Lue keskustelun säännöt.
Onko seuraava etappi avioero? Taas mä itken. Mies halusi
18.07.2008 |
puhua, mikä on sinänsä hyvä asia. Keskustelut päätyvät kuitenkin aina siihen, että mun paha oloni onkin mun itse aiheuttamani ja mä olen se, joka syyllistää miestä väärin perustein. Puhuminen ei meillä raikasta ilmapiiriä. Meillä ei ole mitään yhteistä, paitsi arkirutiinit ja lapset. Rakastamme toisiamme, mutta meillä on tyhjä suhde. Voiko tällainen suhde vielä elpyä ja miten? Vai onko varauduttava lopullisiin ratkaisuihin?
Kommentit (32)
Mutta yhdessä on kestetty yli 10 vuotta. Ei asiat eroamalla parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muu on hyvin. Haluan vain takaisin sen tuntuvan rakkauden, joka meillä on ollut. En halua uutta miestä, en eroakaan, mutta tuntuu, että ero ei muuttaisi elämääni/ elämäämme juurikaan. Mieheni haluaa, että puhun asioista rehellisesti, mutta sen jälkeen minulla on aina paha olla. -ap
olleet yhdessä? Mitä tarkoitat "tuntuvalla" rakkaudella?
Tulee vähän mieleen, että kaipaat takaisin rakastumisen huumaa, sitä, mikä kestää yleensä pari ekaa vuotta. Sen jälkeen, varsinkin pikkulapsiarjen astuessa kuvioihin, parisuhde muuttuu väkisinkin arkisemmaksi eikä romanttisia rakkaudentunteita enää entiseen tapaan ole, ainakaan useimmilla, joten siitä kannattaa mielestäni lähteä.
Se on hyvä merkki, että rakastatte toisianne. Ehdotan, että lakkaisit kaivelemasta liikaa sitä "miltä musta nyt tuntuu" ja keskittyisit itse elämiseen. Jos siis siinä ei ole mitään suuria juttuja pielessä.
Tai paranee ehkä alkuihastuksen ja uutuudenviehätyksen ajaksi, mutta sitten taas vuoden parin kuluttua olet tuon saman "ongelman" edessä: rakkaudentunne on ns. kadonnut.
Kaikki suhteet muuttuu arkisemmaksi jossain vaiheessa eikä tunnetason ilotulitusta ole kuin harvoin, jos koskaan. Kuuluu asiaan. Aikuisuutta on ymmärtää ja hyväksyä tämä ja nauttia kypsemmän parisuhteen muista puolista.
yhdessä olemista, kun vain tuntuu hyvältä olla yhdessä. Minusta on hirveän surullista, että olen onnellisempi ja aidommin oma itseni, kun saan höpöttää kavereideni kanssa. Mieheni kanssa meillä ei ole juuri mitään puhuttavaa. Seksielämämme on laimistunut satunnaisia hormonivyöryjäni lukuunottamatta. Meidän piti olla (ja ulkopuolisten silmissä olemme yhä) se täydellinen pari, joka saa uskomaan ikuiseen rakkauteen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoholin käyttö, uskottomuus, väkivalta tms.
Tuntuu että ehkä sulla on enemmänki menossa joku henk.koht. kriisi, jonka sitten kulminoit parisuhteen ongelmaksi.
sanoisin vain että älä hätiköidysti eroa, kuten itsekin sanoit, ei se muuttaisi ehkä mitään, joten miksi sitten erotakaan..
Anna ajan kulua, katsele elämää 1-2 vuottakin (menee nopeaan). Kyllä ne asiat vähitellen selkiytyy.
(tiedän, kuulostaa jotenkin hankalalta - itsekin oon saanut tällaisia neuvoja ja ne tuntu sillon tyhmiltä, mutta olivat niin totta... sillon kun meillä oli parisuhdekriisiä... ONNEKSI en eronnut!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään nimessä en aio erota, eikä mieskään halua. Haluaisin vain keinot korjata kaikki ennalleen. Haluaisin niin kovasti olla onnellisimmillani silloin, kun olen mieheni kainalossa. -ap
Ja miksi luulet, että asia paranisi keskustelemalla? Mistä oikein keskustelette? Siitäkö, että susta ei vaan tunnu miltään vain onko jotain konkreettisempaakin ongelmaa?
Itse olen ollut saman miehen kanssa 16v välillä on ollut monta kuukauttakin kestävää "tunteetonta" jaksoa. Mielestäni kuuluu asiaan ja sitten kun taas on enemmän voimia, vähemmän stressiä tai jotain, niin on rakkaudellisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kyllä muakin monesti ällöttää koko mies, ärsyttää, ahdistaa, en siedä sitä, enkä halua olla sen kainalossa tai muuta...
