Miten kestätte ylipainoa?

Ei läskiä kestä muttei siitä saa myöskään sanoa. Sen verran olen laiska etten viitsisi raahata jatkuvasti mukana ylimääräistä painoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuutisen kiloa ylipainon puolella. Liikun paljon ja syön terveellisesti mutta ilmeisesti hieman liian suuria annoksia, sillä painoni pysyy vuodesta toiseen samana. Vaihtoehtoni ovat laihduttaa rajoittamalla merkittävästi syömisiäni nykyisestä tai hyväksyä itseni liikakiloineni. Olen kulinaristityyppiä, suosin laadukkaita raaka-aineita, etsin mielelläni uusia reseptejä ja pidän ruoanlaitosta sekä leipomisesta. Elämänlaatuni kärsisi ruokailuun liittyvästä rajoittamisesta merkittävästi. Hoikan kropan ja jatkuvan mielitekoja vastaan taistelun sijaan valitsen siis ruoasta nauttimisen ja muutaman liikakilon.

Musta toi sun asenne kuulostaa terveeltä. Noin sen pitäisikin mennä.

Tätä mieltä olen itsekin. Pidän suhdettani ruokaan ja kroppaani aika terveenä. Moni syö ja treenaa tavoitellakseen tiettyä ulkonäköä, minulle hoikkuus ei ole sillä tavalla tärkeää, että haluaisin asiakseni nähdä vaivaa sen eteen. Hieman ylipainoisena voi kuitenkin näyttää hyvältä, kun muuten huolehtii itsestään ja valitsee kauniita vaatteita. En siis pidä itseäni mitenkään ällöttävän lihavana enkä koe, että ylipaino vaikeuttaisi esimerkiksi liikkumista tai aiheuttaisi liikahikoilua. Aivan kaikkia vaatteita en pukisi päälleni vartalon mallini vuoksi, mutta ei näin nelikymppisenä muutenkaan tulisi napapaitoja ja mikrosortseja käytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno juttu jos joku nainen on tyytyväinen ulkonäköönsä vaikka olisikin (vähän) ylipainoa, mutta mun mielestä semmonen ”hyväksy itsesi juuri sellaisena kuin olet” potaska ainakin painon osalta on täyttä kuraa. Treenaamalla voi saada oikeasti ihmeitä aikaan niin ulkonäölle kuin itseluottamukselle ja parasta on että voit tehdä sen ilmaiseksi! Ei ole parempaa tunnetta kun nähdä niitten vatsamakkaroitten sulavan pois ja kropan kiinteytyvän. Kyllähän se vaatii blood, sweat and tears, mutta on loppupeleissä kaiken sen arvoista! Vaatteetkin näyttävät miljoona krtaa paremmilt päällä.

Joku laardis on kanssasi eri mieltä alapeukutuksesta päätellen :D

No olipa taas lapsellinen kommentti. Minä alapeukutin siksi, että tuo kirjoittaja kuvitteli voivansa sanoa kaikkien muidenkin puolesta mikä heille on vaivan arvoista. Jos joku kokee kärsivänsä jatkuvasta salilla juoksemisesta ja nälkäkuurista enemmän kuin muutamasta lisäkilosta, niin se on hänen kokemuksensa, ei sitä himotreenajien hurskastelu miksikään muuta.

En kestä. Olin vielä 2013 normaalipainoinen pitkä ja hoikka itseni. Sen jälkeen olen lihonut 20kg ja ne kilot edustavat minulle tuota viimeisen viiden vuoden ahdistavia, stressaavia ja huonoja valintoja sisältäneitä vuosia. Välitin ja välitän edelleen ulkonäöstäni, vaatteista ja siisteydestä, mutta inhottaa että tässä lihomisessa en välittänyt. Tai välitin, tiedostin sen koko ajan, mutta aina lykkäsin dieetin aloittamista. Nyt olen saanut stressiä vähemmälle joten olen aloittanut uuden ruokavalion kesällä. Nyt vaan harmittaa, että eihän ne kilot lähde kuukaudessa tai parissa. Haluaisin suorastaan kiskoa vatsaläskit käsin ihon alta, niin paljon ne minua inhottavat.

Löysin itsestäni unohtuneita kuvia niiltä ajoilta kun olin hoikka. Ällistyin miten hyvännäköinen olin silloin, vaikka en sitä silloin tajunnut. Nyt ne kuvat ovat vanhojen suosikkivaatteiden ohella minulle  inspiraationa laihdutuksessa. 

Huonosti, mutta pakkohan se on kestää kun ei itseään pakoon pääse eikä oo näköjään riittävästi tahdonvoimaa laihduttaa.

En kestäkään vaan v*tuttaa ja tympii 24/7. Alan todellakin ymmärtää sanontaa terve sielu terveessä ruumissa, koska nämä laardit vie elämänhalun.

161/83

En oikein kestä. Ahdistaa joka kerta, kun olen johonkin lähdössä ja pitäisi löytää vaatteet päälle. Kriisi parisuhteessa ja väsymys ajaneet ahmimiseen ja olen lihonnut tosi paljon lyhyessä ajassa. En ole vain vielä saanut voimia tämän lopettamiseen. Meillä alkaa parisuhdeterapia ja toivottavasti sen myötä saan otettua itseäni niskasta kiinni.