Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen saanut nuoresta saakka kuulla, että minulla olisi asennevamma?
03.10.2018 |
En vaan ymmärrä mistä se kumpuaa. En ole ilkeä, vihainen, teen paljon töitä, en harrasta kauheasti small-talkia ja voin olla vähän kankea.
Harjoitteluissa sain kuulla valituista välillä "ei tuolla asenteella" ja jokaisessa työpaikassa, jotenkin onnistun suututtamaan jonkun. EN YMMÄRRÄ!
Sain melkein potkut "asennevammani" takia viime työpaikasta ja nyt on sama juttu uudessa. Kuulemma vastaan vihaisesti tms.
Minulle neuvottiin jotain pikaisesti ja vastasin, "joo". "okei". Ja sitten se toinen räjähti, että "älä nyt suutu kun neuvon!". Itse taas koin vain vastaavani ihan neutraalisti, että kuulen / ymmärrän..
Mikä asennevamma minulle on? Tai miten voisin muuttaa itseäni, koska oikeasti en näe itselläni negatiivista asennetta, mutta siitä saan kuulla jatkuvasti kaikilta ja menetän kohta töitä tämän takia..
Kommentit (29)
No jos et katso muita silmiin, kun puhut heille, se on käytöksenä ylimielistä. "Minulla on sähköpostin kirjoittaminen kesken, ei minun tarvitse keskeyttää sitä reagoidakseni sinuun."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä keskityn asioihin tosi tiiviisti. Esim töihini tai ajatuksiini tai mihin vain. Ja silloin en huomaa mitään mitä ympärilläni tapahtuu. Joku voi puhua mulle tai vieressäni voi syttyä tulipalo tai mitä tahansa - en huomaa, istun vain hiljaa paikallani töitäni tehden. Tätä muut kutsuvat mun "asennevammaksi", muita loukkaa se kun en huomaa heitä, kun en anna heille huomiota. Muut luulevat tosiaan että vain esitän että en huomaa heitä - ja tuollanen ignooraaminen on ihmisistä tosi loukkaavaa, monet suuttuvat pahasti. Ihmiset ovat aivan liian herkkänahkaisia (tai idiootteja) kun loukkaantuvat tuollaisesta. Eivätkö he koskaan keskity mihinkään? Tarkkailevatko he aivan koko ajan mitä ympärillä tapahtuu?
Kokeile vaikka jatkossa katsoa silmiin, kun puhut jollekin. Muista heittää jotain hyvän päivän juttua pomoille ja lähimmille työkavereille ainakin. Sähköposti voi myös hyvin odottaa sen aikaa, että saat asian hoidettua työkaverin kanssa. Jos saat tauotonta keskeytystä, niin pyydä rauhaa ja viime kädessä puhu pomosi kanssa siitä, että mitä teet ensin hoidat työkavereiden "asioita" vai sähköposteja, kun työkaverit valittavat sinun hoitaessa posteja (tämä ei siis ole mikään tyhmys- tai sosiaalisuusasia vaan töiden priorisoimisasia ja se on esimiehesi tehtävä).
Vierailija kirjoitti:
Mä keskityn asioihin tosi tiiviisti. Esim töihini tai ajatuksiini tai mihin vain. Ja silloin en huomaa mitään mitä ympärilläni tapahtuu. Joku voi puhua mulle tai vieressäni voi syttyä tulipalo tai mitä tahansa - en huomaa, istun vain hiljaa paikallani töitäni tehden. Tätä muut kutsuvat mun "asennevammaksi", muita loukkaa se kun en huomaa heitä, kun en anna heille huomiota. Muut luulevat tosiaan että vain esitän että en huomaa heitä - ja tuollanen ignooraaminen on ihmisistä tosi loukkaavaa, monet suuttuvat pahasti. Ihmiset ovat aivan liian herkkänahkaisia (tai idiootteja) kun loukkaantuvat tuollaisesta. Eivätkö he koskaan keskity mihinkään? Tarkkailevatko he aivan koko ajan mitä ympärillä tapahtuu?
Minä olen samanlainen, mutta minuakin ärsyttää suunnattomasti, ettei työkaveri reagoi, jos puhun hänelle. Minusta olisi epänormaalia olla loukkaantumatta siitä, että on toiselle kuin ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä keskityn asioihin tosi tiiviisti. Esim töihini tai ajatuksiini tai mihin vain. Ja silloin en huomaa mitään mitä ympärilläni tapahtuu. Joku voi puhua mulle tai vieressäni voi syttyä tulipalo tai mitä tahansa - en huomaa, istun vain hiljaa paikallani töitäni tehden. Tätä muut kutsuvat mun "asennevammaksi", muita loukkaa se kun en huomaa heitä, kun en anna heille huomiota. Muut luulevat tosiaan että vain esitän että en huomaa heitä - ja tuollanen ignooraaminen on ihmisistä tosi loukkaavaa, monet suuttuvat pahasti. Ihmiset ovat aivan liian herkkänahkaisia (tai idiootteja) kun loukkaantuvat tuollaisesta. Eivätkö he koskaan keskity mihinkään? Tarkkailevatko he aivan koko ajan mitä ympärillä tapahtuu?
Joo =D Mulle ihmiset loukkaantuu siitä kun mä en tervehdi niitä kadulla. Miten mä voisin tervehtiä niitä kun mä en edes näe niitä?
AP, vika ei todellakaan ole sinussa. Sinä et ole huono ilmaisemaan itseäsi, sinä et ole jäykkä. Ihmiset ympärilläsi ovat huonoja tulkitsemaan sinua, ihmiset ympärilläsi ovat jäykkiä tulkinnoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avokonttorin iloja tuollaiset. Minä en ainakaan loukkaannu, jos joku ei huomaa, vaan koputan pöytään ja toivon, ettei tyyppi pelästy kun yhtäkkiä olen siinä.
27 jatkaa vielä; ja jos en itse ole huomannut, että joku ilmestyi juttelemaan, niin sanon sitten kun huomaan, että sori en tajunnut että olet siinä kun yritin saada hommia tehtyä. Ei ole kukaan vielä loukkaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos et katso muita silmiin, kun puhut heille, se on käytöksenä ylimielistä. "Minulla on sähköpostin kirjoittaminen kesken, ei minun tarvitse keskeyttää sitä reagoidakseni sinuun."
Tämä. Halveksunnan osoitus.
Alue: Aihe vapaa
Mullakin tuli mieleen asperger... Onko asia sulle yhtään tuttu ap?