on ehkä luotettavin mittari niin terveyden kuin luonteenkin osalta.

Karvasta vielä... se vaihtuu uroksilla yleensä syksyllä tai alkutalvesta, ei niinkään keväällä. Nartuilla juoksujen mukaan. Sisäkoirana ei tee mitään jättimäistä turkkia, mutta se on osin perinnöllistäkin. Niin tai näin, hyvälaatuista turkkia ei tarvi edes pestä ja kampaaminen harvalla kammalla karvanlähtöaikaan riittää. Mutta sitten on sellaisia, joilla villa ei irtoa ja leikatuilla koirilla karva menee usein vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että noilla teidän taustoilla voi olla hyvä valinta, kunhan tiedät mitä odottaa. Lappalainen on hyvin älykäs, mutta luonteeltaan aika erityyppinen kuin esim. bortsu. Oppii kyllä vähintään yhtä nopeasti ja monia asioita opettamattakin, mutta lappalaisella ei ole palveluskoiramaista miellyttämisenhalua ja se saattaa olla paljon itsenäisempi, itsepäisempikin, ja sillä saattaa olla myös riistaviettiä. Ei sovi tosikolle. Eli hieman riippuu, mitä koiralta haluaa, sopiiko se itselle. Kannattaa käydä tutustumassa rotuun ihan kotioloissa. Jotkut on laiskoja, jotkut touhoja, mutta yleensä osaavat myös ottaa rennosti. Ei siis tarvi pakosti harrastaa, kunhan saa liikuntaa ja ulkoilua ja arkitouhuja perheen kanssa. Yleensä erinomaisen luotettava elämään lasten kanssa (ei tosin sovi lasten yksin ulkoilutettavaksi) eikä hätkähdä pienistä, mutta poikkeuksiakin on.

Luonne, terveys ja turkin laatu riippuu tosin paljon siitä, mistä suvusta otat. Hyvällä onnella saat pitkäikäisen, mutkattoman, tosi fiksun kaverin, joka elää yli 15v. sairastamatta koskaan. Huonolla onnella heikomman. Turkki voi olla maailman helpoin tai sitten hankalampi. Luonne on yleensä huonommillakin yksilöillä siedettävä, mutta parhaimmillaan aivan loistava. Haukkuminen ei vastoin yleistä luuloa ole kovin iso ongelma, tai siis ylenmääräisen haukkumisen syy on omistajassa. Normaaliin vahtihaukkuun kannattaa varautua, sitä esiintyy monilla, muttei kaikilla. Ja se on ainoa haukkumisen syy, jota on vaikea kitkeä.

Terveydessä kannattaa tutkia enemmän muita asioita kuin silmiä ja luustokuvia. Esim. C-lonkkaa on paljon, mutta 99% ne ei aiheuta koiralle ikinä mitään ongelmia, vaikka harrastaisit sen kanssa. Kaihia esiintyy, mutta usein vasta 10-vuotiaana eikä aina sokeuta koiraa. Katso ennemmin, ettei suvussa olisi paljoa autoimmuunisairauksia, epilepsiaa tai nuorella iällä sydän- tai sisäelinvikoja. Hyvin liikkuvat, reippaat vanhemmat maltillisella turkilla. "Luonnevikoihin" suhtaudun suurella varauksella. Useimmiten nämä "vaikeat tapaukset" kotia vaihtaessaan onkin mitä parhaita koiria. Pitkäikäisyys lähisuvussa on ehkä luotettavin mittari niin terveyden kuin luonteenkin osalta.

Tämä on erittäin hyvä kuvaus. Kokemusta itsellä on neljästä suomenlapinkoirasta, joista kukin oli yksilönsä joka mittarilla, mutta kaikki yhtä ihania perhekoiria. Suosittelen rotua. Lapinkoirat haluavat olla aina läsnä laumansa puuhissa, mutta eivät välttämättä osallistu niihin aktiivisesti itse.