Lue keskustelun säännöt.
Onko seuraava etappi avioero? Taas mä itken. Mies halusi
18.07.2008 |
puhua, mikä on sinänsä hyvä asia. Keskustelut päätyvät kuitenkin aina siihen, että mun paha oloni onkin mun itse aiheuttamani ja mä olen se, joka syyllistää miestä väärin perustein. Puhuminen ei meillä raikasta ilmapiiriä. Meillä ei ole mitään yhteistä, paitsi arkirutiinit ja lapset. Rakastamme toisiamme, mutta meillä on tyhjä suhde. Voiko tällainen suhde vielä elpyä ja miten? Vai onko varauduttava lopullisiin ratkaisuihin?
Kommentit (32)
Kyse on vain syvemmistä tunteista. Lapsiin tämä ei liity mitenkään. Emmekä kyllä ruodi suhdettamme heidän kuultensa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän 12-vuoden suhteeseemme on mahtunut vuoden selibaatti ja välien täydellinen kylmeneminen. Mutta ne lämpenivät taas, paremmiksi kuin koskaan. Auttaisiko teitä yhteinen loma, ero arkeen? Jotain, että näkisitte toisenne miehenä ja naisena taas.
Vähän se kyllä jännittää, kun olemme sitten jumissa siellä, emmekä voi paeta tiskaukseen ja lapsiin. Lohduttavaa, että muutkin elävät ja kokevat samanlaisia kuvioita. Luovuttaa en aio. Minun on vain vaikea hyväksyä, että täydelliseen tulee särö. -ap
mielialat tavallaan kertaantuvat. Jos toinen voi huonosti, pian huonosti voivat molemmat. Tämä toimii myös toisinpäin.
Huomioimalla toista voi saavuttaa paljon, varsinkin jos lähtökohtana on tuo täydellinen. varsinkin pikkulapsiperheessä aikaa ja voimavaroja kuluu niin paljon ihan siihen arjen pyörittämiseen, että parisuhteen hoito saattaa jäädä vähiin. Tämä on jokseenkin normaalia, mutta me ihmiset otamme sen eri tavoin.
Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että joskus kannattaa sivuutttaa omat negatiiviset tunteensa ja yrittää tehdä toisen olo mahdollisimman hyväksi huomoimalla toista jotenkin erityisesti ihan siinä arjessa. Eleillä, ilmeillä, läheisyydellä, olemalla vaatimatta. Seksinkin oravanpyörä on hassu: usein ongelmien kärjistyttyä on niin, jotta miehet pystyvät puhumaan ja antamaan hellyyttä, he tarvitsevat ensin seksiä. Naisilla taas toisin päin, ensin pitäisi pystyä puhumaan ja saada hellyyttä, jotta voisi antaa seksiä. Tässä kannattaa tulla vastaan ;))
En halua väheksyä tunteitasi enkä ehdottaa, että laittaisit ne pidemmäksi aikaa hyllylle, mutta kokeile tätä. Uskoisin, että voit yllättyä! Jipponi perustuu siihen kertaantumiseen: miehesi rentoutuu ja voi hyvin, rakkaus ja hyvä olo lisääntyy ja voit itsekin paremmin.
En olisi uskonut, että minä, joka olen ollut pänkkien pänkki, voisin kirjoittaa näin, mutta näin ne asiat muuttuvat! Tästä löytyi meidän parisuhteellemme se puuttunut potku. Saan elää taas kuin kukka kämmenellä :)
Etenkin henkinen intiimiys. Ei ole uskallettu avautua, paljastaa itseä eikä tunneta toista syvemmältä kuin pintatasolta. Sillä siitä se todellinen rakkaus syntyy ja siten se pysyy vireänä, että jaetaan koko ajan asioita, jotka ei kuulu muihin elämän ihmissuhteisiin. Ap:lla on intiimimmät suhteet kavereihinsa kuin mieheensä.
Kannattaisi lukea alan kirjallisuutta ja hakeutua pariterapiaan tai leirille.
Voi kuitenkin olla mahdollista, että jompikumpi tai molemmat eivät kykene henkisesti intiimiin suhteeseen. Jos on ontto sisältä niin eipä siinä ole paljon jaettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkuvasti ja kieri sen "huonon" suhteen asioissa. Vaan tekee asioitten eteen jotain. Hanki sitä tunnetta. Tällä tarkotan sitä että syötät alitajuntaasi kaikkea hyvää miehestäsi ja alat myös ajatella että teillä menee hyvin. Keksikää jotain piristystä arkeenne!
Ystävyyssuhteeni ovat pinnallisempia ja parisuhteeni se intiimi suhde. Siksi tämä onkin niin kipeää. Ystävien kanssa on kuitenkin enemmän juteltavaa, nauramme paljon jne. Sitä samaa haluaisin miehenikin kanssa, joka ehdottomasti on lähinnä sydäntäni ja sieluani. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja suunniteltuja kahdenkeskeisiä juttuja, pieniä matkoja, ulkona syömisiä ym. kumppanin voi "löytää uudestaan" mutta sen eteen täytyy tehdä jotain, pariterapiasta voisi saada vinkkejä miten edetä. Aika tavallinen tilanne ja usein johtaakin eroon jos asioille ei tehdä mitään. Onnea yritykseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut ketjuuni tämän palstan historian varmasti viisaimpia ajatuksia. Puolet avioliitoista ei pääty eroon. Pidän siitä kiinni ja yritän työskennellä sen eteen. -ap
Ainoana erona vaan se, että ei meillä ole tainnut koskaan olla mitään intohimoa välillämme. Miten jotain voi löytää uudestaan, jos sitä ei ole koskaan ollut olemassa.
Meidän välillä ei ole vetovoimaa :( En koe miestäni kiihottavaksi (kaikki eleet, olemus jne) ja toisakseen koen oman kroppanikin rumaksi synnytysten jälkeen (ryppyinen maha, todella pienet rinnat, iso selluliittipylly jne)
Jos sulla on huono olo, niin ei se yleensä tule omasta teosta. Ehkä olet pettynyt arkeen. Mutta se nyt ei ole sinun syy.. ?
Jos toinen syyttää sinua huonosta olosta niin ei sitä mikään kahdenkeskinen leffailta pelasta. Sehän vaan syyttää sua eikä ole aikuinen!
Jos kaksi riitelee, molemmat riitelee!!
Kannattaa mennä terapiaan. Jos toinen ei lähde niin alota yksin, saat ainakin uuden näkökulman. Olet hukassa, älä lannistu!
Ehkä teillä keskustelu menee niihen että syytellään toista, mutta huomaatko: mies tekee sitä samaa? Te koitatte vaan voittaa toisianne, ette tehdä sovintoa.
Terapian alottaminen auttaa!