Ja sen tavat voi välillä ärsyttää.
Ja välillä voi olla tosiaan hauskempaa kavereitten kanssa (ja semmonen jakso mulla juuri olikin muutama vuosi sitten - eli kai jotain ikäkriisiä..)
Ja sitten kuitenkin se on mun rakas mies, mulle oikea, mun paras ystävä, ollaan tiimi, ihana rakastaja...
Eli kannattaa hyväksyä sekin että AINA se ukko ei tunnu niin rakkaalta, vaikka oikeesti sitä oiskin.
Johan se että et halua miehestä luopua etkä häntä menettää, kertoo jo siitä että sisimmässäsi edelleen välität hänestä ja rakastat häntä.
9
ja se, että en halua miestäni enää seksuaalisesti, vaikka seksistä pidänkin. Me siis istumme hiljaa vierekkäin ja makaamme hiljaa vierekkäin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietättekö koskaan iltoja kaksin? Niinkuin suhteen alkuaikoina.
Meilläkin arki on arkea, ei siinä sen kummempia keskustella. Mutta jos vaikka 2 kk välein viettää kaksistaan aikaa, vaikka yö toisessa kaupungissa, hotellissa, ehkä löytyy muutakin juteltavaa kuin se oma harmaa arki.
Tuntuu että olette vain arjen kourissa, mistään sen vakavammasta ei liene kyse. Sun täytyy vain oppia näkemään miehesi "uudessa valossa", romanttisemmassa mielessä, tai jotenkin kehittää jotain uutta ja piristävää.
Musta kuulostaa aika normaalilta, näin kävisi varmasti kenelle tahansa, jos parisuhdetta ei hoida. Ja jätä turha puhuminen - helli ja halaa enemmän... Meidän naisten synti on tuo puhuminen, asioista jauhaminen, mutta se ei välttämättä vie asioita eteenpäin.
ei ole arjen rutiineja ympärillä ja suhteen onttous huutaa itseään. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaiken arjen pyöritysten ja mahdollisten esim. remppaprojektien tai lomasuunnittelujen tai tuttavien tempausten päivittelyn lisäksi.
Joskus kun ollaan kahdestaan vaikka syömässä tms., niin ei ookaan mitään "aikuisten" puhuttavaa.
Mutta ei se niin vakavaa ole... jos arki toimii!
Seksielämästä: no en mäkään mun miestä juuri niin aina himoitse, mutta oisko tässä nyt paikka hakea itsestä / yhdessä uusia piirteitä... siis kuvittele vaikka jotain muuta tai jotain, ei se just se oma mies tietenkään jaksa vuosikausia niin innostaa niin kun jossain romanttisessa pusuteinileffassa.
Lue joku eroottissävytteinen kirja, katso / kattokaa eroottinen leffa.
9
Mulla on jo paljon parempi olo. -ap
on omassa henkilöhistoriassa. Vaikka on turha syyttää vanhempiaan omasta onnettomuudestaan, niin sieltä suunnasta ne vastaukset elämän parantamiseen kuitenkin usein löytyy. Ja silloinkin jos mies on väkivaltainen/juoppo tms. En jaksanu koko ketjua lukea, mut omien halujen ja tärkeiden juttujen miettiminen vois auttaa- toinen ihminen ei oo onnellisuusautomaatti vaan kaikki lähtee siitä että itse tuntee itseään ja arvostaa ja tykkää itsestään.
Mutta yhdessä on kestetty yli 10 vuotta. Ei asiat eroamalla parane.
Kyllä muuten paranee!!!!Mutta jos haluatte "kärvistellä"huonossa suhteessa,niin ihan siitä vaan....lapsetkin tykkää:(
Anteeksi nyt,mutta vittu mitä idiootteja joskus tulee vastaan.Meillä on VAIN YKSI ELÄMÄ.
ns. aikuisteniltaa tehden jotain, mistä molemmat pitää esim. urheillen/elokuvassa käyden/taidemuseossa/keilaamassa jne. Yhteinen jutun juuri löytyy helpommin, kun on joku yhteinen tekemisen kohde. Et mainitse, että onko miehellasi omia kavereita/harrastuksia, ja miten tyytyväinen hän on tilanteeseen. Mistä keskustelet ystävien kanssa (kun olet "omimmillasi")?
Minun on puolestani vaikea kuvitella ystävien olevan tärkeämpiä kuin mies. Minulle mies on se ns. paras ystävä.
Hanki itelles joku kiva harrastus. tee jotain kivaa niin sulle tulee parempi mieli ja itsetunto okohoaa